Teheran – ensivaikutelmia

Teheran on miljoonakaupunki, asukkaita 7-8 miljoonaa ja liikenne sen mukainen. Siitä huolimatta, että ensimmäinen päivämme kaupungissa on perjantai, siis sunnuntai. Eivätkä koulut ole vielä alkaneet. Ilalla sataa hiukan, jonka jälkeen kadut tulvivat ja liikenne seisoo entistä pahemmin.

Kunnon Olympia-matkan tapaan käymme parissa museossa per päivä.
Ensimmäinen, mattomuseo, oli oikeastaan aika kiinnostava. Ja onhan Persia kuuluisa matoistaan. Monet matoista kertovat tarinaa lukuisten yksityiskohtaisten kuviensa kautta. Maailman vanhimmaksi väitetty matto pysäyttää. Matontekoa esittelevä pieni kehys ihastuttaa värillisillä lankakerillään. Myös monet hallitsijat, Napoleonista Abraham Lincolniin on ikustettu isoihin persialaisiin mattoihin.
Jossain nurkassa lisätietoja tarjoava tietokone käyttää laitonta kopiota Windowsista.

Paikallisopas mainitsee, että Persia on kuuluisa neljästä asiasta: matoista, kissoista, kaviaarista ja pistaasipähkinöistä. Kaikkia näitä ehdimme näkemään jo ensimmäisen päivämme aikana Iranissa.

Kansallismuseoon on kerätty vanhan kauppatien varrelta löytyneitä esineitä ja saamme esimakua Persepoliksesta, jonne matkamme muutaman päivän päästä jatkuu, tänne päätyneiden pylväiden ja relefien muodossa. 1993 löytynyt suolamiehen kallo hiuksineen ja partoineen on karmiva – vai huvittava. Museon yläkerrasta löytyy lisää luurankoja. Monet miniatyyrikokoiset esineet ovat oikeastaan aika ovelia.

Pysähdymme Azadi-tornin lähellä kuvataksemme tämän Teheranin maamerkin, joka on suosittu aihe Teheranissa myytävissä matkamuistoissa. Samalla paikallisoppaamme tulee kertoneeksi hiukan Irakin ja Iranin välisestä sodasta kun läheisten rakennusten seiniin on maalatty veteraanien kuvia. 8 vuotta sotaa tuottaa aika paljon veteraaneja. Elbrus-vuoret ja Miladin torni vielä taustalla ja tässä se on, Teheranin maisema.

Näemme myös Teherania tai Irania aina silloin tällöin menneinä vuosina kuvanneen ison seinämaalauksen Down with the USA, mutta bussin ikkunasta ei ehdi saamaan kuvaa.
Katukuvassa on myös paljon kuvia Iranin ja Irakin välisen sodan veteraaneista ja postilaatikon näköisiä laatikoita, joihin voi lahjoittaa rahaa sotaveteraaneille.

Isot amerikkalaiset pikaruokaketjut eivät ole vielä Teheranissa, joten nautimme lounaaksi kanaa ja riisiä pienessä paikallisessa ravintolassa. Ja illalliseksi riisiä ja kanaa toisessa samantapaisessa. Kana ei ole ainoa vaihtoehto, tarjolla oli myös lammasta ja jauhelihaa, tosin ilman sikaa. Oluet ovat alkoholittomia, mangon tai vaikka päärynän makuisia mutta Coca-Cola jo aitoa tavaraa. Jälkiruuaksi ei ole konjakkia tai likööriä, mutta vesipiippua voi halutessaan imeä.

Olympian ohjeet naisille hijabin mukaisesta pukeutumisesta ovat tiukanpuoleiset. Paikallisilla naisilla on monilla melko niukatkin legginsit ja takki tai pusero auki. Huivi peittää kuitenkin käytännössä kaikkien naisten hiukset ja erityisesti niskan, etuhiuksista ei ole niin väliä. Länsimaalaista pakollinen huivi ja pitkähihainen jonkinlainen pitkähkö yläosa sentään pitkälti yli 20 asteen lämpötiloissa ja pakollisena valintana vähän ahdistaa.

Myös netin rajoituksiin sopeutuminen ahdistaa hiukan. Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin, nyt ainakin, pääsee vain kannettavalta ja VPN-ohjelmiston avulla. Applen laitteilla ei Freedome-ohjelmakaan tunnu auttavan. Gmail ja suomalaisen perussivut kuten Helsingin Sanomat ja Ampparit toimii. Tänne blogiinkiin pääsee.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen samalla hotellin englanninkielistä uutiskanavaa.
Harvoin näinkin kaukana Suomesta uutisissa toistuu tuon tuosta sana Finland: joko kerrotaan perjantaisista protesteista tai rajavalvonnan tiukentamisesta Suomen ja Ruotsin välisellä rajalla.