Masain Maran leijonia

Leijonia, leijonia

En taida uskaltaa sanoa leijonista vielä että tässä ne ovat, elämäni leijonat. Leijonia tapaa kuitenkin nähdä kaikilla safarireissuilla ja voisin vielä kuvitella lähteväni Namibiaan, uudelleen Botswanaan tai Länsi-Afrikkaan, joten onhan se mahdollista, että vielä päädyn silmäkkäin leijonankin kanssa.

Masai Marassa näimme leijonia pariinkin otteeseen ja kummallakin kerralla ihan läheltä. Parhaimmillaan ne kulkivat pientä ryhmäämme kuljettaneiden safariautojen välistä, joissa oli juuri ja juuri sen verran tilaa, että iso urosleijona mahtui siitä kulkemaan!

Masain Maran leijonia
Masain Maran leijonia Masain Maran leijonia Masain Maran leijonia Masain Maran leijonia

Iltapäivällä näkemämme leijonat, pari urosta ja useampi naaras, taisivat olla nokosilla makoisan lounaan jälkeen, sillä aika rauhallisina ne enimmäkseen makoilivat. Lopulta joko turistien tuijotus tai iltapäivän aurinko saivat eläimet kuitenkin sen verran liikkeelle, että osa niistä pienen juomatauon jälkeen lönkytteli läheisen puun alle.

Masain Maran leijonia Masain Maran leijonia

Viimeisenä aamunamme houkutus nukkua aamulla hiukan pitempään aamuretken sijaan oli suuri, minulla ainakin, mutta Lasse sai lopulta minutkin lähtemään, aamuhämärissä ja parin keksin ja yhden teemukin voimalla.

Ja heräsihän sitä, hiukan viileässä aamussa, jo parin ensimmäisen kirahvin kohdalla. Ja hetken päästä olimme taas seuraamassa leijonien elämää ja aamutoimia. Taisi naarastakin vielä väsyttää, sillä uros sai tehdä ehdotuksensa pienestä aamujumpasta pariin kertaan ennen kuin homma eteni. Mutta onnistihan sitä, urosta, lopulta!

Masain Maran leijonia Masain Maran leijonia Masain Maran leijonia Masain Maran leijonia

Vähän tuossa oli tirkistelyn makua, mutta eivät nuo, leijonat, meistä pahemmin tuntuneet häiriintyvän – ei vaikka aamuvoimistelu tallentui moneen kameraan, joko stillkuvina tai videoina. Mutta jätetään nyt ne videot toiseen kertaan, jos pidetään tämä blogi nyt kuitenkin melkein lapsillekin sopivana …

Kenian leijonista oli muuten juuri eilen pieni uutinen täkäläisissäkin lehdissä. Olivat kuulemma, leijonat, lähteneet retkelle läheisestä kansallispuistosta retkelle Langatan kaupunginosaan Nairobissa.
Kenialaisen lehden sivuilla on kuviakin näistä leijonista kaupungin kaduilla.

Lopuksi vielä muutama kommentti safarikuvauksesta.
Gepardi-jutussa mainitsinkin jo herneet. Toinen merkittävä tekijä on kuvauksen kannalta on istumapaikka autossa: jos voit valita, niin paras paikka on yleensä eturivissä heti kuljettajan/oppaan takana. Ja tietysti reunalla. Reunapaikka kannattaa varata jo safaria ostaessaan:  jos käytettävissä autoissa on kolme paikkaa per rivi ja ne myydään täyteen, niin etsisin toisen vaihtoehdon. Meillä oli pienen viiden hengen ryhmämme kesken aluksi sopimus, että vaihdetaan autossa riviä joka päivä, jolloin kaikki päätyvät tasaisesti etu-, keski- ja takariviin, mutta aika pian yksi mukana olleista pariskunnista mieltyi takapenkkiin, joten meillä oli keskellä ja edessä mukavan väljää ja saatoimme kuvaustilanteissa jopa välillä vaihtaa paikkoja.

Sophie’s World -blogissa oli äskettäin 5 vinkin juttu safarivalokuvauksesta, jossa mainitaan lisäksi myös lyhyt suljinaika ja ISO-luvun kasvattaminen kuvien terävyyden parantamiseksi, mutta tunnustan, että enimmäkseen kuvaan minijärkkärilläni edelleen vain säätämällä valotusta hiukan tilanteen mukaan.

Sophie suosittelee myös kahta kamerarunkoa, jolloin Sinulla on kaksi eri objektiivia kuvausvalmiina – osaltani tilanteet, jossa eläimet tulivat yllättäen liian lähelle hoituivat iPhonella.

