Lintuja Ugandan järvillä

Ruandasta matkamme jatkuu Ugandaan.
Maahan, joka edelleen taitaa useimmille tuoda ensimmäisenä mieleen nimen Idi Amin, vaikka ugandalaiset itse haluaisivat jo unohtaa hänet.

Rajan ylitämme kävellen, vaikka sama Magic Safaris -auto ja kuljettaja jatkaakin kanssamme myös Ugandaan. Rajamuodollisuuksiin ei mene kauaa, ihmisiltä. Auto tarkastetaan perusteellisemmin, mutta ugandalainen kuljettajamme osaa rutiinit. Rajakauppaa käydään pienissä kojuissa, jotka Ugandan puolella näyttävät rähjäisemmiltä, vaikka Ugandan elintaso onkin korkeampi kuin Ruandassa.

Bwindi Jungle Lodge Ugandan puolella ei myöskään oikein tue käsitystä Ugandan korkeammasta elintasosta. Sähköä ja lämmintä vettä on saatavilla vain satunnaisesti, muutama tunti kerrallaan. Majat sinänsä ja moskiittoverkon ympäröimä sänky ovat sympaattisia ja näköala Muhele-järvelle huikea.

Vietämmekin täällä vähän niinkuin välipäivää gorillakokemuksemme jälkeen, sillä emme osallistuneet täällä toiseen gorillaretkeen toisaalta gorillalisenssit ovat suhteellisen kalliita (Ruanda USD 750, Uganda USD 600, per henkilö, 2015), mutta kuitenkin enemmän siksi, että retki Ugandan puolella voi kuulemma olla fyysisesti vielä vaativampi.

Mutta kuten aina, muutama aamupäivän tunti lodgella ja lähdemme jo etsimään uusia seikkailuja ja löysimmehän me sellaisen: veneretken järvelle pienellä harmaalla ruuhella. Aamupäivä on hiukan utuinen, mutta ranna ruovikossa on elämää: värikkäitä kutojalintuja ja niiden pesiä. Kiljumerikotkia, pelikaaneja, kruunukurkia, malakiittikalastajia, mehiläissyöjiä, kutojalintuja, medestäjiä – ja luultavasti paljon muitakin.
Pieniä vihreitä sammakoita kaislan lehdellä. Näemme, tosin etäältä, jopa lauman saukkoja. Veneemme lipuessa pelikaanien kansoittaman puun alta saamme melkein märkiä valkoisia osumia.
Kruunukurki on muuten Ugandan kansallislintu, jonka kuva on Ugandan lipussakin.

Rannoilla kasvaa papyrusta, josta Egyptiäkin hyvin tunteva oppaamme Sari toteaa, että eqyptiläiset itkisivät näitä rantoja katsellessaan: Niilistä papyrus hävisi joen patoamisen myötä.

Eläinten lisäksi pääsemme tarkkailemaan paikallisia ihmisiä: pienen jyrkän saaren rannoille on pengerretty kapeita kaistaleita, joissa viljellään mm. bataattia. Paikalliset raahaavat isoja (ja veikkaisin) painavia säkkejä samanlaisilla rinteillä, joita me, ilman tavaroita, repunkantajien vielä auttamina, nousimme hiukan vaivalloisesti gorillaretkellämme.

Muutama tunti järvellä kuluu nopeasti, palaamme lodgelle ja syömme lounaan.
Lopun iltapäivästä vietämme terassilla lintuja bongaillen: lyhyessä ajassa näemme hotellin kissasta huolimatta yli kymmenen lintulajia, ottamatta askeltakaan.

Lopulta järven ja terassin pimeäksi vetänyt ukkoskuuro pakottaa meidät sisätiloihin, mutta kohta onkin jo aika jatkaa matkaa. Pienen ryhmämme kaksi myös Ugandan gorilloja katsomassa käyneet miehet ovat palanneet Bwindi Impenetrable Forest -alueen luonnonpuistosta: lähes läpitunkematonta metsää siellä kuulemma olikin.

Seuraavan yön vietämme Bunyonyi-järven äärellä olevassa historiallisessa Birdnest -hotellissa. Hotelli kuului aikoinaan belgialaiselle, mutta päätyi Idi Aminin aikana armeijalle ja rappiolle. Sittemmin joukko belgialaisia sijoittajia osti ja kunnosti sen ja tämä korkealla mäellä oleva hotelli tarjoaa taas hyvän tukikohdan vaikka linnuista kiinnostuneille.

Meidän vierailumme jäi hiukan lyhyeksi, sillä saavuimme hotellille pimeässä, nautimme ehkä tämän Afrikan matkamme tukevimman illallisen ja hyvän aamiaisen ja jatkamme matkaa seuraavan järven rannalle, Ugandan ylpeyteen, Queen Elizabethin luonnonpuistoon.