Järkevät ihmiset jakaisivat varmaan kolme päivää voimassa olevan Foodwalk -kortin Turussa useammalle päivälle. Me söimme kaikki viisi ateriaa kahdeksassa tunnissa! (No joo, käytimme myös pari kahvilavaihtoehtoa, eli ei viime lauantai sentään ihan hillitöntä syömistä koko päivän ollut.)
Heti Turkuun saavuttuamme tarvittiin tietysti aamupäivän kahvi/teetauko ennen suunnittelemaamme museovierailua, joten aloitimme Cafe Artista, jossa saatoimme jo ihailla joen toisella puolella olevaa Aboa Vetus & Ars Nova -museota.
Kakunpalat, niin porkkanakakku kuin kinuskijuustokakku olivat hyviä ja Aurajoen rannalla -tee samoin.Kahvilassa oli paljon ihmisiä, eli ilmeisen suosittu tämä on – ja syystä. Palvelu oli kuitenkin nopeaa ja ystävällistä: mitä nyt Foodwalk -kortin käsittely oli vielä hiukan uusi asia.
Kahvin osalta maailmanmatkaajaa ilahdutti tavata kahvia Ruandasta ja Keniasta – juurihan me sieltä palasimme!
Nukkekotien jälkeen olikin jo sopivasti lounasaika. Lounaspaikaksi valitsimme Marina Palace -hotellin Grill it! -ravintolan, jokirannalla sekin. Lounasseuraksi olimme pyytäneet veljentyttäreni poikaystävineen. Foodwalk -kortti ohjasi meidät syömään Pulled Pork -hampurilaiset, lounasseuramme testatessa muita Grill it!’in vaihtoehtoja. Hampurilaissämpylät olivat ehkä hiukan kuivan puoleisia, mutta muuten kokonaisuus oli onnistunut.
Nuorten ystäviemme seurassa ”matkailimme” myös hetkittäin Thaimaassa, olivathan he tavanneet siellä, tosin jo monta vuotta sitten.
Ruokaa olisi kyllä Turussa ilmeisesti saanut kotiin (tai hotelliin) kuljetettuna. Näimmekin näitä foodoran pyöriä paitsi mainoksina siellä täällä kaupungissa myös muutaman liikenteessä Turussa.
Lounaan jälkeen vuorossa oli pienimuotoinen shoppailukierros Stockmannin kosmetiikkaosastolla – ja Hansatorilla livenä esiintyvien nuorten tubettajien ihmettelyä hetken aikaa. Aika vaatimattomilta meidän vasta n. 600 seuraavaa Facebookissa tuntui heidän mainitsemien seuraajalukujensa valossa, näiden osalta puhutaan kymmenistä tuhansista.
Ennen pientä iltapäivätaukoa kaipasimme vielä kupin kahvia/teetä ja sehän löytyi Foodwalk -kahvila Cafe Brahesta. Tosin jättikokoinen, teollinen, korvapuusti ei kyllä oikein innostanut: olisimme arvostaneet enemmän puolta pienempää paikan päällä paistettua.
Illallisen jaoimme kahdelle ravintolalle, Smörille ja Pinellalle. Foodwalk -kortilla Smör tarjosi alkupalan, tällä viikolla valinta (siis ravintolan tekemä) osui luomumaa-artisokkaan ja savustettuun hauenmätiin, jota kukaan meistä kolmesta ei ehkä olisi valinnut, mutta joku kyllä kelpasi mainiosti meille kaikille. Tässä vaiheessa seuraamme oli liittynyt vanhempi sisarentyttäristäni, joka asuu kaikkien näiden jokirannan trendiravintoloiden vieressä, mutta ei kuulemma juurikaan ole näissä käynyt, kun toisaalta ei niitä pöytävarauksia viitsi tehdä, eikä näissä ole mitään normaalia ruokaa.
Normaalia tai ei, mutta tuon luomumaa-artisokan jälkeen valitsemamme pääruuat, luomukaritsa, pippuripihvi ja punajuurivohveli, yllättivät kyllä kaikki positiivisesti. Annosten esillepanoon oli todella panostettu, mutta kyllä se ”pihvikin” niistä löytyi.
Tässä ravintolassa matkailu jäi sen arvailuun, että mistä vasta vain englantia puhuva tarjoilija mahtoi olla kotoisin. (Toki suomenkielinenkin tarjoilija olisi löytynyt, jos emme olisi englanniksi halunneet asioida.)
Onneksi kahden ruokalajin jälkeen oli vuorossa pieni tauko ja pieni kävely joen toiselle puolelle, perinteikkäiseen Pinellaan, jossa vuorossa oli meidän kolmen osalta jälkiruoka ja seuraamme liittyneiden nuorimman sisarentyttäreni ja hänen poikaystävänsä osalta myös pääruoka.
Matkailuaiheisen keskustelun avasi tällä kertaa yllättäen nuori pari, joka kyseli mahdollisista kokemuksistamme Malediiveilta tai Hawaijilta. Hakusessa olisi valkoista rantaa, hiekkaa ja rauhaa. Taitaa tuolla määritelmällä Malediivit olla parempi vaihtoehto, vaikka Hawaijista meillä ei vielä, valitettavasti, kokemusta olekaan!
Pinellasta on muuten pakko vielä kertoa, että yksi ensimmäisistä, ellei ihan ensimmäinen, kesätyöpaikkani oli tämän ravintolan keittiössä, vuosiluku lienee jotain 197x!
Foodwalk -kortit saimme testattavaksi VisitTurku -organisaation kautta.
Kortin voi ostaa hintaan 44 euroa matkailuneuvonnasta tai jo etukäteen verkkokaupasta ja sillä saa 5 ruokalajia mukana olevista 10 ravintolasta /kahvilasta ja tosiaan ruuat voi syödä hitaasti nautiskellen kolmen päivän aikana. Ruokajuomat eivät kuulu hintaan (paitsi kahviloissa kahvi/tee).
Valitettavasti hintaan eivät myös kuuluneet mukaan kutsuttujen ystävien ateriat! Osaltamme emme ole luultavasti koskaan käyttäneet viikonlopun mittaan niin paljon rahaa ruokaan kun tänä viikonloppuna, kun käytössämme olivat nämä kortit meille kahdelle. Mutta se ei todellakaan ollut näiden korttien ”vika”, me vaan halusimme tälläkin kertaa Turussa tavata myös nuoria ystäviämme ja perinteen mukaisesti silloin ruuat ja juomat menivät meidän piikkiin.
Ravintolat valitsimme ohjelmaamme ja mieltymyksiimme sopien, tosin saimme myös kommentteja tyyliin miksi emme menneet vaikka Stefan’s Steakhouseen, mutta toisella kertaa sitten. Voisihan tämän Foodwalkin vielä joskus uusiakin, jos kymmenestä ravintolasta tuli nyt kokeiltua viisi, niin toisen kierroksen voisi tehdä jäljelle jääneissä viidessä!
Mielenkiintoinen tämä Food Walk kortti. Te olitte ahkeria ja käytitte sen päivän aikana mutta aika kiva vaikka viikonloppureissua ajatellen ja todella jaettuna useammallekin päivälle. Smörin annokset saavat kuolan valumaan vaikka juuri söin :)
Kiitos Marjo! Mukava konsepti tosiaan, sillä ilman sitä olisimme varmaan päätyneet pikapäätöksellä nälän yllättäessä johonkin torin laidan ”perusravintolaan”.
Nyt tuli tsekattua monta vaihtoehtoa samana päivänä – vaikka kieltämättä kortti tulisi paremmin hyödynnettyä, jos sen käyttäisi koko kolmen päivän voimassaolonsa aikana ja jättäisi kahvilat väliin :-)
itselläni on odottamassa tuo kortti ja kyllä jo kovin kutkuttaa: sen verran hyviä ovat kokemukset Turun ravintolatarjonnasta, että siellä kannattaa tosiaan ihan suosiolla jättää kaikki ketjuravintolat välistä.
Kiitos Erja! Kaipa se näin on, mitä Turun ravintoloista totesit – joskus vaan ne paremmat ravintolat vaativat enemmän suunnittelua mitä tapaamme ehtiä :-)
Turussa on paljon ravintoloita, mitä haluaisin testata. Täytyisi tehdä sinne retki ihan ruuan perässä.
Kiitos Teija! Kyllä useimmat näistä meidän reitillemme osuneista ovat ihan käynnin arvoisia.
Ohoo, onpa kätevän oloinen kortti! Tää tätyy ehdottomasti pitää mielessä. Matkailun ja hyvän safkan yhdistäminen on parasta. Voi olla, että pari päivää tosiaan tarttisi, mutta jos nälkäisenä lähtee liikkelle, niin kai tuo päivässäkin menee – varsinkin, jos välillä kävelee niitä kaloireita pois. ;-)
Kiitos Lotta! Tosiaan, yhdessäkin päivässä menee, kun paljon kävelee. iPhonemme tapaavat laskea myös kilometrejä ja näytti niitä tuolle päivälle lähes 10 kertyneen, eli hyvällä omallatunnolla sen viimeisenkin jälkiruuan saatoimme syödä.
Ihan uusi konsepti mulle, liekö tätä ylipäänsä muualla maailmassa tarjolla kuin Turussa? Kyllä mä ehkä tollaisen voisin ostaa, pienen hintavertailun jälkeen toki.
Olis ollut kiva, jos postauksen alussa olisi ollut vaikka muutama lause siitä, mikä toi kortti on. Olis päässyt nopeammin kärryille. :)
Kiitos Meri! Ensimmäisen kerran tähän tutustuimme, eli en tiedä onko muuallakin ehkä tarjolla, vai onko Turku vaan ollut erityisen innovatiivinen tällä saralla. Tuossa ihan jutun alussa oli kyllä linkki termin ”selitykseen”, mutta eipähän niitä linkkejä aina tule lukiessaan klikanneeksi.
Moikka
Tietääksemme Food Walk -kortti löytyy Miamista, josta idea Turkuunkin on bongattu. Suomessa ei taida olla muualla. Tervetuloa testaamaan! Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.visitturku.fi
Terveisin
Miia / Visit Turku
Kiitos Miia! En tiennytkään, että tämä on näin ainutlaatuinen konsepti Suomessa. Hienoa!
Aika kätevä konsepti ja sopivan hintainen. Täytyypä ottaa harkintaan ensi kesänä kun käyn Turussa. Näin todellisena ruokamatkailijana ja entisenä ravintola-alan ihmisenä kumarran kyllä syvään, että Turussa jaksetaan aina olla aktiiviisia herättelemään ihmisiä erilaisin kampanjoin. Ja siellä on myös todella kivoja ravintoloita.
Minullakin meni osa postauksesta miettien että mikä ihmeen Foodwalk mutta onneksi se oli selitetty sitten linkkien kera lopussa. :)
Kiitos Paula! Tervetuloa – tai useimmiten meidän tapauksessamme tervemenoa – Turkuun, sillä ehkemme sinne samana viikonloppuna ensi kesänäkään osu.
Olipas kiva lukea ravintolakokemuksista uudesta kotikaupungista :) Hirveästi ei olla keretty vielä ravintolatarjontaa testailla, pitää ottaa asiaksi viimeistään sitten kun meidän pikkuneiti osaa istua syöttötuolissa :D
Kiitos Jenna! Ai niin, te olette asettuneet nyt jo oikeasti Turkuun. Vähän lisää kevättä ja jokiranta on varmaan tosi mukavaa seutua kulkea pikkuneidinkin kanssa.
Nyt alkoi kiinnostaa. Pitää käydä katsomassa tuo foodwalk kortti. Voisi kesällä vaikka leikkiä turistia. Smör on kai ihan hyvä paikka. Mutta Turussa niitä on paljon, tintå steakhouse, rantakerttu jne….
Kiitos! Tintå voisi meilläkin olla seuraava ”testikohde”.
Turku ja ruoka on nykyään aivan käsittämättömän hyvä yhdistelmä.
Kiitos Johanna! Hyvältähän tuo vaikutti …
Onpas kiva kortti. Luulin ensin, että kyseessä olisi joku tapahtuma, joka oli tuona vkonloppuna, mutta siis ilmeisesti kyseessä on konsepti ja korttia saa milloin vain? Täytyypä pitää mielessä! :)
Kiitos Virpi! Kortin voi tosiaan ostaa vaikka verkkokaupasta etukäteen ja ensimmäinen käynti ensimmäisessä ravintolassa sitten aktivoi sen.
Turku on loistava ruokakaupunki, kesällä täytyy mennä sinne taas syömään
Kiitos! Kesällähän tuo jokiranta on vielä parempi kuin näin maaliskuussa.
Hyvä idea tuollainen kortti – ja ruokakin näytti oikein kiinnostavalta ;) Ruokamatka Turkuun – täytyypä pitää mielessä :)
Kiitos Mira! Hyvä ideahan tuo sikäli on, että kun ruuatkin on etukäteen valittu, niin tulee testattua sellaisiakin, mitä ei ehkä itse ensimmäiseksi valitsisi.
Kuulostaa kivalta idealta tuo Foodwalk. Täytyy pistää korvan taakse sitä varten kun joskus siellä päin ollaan.
Kiitos Anna!
