Crescent

Naivasha – kylä Afrikassa

Nakuru-järveltä pieni Kenian kierroksemme jatkui Naivasha-järvelle.

Naivashan kylään (tai pieneen kaupunkiin) olimmekin jo ehkä hiukan yllättäen ”tutustuneet” oppaamme Sarin juttujen kautta siellä edes käymättä. Naivasha on nimittäin Sarin kotikaupunki. Ja opiskelukaupunki, sillä hän on opiskellut Kenia Wildlife Service Training Institutessa.

Yellow billed stork Afrikan ibishaikara NaivashaMarabou Naivasha

Mutta aloitetaan järveltä. Naivasha on makeanveden järvi, jossa on runsas linnusto ja virtahepoja. Virtahevot tuntuivat melkein pelottavilta kun niitä katseli silmästä silmään pienestä veneestä! Marabouhaikarat, afrikan ibishaikarat, merimetsot ja kiljumerikotkat kansoittivat järven rantoja. Veneemme kippari yritti järjestää meille myös näytöksen, jossa kiljumerikotka nappaa vedestä kalan heittämällä kalan linnulle ja yksi lintu olikin vielä nälkäinen. Vesi oli tälläkin järvellä korkealla ja siksi osa puustoa oli kummitusmaisesti pystyyn kuollutta: luonnon tasapaino on herkkä asia.

Lake Naivasha Cormoran Naivasha Hippos Naivasha

Veneretken parhaat ja mielenkiintoisimmat näkymät tarjosi kuitenkin Crescent Island. Niemimaa, jolla oli eläimiä lähes ruuhkaksi asti. Niemimaa, jonne tuotiin Masai Marasta eläimiä Minun Afrikkani -elämän kuvauksiin. Eläimiä, jotka sitten jäivät tänne. Crescent Islandille voi myös tehdä kävelysafareja, sillä siellä ei ole petoja, mutta aikataulumme ei venynyt moiseen.

Crescent Naivasha Crescent Naivasha

Järvi on myös osa Sarin kotikulmia: siinä missä me saatamme viikonloppuna liikkua Espoon rantaraitilla, niin Sari saattaa lähteä Naivasha -järvelle tai sen rannalle.

Afrikkalainen kouluvuosiAfrikkaan rakastuneen Sarin opintoihin Naivashassa muutama vuosi sitten pääsee mukaan lukemalla kirjan Afrikkalainen kouluvuosi.

Opiskelu Keniassa, vaatii kärsivällisyyttä. Aikataulut toteutuvat hyvällä tuurilla tuntien tarkkuudella, mutta säännöt koulussa ovat kuitenkin tiukat. Nuorten opiskelutovereiden ja Naivashassa asumisen myötä afrikkalainen arki tulee tutuksi. Kuten monet Kenian luonnonpuistoista ja niiden eläimet.

Luonnonpuistossa, tosin sellaisessa, jossa ei ole petoja, myös yövytään osana opintoja, yksin:

”Iltapäivällä alkaa monien kauhulla odottama koitos, ”Solo night” eli yön viettäminen yksin savannipusikossa itse rakentamassaan suojassa. Illallistakaan ei ole tiedossa, vaan toimeen tullaan itse varatuin eväin. Ohjeistuksena oli, että ei lihaa eikä makeaa mukaan, hyeenat tulevat norkoilemaan lihapalan perässä ja hyönteiset keskittyvät makeaan.”

Yöpyminen savannilla (Sari Manninen)
Yöpyminen savannilla (kuva: Sari Manninen)

Kuuden viikon työharjoittelun Sari tekee Ol Pejetan kansallispuistossa Kenian pohjoisosissa: siinä missä monen kenialaisen toiveena oli päästä Mombasan lähelle, niin suomalainen viihtyy mieluummin viileämmässä. Työharjoittelussa luonnonpuistossa ei niinkään ajella ympäriinsä eläimiä katsomassa ja kuvaamassa vaan työ on eläinten käyttäytymisen seurantaa, tilastointia, papanoiden keruuta ja sairaiden eläimien auttamista.

