Shirazin SE juttu ovat runoilijat ja puutarhat.
Aloitamme Sa’din haudalta ja sitä ympäröivästä puutarhasta.
1200 -luvulla eläneen Sa’din (tai Saadin) tärkeimmät teokset ovat ”The Orchard” and ”The Rose Garden”, joista ainakin jälkimmäisen Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut otsikolla Ruusutarha.
Paikallisoppaamme lausuu meille Sa’dia farsiksi, mutta suurimmat aplodit saa oma runoilijamme Kari, joka lausuu muutaman säkeen vielä tietysti kesken olevasta runomittaan kirjoitetusta matkakertomuksestaan.
Runollisen kauniin puutarhan jälkeen Shirazin kierroksemme jatkuu Arg-e Karimkhan linnoituksen ohi Shirazin basaareihin. Yksi linnoituksen torneista on vino ja samassa kulmassa on ehkä hauskin patsas, minkä koskaan olen nähnyt!
Basaareista emme enää jaksa oikein innostua. Teheranissa halusin päästä näkemään basaareja, Isfahanissakin niissä kannatti poiketa, olivathan ne oleellinen osa Imaamin aukiota. Shirazissa ne olisi hyvin voinut korvata jollain paremmin kaupungin nykyisyyttä kuvaavalla kohteella. Kovin monella matkanjärjestäjällä on halu tarrata maassa kuin maassa sen menneisyyteen, ihan kuin kaupungeissa tätä päivää elävien ihmisten elämä tässä ja nyt olisi vähemmän tärkeää kuin pölyiset mausteet ja huvit basaarissa, jonne ainakaan nuorempi sukupolvi nykyisiä shirazlaisia ei kovin usein taida eksyä.
Kaupungin nykyisyydestä saamme kuitenkin kiinni basaarin lähellä katsomalla miten lampaat pääsevät hengestään pyhiinvaelluskauden päättymisen kunniaksi. Tämä siis keskellä kaupunkia!
Alkuiltapäivästä käymme vielä Hafezin, toisen persialaisen runoilijan, haudalla ja muistolehdossa. Hafez eli 1300-luvulla ja on persialaisista runoilijoista ehkä tunnetuin. Hafezin teoksista Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut runokokoelman Ruusu ja Satakieli.
Puisto on kaunis ja Hafezin ajatukset, joita paikallisopas meille siteeraa, varmaan ihan viisaita, mutta lämpötilan lähestyessä 35 astetta, mikä,tahansa kulttuuri alkaa olla liikaa. Runoilija on selvästikin tärkeä myös Shirazin nykyisille asukkaille: monet muistomerkillä kävijät haluavat koskettaa hautaa, osa lausuu Hafezin runoja ääneen ja osa mukaan ottamastaan kirjasta.
Muistolehdon ulkopuolella näemme taas yhden tavan kerätä turisteilta rahaa lintutyövoimalla: 10 000 rialilla lintu poimii Sinulle ennustuksen laatikossa olevien ennustusten joukosta. Yhtä järkevää kuin Laosissa ostaa pienellä summalla vangittu lintu vapaaksi vain jotta ”lintukauppias” voisi kohta taas vangita sen uudelleen!
Sa’din ja Hafezin lisäksi Koraaniportilla on kaupungin kolmannen 1300-luvulla eläneen merkittävän runoilijan, Khwaju Kermanin muistomerkki, joka sekin on edelleenkin kaupunkilaisten suosiossa.
Ja paitsi että paikalliset antavat mielellään kuvata itseään, myös me päädymme lukuisiin paikallisten ottamiin kuviin, niin Shirazissa kuin muissakin kaupungeissa, ehkä Teherania lukuunottamatta, sillä isossa kaupungissa turistien ja paikallisten asukkaiden tiet eivät niin usein kohtaa.
Shiraz-osuus sopinee päättää Hafezia siteeraten:
Ylpeän sypressin oksalta
satakieli kajautti
ruusuhuudon:
”Paha silmä
olkoon kaukana ruususta!”
ja samaisen Ruusuhuuto -runon (suomennos Jaakko Hämeen-Anttila) toinen säe:
Juo viinisi harpun säestäessä
älä turhia murehdi. Jos joku
sanoo sinulle: ”Älä juo!”
vastaa: ”Jumala armahtaa!”
Näissä 1300-luvun riveissä viini vielä virtasi myös Iranissa, toisin kuin vuoden 1979 vallankumouksen jälkeisessä nyky-Iranissa.