Ruandan kansanmurhan maisemissa

Ruandan tunnetuimmat ”nähtävyydet” taitavat olla kansanmurha ja vuoristogorillat. Joulukuinen Afrikan kierroksemme alkaa Kigalista, Ruandan pääkaupungista.

Ensivaikutelma kaupungista on värikäs. Kaduilla on paljon ihmisiä, mutta vähemmän autoja: täällä matkat, pitemmätkin taittuvat edelleen kävellen, tavaroita pään päällä kantaen.

Kigali Rwanda
Kigali Rwanda

Ruanda on vuoristoinen maa ja maan pääkaupunkikin on korkealla, lähes 1500 metrissä. Täällä on pikemminkin viileää kuin paahtavan kuumaa. Afrikka on iso manner.

Kansanmurhasta on kirjoitettu paljon ja tehty elokuvia. Mekin kertasimme aihetta kevyesti ennen matkaamme lukemalla niin Vakkurin kirjaa Afrikan Sydämeen kuin katsomalla elokuvan Hotel Rwanda.

Kigalissa kansanmurhan historiaan voi tutustua museossa, jonka vieressä on neljännesmiljoonan uhrin joukkohaudat. Museon johdantofilmillä kansanmurhasta selviytyneet kertoivat tarinoitaan, niin kansanmurhan ajoilta kuin siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä edelleen. Tämä ei ole fiktiota, nämä ovat todellisia ihmisiä nyky-Ruandassa. Ruandassa, jossa ei enää ole hutuja ja tutseja, vaan kaikki ovat ruandalaisia. Belgialaisten virhe erotella ihmiset etnisen taustansa mukaan on vihdoin korjattu, ehkä. Toivottavasti.

Kigali Genocide Memorial
Kigali Genocide Memorial

Museo kertoo kansanmurhan historian niin suurina linjoina kuin yksittäisten uhrien tarinoina. Tässä on paljon samaa kuin Auschwitzissä ja Kambodzan Kuoleman kentillä ja Tuol Slengissä. Museossa onkin myös osio, jossa kerrataan maailman kansanmurhien historia alkaen Namibian hereroista ja jatkuen: Armenia, juutalaiset, Bosnia, Kambodza, Uganda ja Ruanda ja aina nyt meneillään oleviin Darfurissa ja Syyrian alueella. Karmeaa historiaa, joka ansaitsee tulla kerrotuksi.

Norsu ja puhelin KigaliNeljännesmiljoonan ihmiset joukkohaudan hautapaadet ovat karuja, mutta edelleen, vuosikymmenien jälkeen, niillä on yksittäisiä ruusuja ja isoja kukka-asetelmia. Kukat ovat tyllissä, ei muovissa, sillä Ruanda on ensimmäisiä maita maailmassa, joka on kieltänyt muovin lähes kokonaan. Kaupoissakaan ei ole muovipusseja edes myytävänä. Ruusutarha on hiukan resuinen, mutta muutamat patsaat ovat … hmm … mielenkiintoisia: norsulla puhelin!

Rwanda Genocide
Rwanda Genocide
Rwanda Genocide
Rwanda Genocide

Myös lounaan nautimme ”kansanmurhan” maisemissa, Des Mille Collines -hotellissa. Tähän hotelliin Paul Rusesabagina, itse tutsin kanssa naimisissa ollut maltillinen hutu, auttoi turvaan yli tuhat henkeä kansanmurhan aikoihin. Hotelli on elokuvan Hotel Rwanda päänäyttämö, vaikka elokuvaa kuvattiin myös Etelä-Afrikassa.

Nyt hotelli on Kempinski-ketjun myös länsimaisittain tasokas hotelli, eikä lounaamme jätä toivomisen varaa. On sunnuntai-iltapäivä ja Kigalen varakkaampi väestönosa nauttii lounaasta ja sunnuntai-iltapäivästä uima-altaan reunalla. Ilmapiiri tuntuu kansainväliseltä ranskan ja englanninkielistä puheensorinaa ja kevyttä musiikkia kuunnellessa.

Siirtomaavallan aikana täällä puhuttiin ranskaa, nyttemmin enenevässä määrin myös englantia. Kuten monessa muussakin Afrikan maassa heimokieliä on niin paljon, että paikallistenkin on helpointa kommunikoida jollain eurooppalaisella kielellä.

Mille Collines -hotelli
Mille Collines -hotelli
Mille Collines -hotelli
Mille Collines -hotelli lounas
Mille Collines -hotelli Mille Collines -hotelli

Meidän Ruandamme jatkuu jo iltapäivästä maan toisen ”nähtävyyden”, vuoristogorillojen maille. Jätämme Kigalin eurooppalaistyylisen kaupungin taaksemme. Kuuden hengen pieni ryhmämme mahtuu yhteen autoon, kuten Keniassa vakituisesti asuva oppaamme Sari ja kuljettajamme Moses. Meidän ei tarvise löytää oikeaa bussia linja-autoaseman kaaoksessa, eikä neuvotella matkasta puskataksilla tai asettua moottori- tai polkupyörätaksin kyytiin. Vakkurin kokemuksia moottoripyörätakseista mukaellen, jos hänkin välillä tarvitsi kaksi ”bodabodaa”, yhden itselleen ja toisen matkatavaroilleen, niin me olisimme varmaan tarvinneet niitä ehkä jopa viisi!