”Kirahvit ovat kovin yhteistyöhaluisia, näyte irtoaa melko nopsasti, ja papanat ovat kauniin pyöreitä ja vain vähän tuoksahtelevia. Näytteet poimitaan hanskat kädessä minigrip-pussiin, laji ja alue merkitään pussin päälle, ja Kimberlyn ajaessa miten pusertelen papanoita murskaksi – se helpottaa käytettyjen tutkimuskemikaalien vaikuttamista.”

Työharjoittelussa (Sari Manninen)
Työharjoittelussa (Kuva: Sari Manninen)

Otteet ovat Sarin kirjasta, jonka voit halutessasi ostaa täältä (tai lainata kirjastosta). Keniassa käyneille tai sinne vasta suuntaaville kirja tarjoaa monta mielenkiintoista yksityiskohtaa maasta ja sen eläimistä.

Ennen Afrikan matkaamme kirjoitin elokuvista, joita katsoimme uudelleen ennen matkaamme. Nyt matkamme jälkeen olen lukenut paitsi Sarin kirjan, myös aikoinaan Keniassa samburusoturin kanssa naimisiin menneen Corinne Hoffmanin kirjat Back from Africa ja Reunion in Barsaloi (jatko-osia ensimmäiselle kirjalle White Masai), jotka kertovat hänen ja hänen puoliksi samburu-tyttärensä vaiheista Keniasta paluun jälkeen. Back to Africa on vielä lukujonossa. Sarin ansiota tuokin tieto minulle, että nämä jatko-osat ovat olemassa, en ollut niitä tullut etsineeksi, vaikka White Masai -elokuvan olinkin aikanaan nähnyt.

White Masai

Samburuista muuten mielenkiintoinen ote vielä Sarin kirjasta, kenialaisten opiskelutovereiden suhtautumisesta vierailuun samburuiden kylässä:

”Jälleen moni opiskelutovereistani on suorastaan järkyttynyt alkukantaisuudesta, ”tämä ei voi olla Keniaa”, ”tämmöinen alkeellisuus vetää koko maan kehitystä taaksepäin” ovat yleisiä kommentteja. Kukaan ei ajattele alkuperäisten kulttuurien säilyttämisen tärkeyttä, vaikka luennoitsijammekin kertoo tällaisten kylien olevan tärkeitä ja suosittuja vierailukohteita, varsinkin ulkomaalaisten keskuudessa.”

Opiskelijoita (Sari Manninen)
Opintoretkelle lähdössä (kuva: Sari Manninen)

 

 

39 kommenttia artikkeliin ”Naivasha – kylä Afrikassa

  1. Kiitos vinkeistä, kiva postaus! Ihanaa, miten jossain voi vielä nähdä eläimiä tuolla tavalla ja noin paljon, kuten sanoit, ”ruuhkaksi asti” …Minäkin haluan nähdä virtahevon silmästä silmään!

  2. Mielenkiintoinen postaus! Ja tuota eläinten määrää! Ja niin, kyllähän virtahepojen kanssa oikeastikin kannattaa olla varuillaan. En tiedä onko se vain urbaanilegenda, että ne tappavat afrikassa eniten ihmisiä heti hyttysten jälkeen… Mutta en epäile hetkeäkään, etteikö niin olisi! 😀

    1. Kiitos Meri! Virtahepojen osalta itse olen kuullut tuon saman ja lisäksi ohjeen, että niiden ja veden välille (kun ne etenkin öisin nousevat rannalle syömään) ei pidä hankkiutua.

  3. Mielenkiintoinen juttu, josta heti itselle pomppasi silmiin tuo White Masai ja sen jatko-osat. Olen tuon leffan nähnyt ja on kyllä tosi hyvä! En tiennytkään, että kirjalle on jatko-osia. Pitääkin suunnata kirjastoon 🙂

  4. Wau… Afrikan kansallispuistot ja eläimet, ne on vielä minulta kokematta. Ja siis opiskelu Keniassa – miten Sari päätyi juuri sinne?? Varmasti upea paikka!
    Ja kiitos leffavinkeistä!

    1. Kiitos Laura. Sarilla oli jo ennen tuota paljon kokemusta Afrikasta – tai voisiko sanoa, että hän oli jo ennen tuota menettänyt sydämensä tuolle mantereelle, joten sikäli valinta oli looginen.

