Joululoman kirjat

Masai Mara

IPadilläni on jo useita blogijuttuja odottamassa niihin liittyviä valokuvia ja julkaisua, mutta koska Ruandan verinen historia ei oikein tunnu oikealta valinnalta joulurauhan aikana, niin annan sen odottaa vielä hetken.

Joululomamme, joka oli kyllä vielä kesälomaani, ajoittui joulunalusviikkoihin ja heti joulun jälkeen palaan töihin, joten osaltani ”joulukirjat” on jo luettu. Matkamme eteni reippaasti, jopa siinä määrin, että Aventuran esitteessä siitä varoitetaan erikseen ”tiivisrytmisenä”, joten voisi kuvitella, ettei sen aikana ainakaan kirjoja ehdi lukemaan, mutta toisin kävi.

Isompien kaupunkien, Kigalin ja Nairobin, ulkopuolella lodget, joissa majoituimme 1-2 yötä kussakin tarjosivat, hiukan ehkä yllättäenkin, joka paikassa ilmaisen wifin, mutta se toimi vain lodgen baarissa/ravintolassa ja vain hitaasti ja ajoittain.
Lähes kaikissa paikoissa myös sähköä (kuten kuumaa vettäkin) oli saatavilla vain osan aikaa vuorokaudesta, joten totesimme nopeasti, että tältä matkalta emme kirjoita blogia reaaliajassa ja muihinkin kanaviin latasimme vain muutaman valitun kuvan per päivä, joten lukemiselle jäi hyvin aikaa.

Naivasha

Matkamme oli myös automatka sisältäen pitkähköjäkin siirtymäajoja, pahimpina ehkä paluu Ugandan ja Kongon rajalla sijaitsevasta Queen Elizabeth -puistosta Kigaleen ja paluu Masai Marasta Nairobiin. Jälkimmäiselle välille, jos Masai Maraan vielä palaisin, valitsisin lennon auton sijaan: muutama sata euroa lennosta pienlentokoneella Nairobiin olisi ollut hyvin perusteltu kuluerä ainakin toiseen suuntaan, sillä niin Masai Maran ja sinne vievät tiet olivat joko kunnon täristystä tai hyvin hidasta tieden kunnon ja lähempänä Nairobia runsaan rekkaliikenteen takia.

Masai Mara

Runsaasti aikaa tarjosivat myös Kenian maahantuloviranomaiset yli 1,5 tunnin sekavassa jonomuodostelmassa.

Mutta, niinhin kirjoihin.

Yksin marsissaAloitin Andy Weirin kirjalla Yksin Marsissa, jonka (kuten useimmat muutkin kirjat iPadilläni), olin päätynyt ostamaan Elisa Kirjan kirjamessujen aikaan tai jossain muussa yhteydessä tarjoten sitä hintaan 3,90 tai 4,90.
Lähtötilanne kirjassa oli niin mahdoton, että vaikkakin usein voi jo etukäteen arvata, että tarinan sankari pelastuu, niin tässä en uskaltanut luottaa siihen. Onhan niitä sellaisiakin tarinoita, joissa näin ei käy.
Kirja on upeaa tykitystä aina uudelleen ja uudelleen yrittämisestä, vaikka ensin alkuun kaikki vaikuttaa ihan mahdottomalta. Hiukan vieläkin nörttinä myös kuvaukset haasteista tietokoneiden ja viestintälaitteiden kanssa olivat kiinnostavia. Jokseenkin toivottomaan tilanteeseen (ja Afrikan savanneille!) myös sopiva tietynlainen anarkismi oli monessa kohtaa virkistävää.
Suosittelen, jo kirjana ennen elokuvaa, sillä kirjaa lukiessaanhan jutun pääsee itse kuvittamaan mielessään.