Magic Tours car

Matkamme pohjoiseen, Musanzen (Ruhengerin) kaupunkiin ja edelleen Ugandan rajalle taittuu ongelmitta, pienen maan tiet ovat hyvässä kunnossa. Matkakin kuluu mukavasti, teiden varsien kylät ovat värikästä katsottavaa, erityisesti matkapuhelinten ympärille keskittyneitä myymälöitä on pienimmissäkin kylissä, puheaika ja mobile money -palveluita on tarjolla monelta tarjoajalta. Mekin ostimme yhden puheaikakortin, mikä oli ihan helppoa, mutta kortin rekisteröinti ei onnistu kuin isommissa kaupungeissa, joihin emme sitten taas osuneetkaan – mutta toisaalta menetys ei ollut suuri (1000 Ruandan frangia eli  1,20 €).

Mobile in Africa

Illan jo hämärtyessä saavumme Mountain Gorilla View Lodgeen ja tapaamme ensimmäiset gorillat, tosin vasta puisina hotellin aulassa. Mutta lähellä ollaan jo!

Gorilla Ruanda Mountain Gorilla View Lodge

28 kommenttia artikkeliin ”Ruandan kansanmurhan maisemissa

  1. Hurjan kiinnostava maa on Ruandakin! Tuossa museossa käynti tekisi varmasti monelle ihan hyvää, pysyisipä mielessä ihan lähihistoriakin ja ihmisten tekemät virheet.

    1. Kiitos Ansku! Tämä oli ensimmäinen museo, johon oli koottu myös tuo kaikkien kansanmurhien historia n. viimeksi kuluneelta 100 vuodelta ja etenkin noin koottuna, niin tuntui niitä riittävän, ihan liikaa.

  2. Ruanda tuntuu mielenkiintoiselta maalta karmeasta historiastaan huolimatta.
    Näiltä kansanmurhilta ei voi ummista silmiään koska niitä tapahtuu edelleenkin ympäri maailmaa. Museossa käyminen olisi minulle varmaan raskas kokemus mutta silti haluaisin mennä sinne jos joskus vierailisin täällä.

    Afrikkalaiset ihmiset ovat muuten pukeutuneet ihanan värikkäästi ottamassasi kuvassa. Odotan mielenkiinnolla kuvia gorilloista…

    1. Kiitos Marjo! Värejä Afrikassa kyllä riittää ja ehkä myös verinen historia tarvitsee iloisia väriä nykypäivään. Toki myös kaikki se vehreys ja valo.

    1. Kiitos Rami! Mobiili ja ilmeisesti erityisesti mobiiliraha on ilmeisesti lyönyt itsensä läpi Afrikassa viime vuosina, pienissä kylissäkin on aina useita mobiilipalvelupisteitä.

  3. Mielenkiintoista lukea matkakokemuksia maasta, joka on itselle tuttu vain karmaisevasta historiastaan. Hyvä, ettei tapahtumia unohdeta ja piiloteta vaan tuodaan nähtäville museoon – jos ihminen vielä joskus viisastuisi ja ymmärtäisi lopettaa raakuudet.

    1. Kiitos Mia! Museo oli oikeasti hyvä, eikä vaan ”hyvä afrikkalaiseksi” 🙂

  4. Karmeat ”nähtävyydet”. Onko siellä vielä rotuvihoja?

    Matkanteosta olikin hyvät kommentit siinä joulun kirjat -postauksessa. Itsellä tässä on vielä muutama kohde ennen Rwandaa…

    1. Kiitos Teppo! Ainakin virallisen tarinan mukaan rotuvihat ovat ohi, enää ei ole hutuja ja tutseja vaan kaikki ovat ruandalaisia ja etenkin kun maalla menee nyt taloudellisestikin hyvin, niin on helpohkoa, ehkä, uskoa parempaan tulevaisuuteen kaikille.

  5. Hrrrr, ihan hyytää nuo teot historiankirjoissa. Tämä oli mielenkiintoinen postaus. Mulle afrikka on vähän tuntematonta aluetta, mutta olen kyllä kiinnostunut historiasta, että siinä mielessä olisi visiitin arvoinen paikka.