  5. Tämä on just sitä Afrikkaa mitä näkee telkkarissa ja lastenkirjoissa!
    Mielenkiintoisia juttuja tuosta White Masaista. Olen lukenut taannoin sen kirjan, mutta piti alkaa taas googlettelemaan.

  6. Upean näköistä luontoa, ja todella mielenkiintoisen kuuloinen opiskelupaikka! On harmi, ettei alkuperäisväestön kulttuuria ja sen säilyttämisen tärkeyttä ymmärretä, mutta niin se tuntuu vähän joka paikassa menevän. Mielenkiintoista tutkittavaa ovat myös kansallispuistojen, Maasaiden ja turismin, etenkin metsästysturismin, suhteet.. ei taida aina olla aivan puhtaat jauhot pussissa.

    Kiitos kirjavinkeistä, täytyy kyllä lukea nuo! White Masai -leffan olen katsonut ennen Tansaniaan lähtöä, ja nyt taitaa olla aika virkistää muistia ennen suuntaamista kesäksi graduntekoon Sambiaan 🙂 Toiveena on ehtiä siellä myös safarille ja reissaamaan naapurimaihin.

  7. Afrikka on vielä täysin käymättä meiltä, vaikka Tiia on kaivannut sinne jo vuosikausia. Ehkä tällaisten postausten lukemisesta on hyötyä sen omankin matkafiiliksen nostattamisessa :). Kun joskus lähdemme Afrikkaan, lähdemme sinne ehdottomasti erityisesti eläinten ja maisemien vuoksi, koska ne vetävät puoleensa mystisyydellään ja ainutlaatuisuudellaan. Kiitos tästä postauksesta :).

    1. Kiitos Jerry! Sinut ”tuntien” täytynee myös muistuttaa, että isojen luonnonpuistojen lodgeista löytyy myös viiden tähden vaihtoehtoja – tosin niissäkin voi olla sähkön ja veden suhteen rajoituksia, esimerkiksi keskiyö pitänee selvitä ilman sähköä.

  8. Kiitos Huli! Tosin noin koulun ulkopuolisen elämän kannalta ainakin opiskelu näillä kulmilla saattaa kyllä olla vähemmän haastavaa. Mutta suosittelen Sarin kirjaa, myös opiskeluelämän kuvauksen osalta, ei vaan eläinpuistokuvausten takia.

  9. Kiitos kivoista leffa- ja kirjavinkeistä. Afrikka on alkanut kiehtoa viime aikoina ihan eri tavalla mm. näitä postauksia lukiessa, joten seuraavaksi, ennen matkalippujen ostamista, voisikin inspiroitua lisää sukeltamalla Afrikan maisemiin kirjojen ja elokuvien kautta. Minä jouduin opsikeluaikana kerämään tylsiä sanastoja ja litteroimaan haastatteluja – aika paljon tylsempää ja turvallisempaa kuin esim. yöpyminen yksin savannilla…

    1. Kiitos Heidi! Melko käytännönläheistä tuo opiskelu taisi enimmäkseen olla, vaikka kyllä kirjassa mainittiin excel-taulukoiden täyttäminenkin.

  10. Afrikassa en ole vielä koskaan käynyt, mutta innostus lähteä sinne kasvaa jatkuvasti! Juuri tuollaisen reissun haluaisin tehdä, missä pääsisi tutustumaan paljon paikalliseen luontoon ja eläimiin. Ja toki aina paikallisopas olisi plussaa! Luin muuten aluksi tuon kylän nimeksi Naisviha, ja piti oikein monta kertaa tavata, että se meni oikein…

    1. Kiitos Sanna! Virtehepoja olemme nähneet monella matkalla, mutta aina niitä nähdessään pitää hetki kelata, että tämä sympaattinen ulkomuoto kätkee kyllä pedon taakseen.

  11. Jep, hyeenat petikavereina eivät kuulosta lainkaan mukavilta. Kiva, että tipit olivat nimetty postauksessa, niin minun ei tarvitse kaivaa niitä, kun laiskottaa. Sitä paitsi etiopialainen luonnonmaantieteellinen alue (Saharan eteläpuoleinen Afrikka) on minulle vähän outo muuten tietysti paitsi että tipuista osa muuttaa sieltä tänne härmään pesimään kesällä.