Vaihda vapaalle -blogin muutamassa huomiossa luontokuvauksesta mainittaan myös safarikuljettajan ammattitaito: auton sijainnilla ja suunnalla on myös iso merkitys.

50 kommenttia artikkeliin ”Leijonia, leijonia

  1. Hyvinhän nuo leijonakuvat onnistuivat! Mitä taas tulee leijoniin lähiöissä, niin ihminen on selvinnyt viisi miljoonaa vuotta leijonien naapureina. Toisaalta, ihminen on melko korkealla leijonan ruokalistassa, se on sikäli harvinainen eläin, useimmat eläimet kun tappavat ihmisen vain puolustaakseen itseään tai poikasiaan.

    1. Kiitos Stacy! Jotenkin kolahti tuo uutinen noista leijonista Nairobin kaduilla, kun itsekin siellä talsimme joulukuussa.

  2. Upeita (ja hauskoja, heh:) kuvia leijonista! Varmasti miellyttävämpää nähdä ne safariauton kyydistä, kuin kaupungin kadulla kävelemässä vastaan. Hui!

    Ja tuo eläinkuvaus on tosiaan taitolaji. Itse vasta opettelen valokuvaamaan. Ei ole onneksi ihan vielä safarin aika, joten kenties ehdin oppia ennen sitä 🙂

    1. Kiitos Teija. Välillä kyllä safariautossa tuli mieleen, että mitähän sitä ennen Afrikassa tehtiin ennen kuin kuvattiin – ai, niin, siis ammuttiin 🙂

  3. Meidän safarimatkasta Keniassa tulee kuluneeksi jo 12 vuotta, joten eiköhän olisi aika tehdä uusi matka. Vaihtoehtoja on aika paljon. Kameraan kannattanee panostaa.

    1. Kiitos kaima! Meillä tuo safariosuus Keniassa tuli vähän extrana, kun oikeastaan halusimme vaan Kenia-pisteen 🙂 Välillä olimme jo ajatelleet, että olemme riittävästi safareilla olleet, mutta kun Keniassa luonnonpuistot nyt ovat oleellinen juttu, niin safarimatkahan tuosta tuli.

  4. On varmasti ollut upea kokemus päästä ihailemaan noin mahtavia eläimiä läheltä. Hyvin näyttävät kuvat onnistuneet.

  5. Miten hienoa päästä näkemään leijonat näin läheltä ja hienosti onnistuneita kuvia!

    Ja tällaisiahan ne (leijona)urokset ovat: syövät (jos rouva leijona vain saalistaa), ’jumppaavat’ ja lepäilevät – aikamoisia laiskimuksia siis. 😉

    Hyvä tietää, että paikan safariautoon voi varata jo ennakkoon! Olisi todella harmi, jos ei pääsisi kunnolla kuvaamaan päästessään näin lähelle eläimiä.

    1. Kiitos Mia! Lähinnä siis tarkoitin tuon safariauton osalta, että kannattaa varmaan miettiä kahdesti ja katsoa toista retkijärjestäjää, jos ei saa lupausta siitä, että kaikki saavat ikkunapaikan.

    1. Kiitos Terhi! Tällä joulukuisella Afrikan kierroksellamme eläimet tulivat kyllä ihan nimellisesti iholle, niin nämä leijonat kuin vuoristogorillat Ruandassa.

  6. No te pääsitte lähelle! Mekin pääsimme lähelle ja tämä onkin tarina, jota lapseni eivät väsy kuulemaan: Olin vuosia sitten Masai Marassa safarilla ja melkein kaikilla meidän autossa oli jotain vatsavaivaa, minullakin. Joku alkoi vinkua, että hänen pitää päästä viereiseen puskaan asioille just nyt, heti. Kuski kieltäytyi ja tämä yksi jatkoi kovaan ääneen vaatimista. Kuski ajoi puskan taakse – ja siellä kölli lauma nälkäisiä leijonia. Kummasti jaksoi koko porukka sen jälkeen odottaa, että kuski antoi luvan poistua autosta turvalliseen paikkaan vatsantyhjennykseen 🙂

    1. Kiitos Ansku! Oppaamme kertoi saman tyyppistä tarinaa. Itse olen käynyt kerran liikaa (?) juotua vettä päästämässä pois keskellä gnu-laumaa Tansaniassa. Silloin opas käski pitää autosta kiinni yhdellä kädellä, silloin eläimet eivät kuulemma huomaa, että kyseessä on potentiaalinen saalis vaan pitävät Sinua auton osana.