    1. Kiitos Kiira! Afrikka on vähän ”vaikea” sikäli, että luontokohteet ovat helposti turistille kalliita ja osa maista oikeasti vielä vaarallisia. Mutta paljon todella kaunista tuolla mantereella on, eli suosittelen kyllä, olisiko nyt 4. reissun kokemuksella 🙂

  6. Mielenkiintoinen postaus! Ruanda olisi varmasti mielenkiintoinen kohde, olen siitä jonkin verran blogeista lukenut. Ruandan kansanmurha on mulle aika vieras juttu, en nimittäin ainakaan muista että siitä olisi koulussa puhuttu. Pitänee siis vähän lukea aiheeseen liittyen jotain 🙂

    1. Kiitos Tanja! Historian opetus taitaa edelleen olla hiukan Eurooppa & länsimaat keskeistä. Mutta aina ennen reissua yritämme kerrata tietomme kohdemaasta.

  7. Mielenkiintoista seurata tätä teidän matkaa, itselleni vielä toistaiseksi vieraisiin maihin! Ruanda on todellakin surullisen kuuluisa lähinnä vain historiastaan, tuossa museossa olisi kyllä hyvä itse kunkin vierailla. Historia kun ikävä kyllä tuppaa aina jossain muodossa itseään toistamaan, helposti vain unohtuu niiden omien pienien ”kriisien” keskellä nämä suuremmat jutut.

    1. Kiitos Karoliina! Suosittelen kyllä Ruandaa, nykytilassaan ainakin 🙂

    1. Kiitos Tiia! Maa on mielenkiintoinen ja afrikkalaiseksi maaksi siisti ja turvallinen, nykyisin.

  8. Ruandan kansanmurha ei ole minulle kovinkaan tuttu, mutta tämän postauksen myötä aloin lueskella tuosta kamalasta tapahtumasta lisää. Kambodzan Kuoleman kentät oli minulle todella raskas vierailukohde ja pysyi pitkään ajatuksissa, ja veikkaan tuolla museossa käynnin olevan samanlainen kokemus.

    1. Kiitos Terhi! Jotenkin näiden kansanmurhien historiaan törmää maailmalla kyllä turhan usein. Ehkä 10 vuoden päästä sitten Syyriassakin matkailijat tutustuvat tämän päivän hirmutekoihin museoissa 🙁

  9. tuon on täytynyt olla mielenkiintoinen kokemus – ajatuskin kylmää. Tuollaiset hirmuteot tuntuvat jotenkin niin absurdeilta, että ei sitä ihminen meinaa uskoa todeksi, että tuollaisiin on kyetty vielä noinkin vähän aikaa sitten. EIkä parannusta näy – jossain vastaavat teot tuntuvat aina vain jatkuvan…

    1. Kiitos Erja! Pahinta tuossa, minkä juuri tuo museo Ruandassa toi hyvin esille, oli tuo, että näitä on ollut jo monta – ja nykyisinkin niitä on taas meneillään.

  10. Ihanko totta muovi on kielletty? Huh siinäpäs vasta oiva tuuma tai ainakin radikaali vähentäminen meillekin! Mielenkiintoista tuo surullinen historia, mutta olen samaa mieltä, että se ansaitsee tulla kuulluksi. Vuoristogorillojen näkeminen vielä joskus on yksi suurimmista haaveistani! Pieni kateuden pistos siis täälläpäässä 🙂

    1. Kiitos Rimma! Kyllä, muovin kielto on totaalinen, esimerkiksi leivät kaupoissa oli pakattu kaikki paperiin, ei muoviin.

  11. Nämä asiat ovat niin kamalia, ja se on ehkä hirveintä että ne toistuvat jatkuvasti, ihan niinkun tuolla sanoitkin.

    Auschwitzsissä ja Phnom Penhin Killing Fieldseillä käyneenä, en tiedä pystyisinkö enää yhtään lisää. Jätin väliin Tuol Slengin ja annoin Miikan mennä sinne yksin.

    Hyvä juttu että muovi on kielletty. Siihen pitäisi pyrkiä ihan kaikkialla. Eikö olekin hassua että tässä asiassa tuolta päin maailmaa löytyy edelläkävijä?

    1. Kiitos Gia! Etenkin Ruandassa tuo kansanmurha on kuitenkin niin iso osa maan historiaa, että olisi tuntunut melkein hassulta käydä maassa ja jättää tuo asia ”väliin”. Tuo muovin kieltäminen juuri tuolla on ehkä yksi osa nyt ripeästi tulevaisuuteen etenevän kansan ajatusta, että vanha on jätetty taakse ja nyt katsotaan eteenpäin.

  12. Mielenkiintoinen museo, joskin aiheeltaan ehkä vähän liian ahdistava meidän makuun. Tekis kyllä varmasti hyvää ja olis varmasti informatiivisempi paketti kuin koulusta opittu.

    1. Kiitos Simo! Niin totta, että historia oikeassa ympäristössä koettuna on kovin erilaista kuin kirjasta luettuna tai koulussa opittuna. Mutta onneksi kaikkea voi opiskella myös kouluaikojen jälkeenkin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.