    1. Kiitos Stacy! Eniten ehkä tipuissa on haasteita suomenkielisten nimien kanssa, kun ne tuolla usein esiteltiin englanniksi.

    1. Kiitos Jenni! Käsittääkseni tuon muovin (ei teltta) saivat, muuten suoja on itse rakennettu.

  12. Itä-Afrikan järvet ovat sitten jotain, toinen toistaan upeampia!! Hienoja kuvia, vangitsevat tunnelman, joka tuolla epäilemättä vallitsee! Me olemme Keniassa käyneet vain pikaisesti Nairobissa, mutta naapurimaita olemme kolunneet vähän enemmänkin. Afrikka on vienyt mennessään, tulen varmasti palaamaan noihin upeisiin maisemiin useammankin kerran. Tosin tuskin yhtä intensiivisellä meiningillä kuin Sari, mutta aivan upea homma tuo ja mielenkiintoista kuulla pieniä otteita kokemuksista!

    1. Kiitos Henna! Afrikka on kyllä sikäli ”vaarallinen”, että useimmat siellä käyneet myös palaavat sinne, ”pahimmillaan” monta kertaa 🙂

  13. Ei vitsi oon kyllä kade siitä, mitä kaikkea olet päässyt näkemään! Itselleni reissun kohokohta on kyllä aina erilaisten eläinten kanssa kohtaamiset, oli ne sitten vuohia, kissoja tai krokotiilejä. Täällä Aasiassa on se ikävä puoli, että usein jos joitakin eksoottisia eläimiä haluaa nähdä, niin se on valjastettu hyvin epäepäeettiseksi toiminnaksi, joten tiikerit ja valashait on meiltä tästä syystä jääneet näkemättä. Suuri haaveeni onkin päästä Afrikkaan safarille katselemaan eläimiä, toivottavasti tämä tulee tapahtumaan joskus lähitulevaisuudessa!

    1. Kiitos Essi! Afrikassa eläimet luonnonpuistoissa ovat kyllä oikeasti vapaita ja toiminta yrittää tasapainottaa niin ihmisten ja eläinten edut. Paikalliset ihmisetkin pitää huomioida, sillä muuten salametsästystä ei saada pidettyä kurissa.

  14. Tuo solo night kuulostaa hurjalta, itse en ehkä uskaltaisi yksin moiseen suoritukseen!
    Mieletön tuo kuva sarvikuonon kanssa!!
    Tuli sellainen wow efekti jota harvoin kuvien kautta kokee! Sarvikuono poseeraa hienosti mukana.

    -Titta | IKILOMALLA

    1. Kiitos Titta! Wow-jutulta tuo Sarin kouluvuosi monelta osalta vaikuttikin. Tosin kyllä arjessa Afrikassa haasteitakin riittää, silloin kun ei asuta monen tähden lodgeissa, kuten lyhyellä safarimatkalla.

  15. Olispa mahtavaa itsekin päästä näkemään noita eläimiä luonnossa! Afrikassa ei ole Egyptiä lukuunottamatta vielä tullut käytyä, mutta kiinnostais kovasti.

    1. Kiitos Jenna! Taitaa Egypti, jota olen nähnyt kovin rajallisesti, olla vähän erilaista Afrikkaa kuin savannit, eli käypä katsomassa nekin vielä joskus 🙂

  16. Hyvä postaus ja mielenkiintoista luettavaa safaria rakastavalle. Olisi ollut kyllä iso plussa, jos kuvissa olisi kerrottu mikä lintu on kyseessä (jos tietää mikä se on). Itsellä biologia ollut aina heikoin kouluaihe ja varsinkin afrikan linnut eivät ole vahvin osa-alue. Näin olisi saanut enemmän irti siitä, mitä nämä luonnon kaunokaiset ovat.

    Stacyhän tällä viikolla oli kirjoittanut Amazonian linnuista ilman kuvia, että tässä oli jo siihen edistystä! Seuraava lintupostailija kun lisäisi kuviin lintujen nimet, olisin jo myyty 😉

  17. Kiitos Rami! Olihan ne lintujen nimet tekstissä, mutta ehkä juuri tuollaisten kuvien tiimoilta kuvatekstejäkin voisi harrastaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.