    1. Kiitos Meri! Niinhän se usein noissa aamuherätyksissä on, että eivät ne sitten enää harmita, kun on sängystä ylös päässyt.

  7. Upeita otuksia! Varmaan mieletön fiilis saada seurailla niin vaikuttavia elukoita ihan lähietäisyydeltä! Safarit on vielä käymättä, mutta täytyy pistää vakavaan harkintaan.

  8. Aivan mahtavia kuvia! 🙂 Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin me emme usean Afrikan kuukauden aikana nähneet kertaakaan urosleijonaa. Naaraita vaikka kuinka paljon, jopa puun täydeltä…

  9. Mulle tulee ain leijonista mieleen Ultra Bran kappale Savanni nukahtaa:
    ”Savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen
    Myös me nukahdamme väsyneet leijonat
    Peiton alle apinanleipäpuun katveeseen
    Keltainen ja okranvärinen maa
    Se on leijonan osa”

  10. Leijonat on kyllä aika upeita eläimiä. Voisi kuvitella että olisi aika jännät paikat istua autossa niin, että leijona on vain muutaman metrin päässä. Kivoja kuvia, varmasti ollut hieno matka! 🙂

    1. Kiitos! Lähellä olivat, leijonat, mutta enpä nyt kuitenkaan autossa sisällä osannut pelätä tai jännittää.

    1. Kiitos Johanna! Safarikuvauksesta toki löytyy verkosta paljon lisääkin infoa, mutta olisiko kuitenkin se tärkein se, että tele pitää olla.

  11. Vau mitä leijonakuvia! Ehdottomasti haluan itsekin jonain päivänä päästä safarille. Kiitos hyvistä vinkeistä, olisi tosiaan kurjaa, jos autossa ei pääsisi ikkunapaikalle. Eipä tuotakaan olisi tullut itse ajateltua.

    1. Kiitos Heidi! Välillä huippukohdissa kyllä melkein kisaillaan kuvakulmista 🙂

  12. Upeita urosleijonakuvia. Itse en ole nähnyt urosleijonaa koskaan noin läheltä, ainoastaan naarasleijonia. Leijonissa jos missä, uros on kyllä huomattavasti naarasta ylväämpi eläin. Kivoja vinkkejä safaria miettiville! Tärkeää on bongaamisen kannalta se, että auto liikkuu hiljaa. Omien kokemusten mukaan tämä onnistui Krugerissa hyvin, mutta Keniassa Tsavon puistoissa tästä sai huomauttaa koko ajan kuskille. Ammattitaidolla jos millä on merkitystä safarijärjestäjissä ja kuskeissa – tietysti sitten kärsivällisyydellä ja tuurilla on oma osuutensa tapahtumissa. Itselle isoin elämys on ollut villikoirien saalistuksen seuraaminen lähellä pimenevässä Afrikan yössä, äänineen mieletön tapahtuma luonnon välillä julmasta kiertokulusta.

    1. Kiitos Rami! Joku toinenkin sanoi ei nähneensä uroita vaan ainoastaan naaraita. En ollut ajatellutkaan, että urosten näkeminen olisi harvinaisempaa, kun meille on niitäkin aina osunut kohdalle. Noista kuskien hyvyydestä puhuttiin myös äskettäisellä matkallamme, joku totesi, että nyt meni hyvin ja antaa sen näkyä tipissä ja sitten toisinpäin vastaavasti 🙂

    1. Kiitos Sari! Kyllähän jotain joista auton välittömässä läheisyydessä olisi melkein voinut halutessaan (?) koskettaa!

  13. Oi vitsi! Jellonia! ja oooop, tirkistys.. 😉
    Mua harmittaa etten ole ajan kanssa mukamas ennättänyt lukemaan näitä kaikkia teidän viime reissun juttuja. Täytyy palata koko tarinaan uudestaan kunnolla ajan kanssa.

    1. Kiitos Sanna! Tervetuloa vaan lukemaan myöhemminkin, vaikka sitten, kun fiilistelet matkaa tuolle suunnalle …

  14. Vau, upeita leijonakuvia! Ois kyllä mahtavaa päästä tuollaiselle safarille 🙂

  15. Ääää mitä jellonia <3 Mä en kestä että Afrikkaa ja safareita jotenkin iskee mun somekanavista ja internetista joka puolelta – mähän alan kohta buukkaa jotain lentoja 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.