 

Mad about a boySeuraavaksi tartuin Helen Fieldingin Bridget Jones -sarjan uusimpaan (viimeiseen?) kirjaan Mad about The Boy. Vaikkakin me kaikki myös vanhetessamme taidamme säilyttää piirteitä itsestämme parikymppisenä, niin jotenkin Bridgetin tyyli raportoida painoa, kaloreita tai alkoholiannoksia kunkin luvun alussa ei enää ihan kolahtanut.
En myöskään oikein osannut samaistua nuoreen poikaystävään liittyviin ongelmiin tai Botoxiin, mutta ihan sujuvaa tekstiä tämäkin oli. Ja sopivan kevyttä lukea vaikka lentokentän jonossa.
Jos olet ollut Bridget Jones -fani edes jollain tasolla, niin selaile kirjaa ja päätä sitten, onko vielä tämäkin Sinua varten.

 

LärarrummetKolmanneksi tartuin Annika Lutherin kirjaan Lärarrummet, joka kuvaa töölöläisen lukion vuoden kesästä kevääseen opettajanhuoneen näkökulmasta. Opettajien erilaisten elämäntilanteiden lisäksi mukaan pääsevät myös etenkin ne oppilaat, jotka eivät ole ihan tavallisia. Oppilaista välitetään, mutta asioihin puuttuminen ei ole helppoa. Aikamoisen gallerian aiheita kirjailija on saanut yhteen lukuvuoteen mahdutettua: yritysmaailmasta kouluun siirtyvän Freddun, uuden rehtorin, eläkeikää lähestyviä ehkä jo hiukan kaavoihinsa kangistuneita vanhempia opettajia, yksinhuoltajia, työpaikkaromanssin, pedofiliaepäilyjä ja aution huvilan Meilahdessa.
Suosittelen! Luin kirjan ruotsinkielisenä, taas Elisa Kirjan tarjouksen houkuttelemana, mutta on se sittemmin jo suomennettukin nimellä Opettajainhuone.

 

WOW storyPaluulennolla tartuin vihdoinkin iPadilläni jo tavallaan vanhentuneeseen australialaisen nuoren matkabloggaajan Brooke Sawardin pieneen kirjaseen The World of Wanderlust Story. Kirjasessaan Brooke kuvaa miten nyttemmin supersuosittu World of Wanderlust -blogi sai alkunsa, kertaa omaa matkailuhistoriaansa 13-vuotiaasta alkaen, kertoo hyvistä ja huonoistakin kokemuksista varsinaisen matkailu-uransa alkupuolelta, Euroopan kiertomatkoistaan ja miten blogi muuttui hänelle työksi.
Euroopan kaupungeista hän suosittelee niin lämpimästi niin Bruggea kuin Cesky Crumlowta, vaikka vieraili molemmissa kylminä talvipäivinä, että täytynee oikeasti harkita näitä vielä joskus. Bloggaamisen jalostamisesta työksi, jossa haetaan keikkaa kirjoittaa loistohotellien arvosteluja (lue mainoksia) blogiin majoitusta vastaan en silti taida harkita. Meidän tavallamme matkustaa ajatus siitä, että matka kasattaisiin kokoamalla erilaisia ”ilmaistarjouksia” matkaksi, jolla sitten olisi koko ajan töissä ja velvollinen kirjoittamaan niistä (ainakin pääosin positiiviseen sävyyn) ei sittenkään oikein kolahda. Eikä tietysti suomeksi kirjoittaminen tee maailman valloitusta ainakaan helpoksi.
Mutta toki, jos Brooken menestystarina kiinnostaa ja/tai olet hänen seuraajansa blogin, Instagramin, Facebookin ja/tai Twitterin osalta, niin kirjaa voi edelleen ostaa pieneen hintaan hänen bloginsa sivuilta (pdfnä). Sittenmmin Brooke Saward on kirjoittanut bloggaamisen ohessa pari muutakin kirjaa, mutta näihin en ole ainakaan vielä viitsinyt paneutua.

Tuota viimeistä lukuunottamatta näissä kirjoissa ei matkailtu: Mars menee mielikuvituksen puolelle, Bridget pysytteli Etelä-Englannissa ja opettajat eivät käyneet Tallinnaa kauempana. Mutta matkalukemista nämä silti tarjosivat!

