Monesta kohteesta maailmalla olen nyttemmin todennut, että emme taida sinne hetimmiten palata, kun maailmalla on niin paljon muutakin nähtävää.
Brysseliin olen kuitenkin palannut – en ihan viime vuosina, mutta vuosien mittaan. Ensimmäisen Belgiaan (ja Luxemburgiin) suuntautuneen lomamatkamme teimme vuonna 1990.
Sittemmin työmatkoja kaupunkiin kertyi useampia jo ennen vuotta 1996, jolloin syksyllä kävin kaupungissa pariinkin kertaan haastateltana eri tehtävään unionissa. Suomen liityttyä Euroopan Unioniin järjestettiin useampaan otteeseen ”kilpailuja”, joihin osallistumalla (ja ”voittamalla”) pääsi listalle, josta sitten sopivien tehtävien avauduttua ihmisiä kutsuttiin työpaikkahaastatteluun Brysseliin tai Luxemburgiin.
Loppusyksystä tuli sitten työtarjous ja kohta toinenkin ja vuodenvaihteessa 1996-97 lähdimme lomalle Brysseliin, Liegeen ja Luxemburgiin harkiten mahdollista asettumistamme Liegeen. Liegeen siksi, että Lassella olisi tuolloin voinut olla mahdollisuus siirtyä töihin Aacheniin: Liege sijaitsee noin Aachenin ja Brysselin puolivälissä.
Talvinen matkamme oli mielenkiintoinen: vuodenvaihde Grand Placella, hyvin sivistyneesti Senaatintoriin verrattuna, tutustuminen meille ihan uuteen kaupunkiin Liegeen ja muutama päivä idyllisessä Luxemburgissa.
Lopulta päätimme kuitenkin olla lähtemättä. EU:n tehtäviä pidettiin tuolloin rahakkaina, mutta meille yhtälö ei sittenkään tuntunut ihan lottovoitolta. Olin jo IT-konsulttina Suomessakin ihan kelvollisesti palkatussa työssä, samoin puolisoni, eli ero palkassa ei ollut ihan huikea ja osalla muista eduista, joihin kuului mm. lasten koulutus aina yliopistoon asti, ei ollut meille merkitystä. Työpäivät tiesimme pitkiksi EU:hun jo lähteneiden tuttavien kokemuksien perusteella ja lisäksi vielä työmatkat.
Purjevenekin olisi jäänyt kovin vähäiselle käytölle Suomessa.
Tammikuun alussa kieltäydyin tarjotuista tehtävistä ja jättäydyin samalla pois listalta, jonne olin kilpailussa päässyt. Olimme päätöksemme tehneet.
Brysseliin toki palasin työmatkoilla 2000-luvulla useasti, parhaimpina vuosina parikin kertaa vuodessa ja joltain matkalta muistan elävästi ajatelleeni, kun aikaa paluulennon ja kokouksen väliin yllättäen jäikin niin paljon, että kannatti lähteä keskustaan shoppailemaan, että hei, minähän tunnen tämän kaupungin. Ei ollut karttaa eikä tuolloin vielä navigaattoreita matkassa, mutta noustuani maan pinnalle keskustan metroasemalta tiesin heti missä olin ja mihin haluan suunnata.
Olen asunut ja työskennellyt Turussa, Helsingissä, Espoossa ja Tukholmassa. Muista maailman kaupungeista Bryssel on ollut lähempänä uudeksi kotikaupungikseni kuin mikään muu. Minäkin olisin voinut olla Brysselissä. Terrori-iskut tuntuvat tulevan yhä lähemmäksi. Todella surullista.
Bryssel ei kaupunkina taida varsinaisesti turismista elää, mutta kiva kaupunki se on turistillekin. Pitäisikö alkaa suunnitella matkaa Brysseliin tai Pariisiin – emmehän anna näitäkään kaupunkeja terroristeille?
(Jutun otsikkokuva Flickr – Giorgio Galeotti. Työmatkoilla menneinä vuosikymmeniä ei paljon kuvia otettu.)
Eilinen uutinen pysähdytti ja järkytti. Omia ystäviä usein työmatkalla Brysselissä ja suuri huoli heistä. Ovatko nyt kaupungissa ja miten voivat? Onneksi kukaan ei ollut siellä eilen. Ystäväni mies asuu myös viikot Brysselissä kun on komissiossa töissä mutta onneksi oli juuri nyt talvilomalla Suomessa. Huokaisin helpotuksesta ettei kukaan tuttu ollut loukkaantunut mutta pala nousi kurkkuun niiden takia, jotka menehtyivät tai loukkaantuivat vakavasti :(
Itse en Brysselissä ole käynyt vaikka monesti on mielessä ollut matka tänne katselemaan vähän kaupunkia ja shoppailemaan. Totta on myös se mitä kirjoitit ettei terrorismin takia voi lopettaa matkailua vaan pikemminkin näyttää ja toimia siten ettei annan se pelottaa itseään. Ehkä voisitte alkaa suunnitella matkaa Brysseliin vaikka syksymmällä…
Kiitos Marjo kommentistasi! Taitaa tämä vuosi olla jo matkojen osalta täynnä, mutta ehkä jonain vuonna kuitenkin. Euroopassa on useampikin kaupunki, joita olisi kiva aina joskus ”kerrata”.