Kenian kierroksemme Nairobista Nakuru- ja Naivasha-järville jatkui lähes legendaarisessa maineessa olevaan Masai Maran kansallispuistoon. Ja ainakin kissapetojen osalta puisto osoittautui maineensa veroiseksi.
Matka kansallispuiston portilta Ashnil Mara Campille oli pitkähkö, etenkin kun tiet puistossa ovat pieniä, kiemuraisia ja pienenkin sateen jäljiltä kuoppaisia. Mutta eihän niitä tietenkään ole tarkoitettukaan ajettavaksi suoraan ja lujaa sivulle katsomatta – eläimiähän tänne oli tultu katsomaan.
Mekin aloitimme sitten vaatimattomasti leopardilla! Ugandan Queen Elizabeth -puisto olikin tarjonnut meille jo Big Fivesta norsuja, puhveleita ja leijonankin. Nakuru-järvellä näimme parikin lajia sarvikuonoja, mutta leopardi oli vielä näkemättä.
Mutta siinä se sitten oli, puussa lepäämässä. Raukeana, välillä innokkaiden kuvaajien kannalta turhankin rentona, mutta kyllä se välillä viitsi sentään katsoa meitä kaikkia.
Kamerat räpsivät, tietysti, isommat ja hienommat, pitemmillä pitkillä pitkillä, pienemmät ja kompaktimmat ja puhelimet. Niin se tallentui kymmeniin ja taas kymmeniin ruutuihin tämä ylväs eläin.
Ja olihan se hieno nähdä, saada tuo Big Five täyteen tälläkin reissulla. Ja tavallaan pidin myös siitä, että leopardi löytyi jo heti matkalla portilta lodgelle – seuraavilla safariajoilla voi sitten paremmin keskittyä kaikkeen muuhunkin mitä Masai Mara tarjoaa, sillä tässä vaiheessa safarikierrostamme leopardi oli jo tavallaan NIIN tärkeä :-)
Meidän osaltamme joulukuinen Ruanda – Uganda – Kenia -kierros oli jo ehkä enemmän maa- kuin eläinbongausmatka ja siksikään edes se, että näemmekö koko Big Fiven ei ollut kovin tärkeää, olimmehan nähneet kaikkia näitä eläimiä jo Etelä-Afrikassa, Tansaniassa ja Botswanassa.
Etelä-Afrikassa, Krugerin puistossa, näimme leopardin, silloinkin puussa, pimellä tehdyllä iltaretkellä lampun valossa, mutta siellä se oli, vaikka ei sitten sen aikaisilla kameroilla kuvaan tallentunutkaan.
Serengetissä leopardi jäi meiltä näkemättä, sillä suostuimme mukana matkassamme olleen sisarentyttäreni toiveeseen viettää välillä yksi päivä uima-altaalla – ja tietysti sitten juuri sinä iltana, kun muut palasivat päivän safariajoilta, he kertoivat sen leopardin nähneensä. No, emme me sitä jääneet harmittelimaan, olimmehan me yhden jo nähneet.
Choben puistossa Botswanassa näimme leopardin pentuineen hienosti pensaikossa, maassa, kuvaamisen kannalta vieläkin paremmin kuin Masai Marassa, vai mitä?
Mutta, tässä ne sitten taitavat olla, meidän elämämme leopardit. Seuraavaa safarimatkaa ei ole ainakaan lähivuosien suunnitelmissa. Muuta Afrikkaa luultavasti kyllä!
Mutta eivät ne Masai Maran kissapedotkaan vielä tähän loppuneet. Leijonia näimme useaan otteeseen, lähes kosketusetäisyydeltä eivätkä ne kaikki olleet ihan noin rentoja kuin tuo leopardi: K18 -materiaalia tulossa …
Hienoja kuvia, Pirkko! :) Leopardit ovat kovin kauniita eläimiä, niitä on ilo katsella, vaikka harmillisen usein juurikin kuvaajan kannalta lepäilevät rennosti lojuen. Nuo leopardin poikaset on minulta vielä näkemättä, jälleen yksi syy palata takaisin Afrikkaan :)
Kiitos Henna! Kameravarustuksemme noilla aikaisemmilla retkillä ei vaan ollut ihan edes nykyistä tasoa, joten ihan kaikkea ei silloin saanut talletettua kuviksi, vain muistoiksi.
Hieno eläin! Tuo puussa makaava leopardi on jotenkin salaperäisenpi kuin maassa makaava, ehkä juuri varjojen takia.
Kiitos Teija! Tosiaan, jotenkin tuo puussa ollut otus antoi itsestään – ylvään? – vaikutelman.
Upeita kuvia! Leopardi on kaunis eläin ja tuo puussa makaava yksilö on kiehtovan kaunis.
Kiitos Marjo! Eipähän tätä eläintä tietysti turhaan monet pidä safareiden huipentumana.
Mahtavaa Pirkko, huippukuvia ja -tunnelmia <3!
Kiitos Rouva!