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

8 Comments

  1. says: Katja

    Voi kun olisi itselläkin joskus taas ihan oikeasti aikaa lukea jotain muuta kuin tenttikirjoja… :D Jostain syystä lomatkin jotka on saanut järjestettyä ovat olleet aktiivisesti buukattuja yleensä reissua varten ja jo niin täynnä ohjelmaa, että kun hotellin saavuttaa nukahtaa illalla onnellisena samantien sänkyyn.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentista Katja! Aika vähiin se minullakin nykyisin tuntuu jäävän tuo lukeminen, mutta joskus sentään jonkun kirjan tulen lukeneeksi.

  2. says: Susanna

    Hyvää joulua ja hyvää matkavuotta!
    onko Brooke yhä matkalla vai kestikö se hänen matkansa siis vuoden/muutaman? ei ole täysin selvinnyt minulle hänen blogistaan että onko hän vielä koko ajan matkalla vai joko lopetti, ilmeisesti hän palasi ainakin hetkeksi Australiaan. Olen kyllä samaa mieltä siitä ettei hotellien kehuminen rahaa vastaan kiehdo, enemmän kannatan rehellisiä mielipiteitä

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentista Susanna! En ole varsinaisesti asiantuntija Brooken vaiheiden osalta, mutta taisi hän välillä asettua hetkeksi Berliiniin ja tosiaan sittemmin palata Australiaankin. Hänen blogistaan varmaan löytyy ajantasaisempaa tietoa.

  3. says: Susanna

    Bruggessa olen käynyt muutamaan otteeseen, pyrähdin Bruggeen alunperin Englannin kanavatunnelista ja sen jälkeen kävin Bruggessa vielä pariin kertaan edullisella bussilla Oostendesta. Brugge on todella vanha keskiaikainen kaupunki ja on se kyllä aika erikoinen etenkin pimeällä. Sinne on vielä jätetty mukulakivikadut joita ei pystyisi kävelemään esimerkiksi korkokengillä ilman että jalat kipeytyisi. Minulla kipeytyi jalat siellä kävelystä myös korottomilla kengillä. On myös Venetsiaankin verrattu pieni kanaali ja runsaasti konvehtiputiikkeja ja pitsikauppoja. Hevosvaunut kulkevat ympäri kaupunkia ja se lisää sitä keskiaikaista tunnelmaa. Luontoa oli paljon enemmän kuin muissa käymissäni Belgian kaupungeissa, sillä siellä näkyi yksi vihreä puisto. Ilmanlaatu oli parempi juuri luonnon ansiosta, mutta pidin kyllä Oostenden rantakadustakin vaikka siellä näkyi vähemmän puita. Suosittelen kyllä Bruggea mutta myös muutama päivä riittää siellä käymiseen ja siellä voi käydä vaikka samalla kun käy Englannissa. Muistaakseni juna-aseman ja bussiaseman lähistöllä oli yksi melko uusi hotelli. Suurta ihastumista kaupunki ei herättänyt, mutta oli käymisen arvoinen etenkin jos ei ole vielä nähnyt keskiaikaisia kaupunkeja. Minä tunnetusti pidän enemmän trooppisista maisemista ja sen lisäksi joistakin suurkaupungeista. Ehkäpä Brugge on ollut Australiassa asuvalle bloggaajalle todella erilainen/erikoinen matkakokemus

    1. says: Pirkko

      Kiitos lisäkommenteista! Onhan noita keskiaikaisia kaupunkejakin tullut nähtyä, mutta voisihan tuonkin vilkaista, jos osumme sopivasti sille suunnalle taas joskus.

  4. Ai niin, tuo Yksin Marsissa odottaa minullakin samaisesta Elisa Kirjan alesta ladattuna. En ollut ajatellut sitä joulunajan lukemiseksi, mutta ehkä sittenkin pitäisi… Tosin tämän joulun aikana en ole oikein vielä ehtinyt kirjoja edes avaamaan…
    Mukavia pyhiä!

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *