Viimeisen päivämme Iranissa ja Shirazissa käytimme Persepoliksen retkeen.
Persepolis oli muinaisen Persian seremoniapääkaupunki n. ajalla 500 – 300 eKr ja se sijaitsee n. 70 km Shirazista koilliseen. Jos ei vielä tunnu mitenkään tutulta asialta, niin Aleksanteri Suuren sentään kaikki taitavat muistaa koulun historiatunneilta: hän tuhosi kaupungin.
Täällä Persia on vielä suurvalta, ainakin turisteille suunnattujen kauppojen kartoissa.
Ja kieltämättä, Aleksanteri Suuri, Darius I (tai englanniksi Darius the Great) ja Xerxes kuullostavat vähemmänkin historiasta aikoinaan kiinnostuneelle merkittäviltä hallitsijoilta.
Persepoliksen vierailun jälkeen vierailemme läheisellä Naqš-e-Rustemin alueella, jossa on Darius I:n, Xerxesin ja parin muunkin kuninkaan haudat ja mietin, että en todellakaan kauan sitten näistä hallitsijoista koulun historiatunneilla lukiessani kuvitellut koskaan vierailevani heidän haudoillaan!
Mutta takaisin Persepolikseen. Oppaamme tekee hyvää työtä kertoessaan myös Persian valtakunnan 2500-juhlista, jotka vietettiin täällä vuonna 1971. Ja lisää vielä suomalaisnäkökulmaa näihin maailman kalleimmiksi juhliksi väitettyihin kemuihin mainitsemalla miten lähellä shaahia Neuvostoliiton imussa juhliin myös osallistunut Kekkonen istui. Monet ryhmästämme ovat onnistuneet keväällä katsomaan tästä ohjelmasta kertovan uusinnan televisiossa: me päätimme Iranin matkasta lyhyellä aikataululla, joten emme vielä keväällä ymmärtäneet olla kiinnostuneita Persian historiasta.
Nykyisin tuosta isosta telttaleiristä, joka rakennettiin korkea-arvoisia vieraita varten, on enää jäljellä vain luuranko, telttojen tukirakenteet. Mutta nuo vuosisataiset pylväät ovat edelleen jäljellä.
Nousemme antiikin kaupungin alueelle vievät portaat ja kuljemme Kaikkien kansojen portista peremmälle. Portti on ahdas ja ihmiset pysähtyvät katsomaan portin sisäseinämiin tehtyjä kaiverruksia. Nyttemmin pylväät on suojattu plexillä, mutta esimerkiksi silloin kuin New York Heraldin toimittaja Stanley vieraili täällä vuonna 1870, vuotta ennen kuin hän tapasi Livingstonen Afrikassa ja sanoi ”Dr Livingstone, I presume?”, hän pääsi dokumentoimaan käyntinsä täällä.
Portista selvittyämme pääsemme ihailemaan hyvin säilyneitä hevosaiheisia patsaita ennen kuin kuljemme 100 pylvään hallin läpi: polttavassa auringonpaisteessa, sillä vaikka nämä pylväät, joista on jäljellä melko vähän, aikoinaan kannattelivatkin kattoa, katosta ei enää ole jäljellä mitään.
Delegaatiosaliin siirtyessämme näemme paljon hyvin säilyneitä reliefejä, jotka kuvaavat monia eri kansoja Persepolin kukoistuksen ajoilta. Ja tietysti myös alueen eläimistöä.
Hallitsijan symboli, kotka, näkyy niin seinäreliefeissä kuin aluetta kiertävien turistien lippalakeissa: jos et ole huomannut ottaa mukaan päähinettä, on sellainen lähes pakollinen ostos kuumassa auringonpaisteessa. Päähineen sijaan voi käyttää aurinkovarjoa, kuten muinaiset hallitsijat. He tosin eivät kantaneet sitä itse.
Persepoliksen alue on, tietysti, Unescon maailmanperintökohde, joita Iranissa onkin runsaasti.
Teheranissa osa ryhmästämme kävi Golestanin palatsissa (meille riitti kyseisenä päivänä 2 muuta museota).
Isfahanissa vierailimme Imaaminaukiolla ja matkaystävämme kävivät erikseen myös Jamehin moskeijalla.
Matkalla Isfahanista Shiraziin pysähdyimme Pasargadain alueella, jossa sijaitsee myös Kyyroksen hauta.
Nuo alussa mainitut Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlat muuten nekin aloitettiin Kyyroksen haudalla ennen kuin juhlaväki siirtyi Persepolikseen.
Shirazissa matkaystävämme kävivät runoilijoiden hautapuistojen lisäksi myös Eramin puistossa, joka sekin osana isompaa kokonaisuutta Persian Gardens kuuluu joukkoon (toisin kuin nuo hautamausoleumit).
Persepoliksen alueen Unescon maailmanperintökohteesta kertovaan laattaan oli muuten pujahtanut painovirhepaholainen, Persepoliksen sijaan siinä lukee Presepolis!
Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlien jäljiltä alueella on muuten myös katsomo, jonka penkkirivit tarjoavat mahdollisuuden opetella numeroita farsiksi.
Penkkirivistö ei kyllä enää yli 40 vuotta juhlien jälkeen ole kauneimmillaan.
Matkamuistomyymälöissä sen sijaan olisi ollut joitakin mielestäni ihan kauniitakin esineitä, mutta minimalistin matkamuistohankinnat rajoittuivat kuitenkin vain kuviin niistä.
Suomalaisista matkabloggaajista Persepoliksesta (ja tietysti muutenkin Iranista) on kirjoittanut ainakin Mikon blogin Mikko.