Matkamme jatkuu Bunyonyi -järveltä Queen Elisazethin kansallispuistoon.
Matka ei ehkä kilometreissä ole pitkä, mutta Ugandan tiet eivät ole niin hyvässä kunnossa kuin Ruandan: isompi maa, niin tiestön rakentaminen ja ylläpito on haastavampaa.
Ensimmäinen taukopaikkamme on Kabalen kaupungissa, jossa poikkeamme supermarketissa täydentämässä juoma- ja välipalavarastojamme. Kaupungin, täkäläisittäin ihan ison, kadut ovat osittain punaista hiekkaa ja sateen sattuessa mutaa, mutta aasialaisten pitämä kauppa ja sen valikoima länsimaalaisellekin kuitenkin melko tavanomainen.
Kuljettaja on tankatessaan havainnut polttoainetankin vuotavan jostain kohdasta ja pysähdymme kohta uudestaan pienen mootoripyöriä korjaavan nyrkkipajan eteen, josta hän saa lainaksi tarvitsemansa jakoavaimen. Paikallistettuaan vian, hän toteaa, että pitää löytää hitsaaja.
Jatkamme matkaa vähän isommalle korjaamolle, joka sijaitsee sopivasti pienen afrikkalaisen motellin vieressä, joten me muut voimme istua oluella auton korjauksen ajan. Tai ihmetellä afrikkalaista elämää lähikadulla.
Kävelen katua ajatellen ottavani muutaman kuvan ja kohta otankin monta kuvaa pienistä lapsista, jotka haluavat minun ottavan heistä kuvia eri kokoonpanoissa tai polkupyöränsä kanssa. Lapset haluavat nähdä kuvan aina heti sen ottamisen jälkeen ja jokainen kuva tuottaa riemunkiljahduksia. Lasten vanhemmat päivystävät pienten puotiensa edustalla ja seuraavat touhua hyväksyvästi.
Korjaus venyy ja oppaamme lähtee mopotaksilla välillä vaihtamaan meille lisää paikallista valuuttaa. Kuljettajamme epäilee kyllä, että vaihtokurssi ei hänelle, valkoihoiselle, olisi kovin hyvä, mutta Keniassa vakituisesti asuva oppaamme vakuuttaa selvityivänsä, ja selviytyykin.
Loppumetreillä auton korjausta tulee mieleen J.L.B Matekonin autokorjaamo Mma Ramotswe -kirjoissa. Auton ympärillä kun häärii paitsi sitä varsinaisesti korjaava mekaanikko, myös puoli tusinaa oppipoikia, Charlie ja Fanwell Alexander McCall Smithin kirjoista ja vielä muutama muukin.
Lopulta automme on taas kunnossa ja matka jatkuu – lounaalle.
Crane Resort on jo astetta länsimaalaisempi kuin African Village Motel ja syömme ihan hyvät pasta- tai kana-annokset. Jälkiruoaksi tarjottu ananas on positiivisessa mielessä aika kaukana purkkiananaksesta.
Ennen saapumistamme Queen Elizabeth -puistoon ylitämme päiväntasaajan. Toki olemme sen lentäen ylittäneet jo useamman kerran ja Ecuadorissa maitsekin, mutta ansaitsee se silti tälläkin kertaa pysähdyksen ja muutaman valokuvan.
Puiston portilla nostamme jo auton katon ja pysähtelemme ensimmäisten gobien kohdalla. Ugandassa ”perusantilooppi” ei ole impala vaan kobi.
Itse asiassa Ugandassa ei ole lainkaan impaloita. Matkalla näemme myös ensimmäiset norsut, vesiantiloopit ja pahkasiat. Ja lintuja, tietysti. Näemme ja näemme, sillä päivän tapahtumien takia olemme puiston alueella vasta myöhään iltapäivällä, valon jo hiipuessa.
Ihamba Safari Lodge on Lake George -järven rannalla ja yöllä virtahepojen äänet kuuluvat kuin ne olisivat ihan majan terassin edustalla, mutta eivät sentään, äänet vaan kantavat yössä. Huoneessamme on ensin kylpyhuone, joka toimittaa myös eteisen virkaa ja sänkymme on moskiittoverkkojen tiiviisti ympäröimä.
Yöllä kylpyhuoneen lattialla pienet muurahaiset ovat ahkeria ja siirtävät kuolleen hämähäkin aamuun mennessä ulko-oven alta ulos.
Taskulampun valossa näitä tarkkailin, sähköä ei keskiyöllä enää ole.
Mielenkiintoinen matka ja aivan upea luonnonpuisto! tuollaisessa olisi kyllä kiva käydä. Joskus haaveilen myös Kapkaupungista, siellä voisi nähdä esimerkiksi pikkupingviinejä, joista on yhden uutisen mukaan ollut haittaa asukkaille kun pingviinit tulevat pihoille. On alkanut kiehtoa myös Tyynimeri, Karibia ja lähi-Itä kuten Israelin rantakohteet. Hyvää uutta matkailuvuotta
Kiitos Susanna! Ainakin Simon’s Townissa ne pingviinit saattavat, jos talossa pidetään ovia auki, kävellä vaikka pihaovesta sisään ja pääovesta ulos!
Hei, olipas hauska kirjoitus matkailusta ja auton korjaamisesta Keniassa. Olemme myös reissanneet paljon autolla ja tienpäällä on sattunut kaikenlaisia pieniä kommelluksia. Hienoa, että teidänkin auto saatiin kuntoon ja matka pääsi jatkumaan. Luotettava autokorjaamo on aina kullanarvoinen ja yleensä auto kannattaa tarkistuttaa ja huollattaa perusteellisesti ennen matkaan lähtöä.
Kiitos kommentistasi! Turistina Keniassa auton korjaaminen ja korjaamon valinta jää kyllä pitkälti matkanjärjestäjille. Tosin noilla teillä ja autoilla taitaa jokainen kuskikin olla jossain määrin myös mekaanikko.