Tosi kiva konsepti! En olekaan tällaisesta aikaisemmin kuullut, mutta voisin ehdottomasti kokeilla jos olisin Turkuun menossa!
Kovin usein en ravintolahampurilaisia syö, sillä lähes aina sämpylä on aivan liian kuiva! Pilaa koko annoksen :( Tällaisena kielipuolena vieraassa maassa asuvana on mieltä lämmittävää kuulla, että Suomessakin (tässä tapauksessa Smörissä) voi saada töitä vaikka ei suomea puhuisikaan :)
Kiitos Terhi! Totta puhut noista ns. hienommista hampurilaisista!
Näin ulkosuomalaisena tuo teollinenkin korvapuusti näytti e-rit-täin herkulliselta, ja mitä isompi, sen parempi :P Kortti vaikuttaa oikein hauskalta, ja tosi kiva teiltä tarjota ateriat myös nuorille ystävillenne!
Kiitos Liza! Ehkä se korvapuusti meitäkin olisi säväyttänyt, jos olisi harvinaisempaa herkkua, mutta ei ihan Suomessa asuvalle.
Tosi kiva idea tuollainen Foodwalk-kortti. Aktivoi mukavasti paikallista ravintolakulttuuria. Ja seurakin teillä on varmasti ollut mukavaa – ja teiltä jos keneltä saa reissuvinkkejä! :)
Kiitos Sanna! Aihetta sen kummemmin suunnittelematta, niin kivasti tosiaan lähes kaikki pöytäkeskustelut päätyivät jonnekin päin maailmaa.
Itse en kyllä Pinellan ja Smörin sijasta menisi Stefan’s Steakhouseen, vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole. Ensimmäiset kaksi on fine diningia ja jälkimmäinen vain diningia :-)
Ideana tuo kortti on hieno, varsinkin kun sen jakaa kahdelle tai kolmelle päivälle. Tarvitsisi itsekin joskus ostaa tuollainen kortti, sen verran hyviä ravintoloita on tarjolla.
Kiitos! Nuoret ystävämme ovat … nuoria, joten sallittakoon heille heidän valintansa (silloin kun ravintolat itse valitsevat, nyt me valitsimme, maksajan oikeudella :-) )
Stefan’s Steakhouse on niin ruokansa kuin ilmapiirinsä puolesta ihan keskinkertainen paikka, puhumattakaan korkeasta hinnasta ja heikosta palvelusta. Äkkisiltään voisin sanoa 15 ravintolaa Turussa, johon menisin mieluummin. Toovottavasti tämä Foodwalk juttu laajenee joskus kattamaan muitakin paikkoja
Suosittelen ruokamatkaa Turkuun, mutta ehdottomasti omin neuvoin sillä tuo Foodwalkin kattaus on hieman outo ja aika suppea. Esim Cafe Brahe on aika ketjumainen ja ”sieluton” paikka, samoin Marinan ravintola. kaupungissa on monia viihtyisämpiä, tasokkaampia ja parempia paikkoja. Cafe Art ja Smör edustavat ehdottomasti niitä.
Kiitos kommenteistasi H.L.
Olisikohan ruoka erityisesti se aihe, josta ei sovi ”kiistellä”. Cafe Brahe ei selvästikään ollut nautiskeluun tarkoitettu, siitä olen samaa mieltä, mutta seurassamme ravintoloita testanneet turkulaiset nuoret miehet ainakin tuntuivat kyllä arvostavan Grill It!iä ja tuota Stefan Steakhouseakin, eli makuja on niin monia. Veikkaan että samaisilta nuorilta miehiltä Smör ei olisi saanut ihan hirmuisesti ”pisteitä”.
Ihan pakko korjata yksi pieni juttu. Nimittäin ne Brahen ”teolliset pullat”. Cafe Brahe on hyvä edelläkävijä, joka käyttää paikallisia raaka-aineita ja suunnittelee sekä toteuttaa leipomukset omassa pikku leipomossaan keskustassa. Siellä ei käytetä edes valmiita jauhosekoituksia, kuten leipomoissa yleensä :)
Ehkä meidän kokemuksemme osui sitten väärään päivään, ehkä johtui siitä, että paikka oli selvästi juuri uudelleen avattu vesivahingon tms. jäljiltä ja ainakaan meidän saamamme korvapuusti ei vakuuttanut. Ehkä meidän ensi kerralla Turussa käydessämme, käymmehän kaupungissa kuitenkin aina silloin tällöin, pitää antaa tuolle kahvilalle toinen mahdollisuus :-)