Algeria

Ristiriitaisesti ranskalainen Algeria

Avaamme parvekkeen ovet huoneessamme Albert 1er -hotellissa ja edessämme aukeaa sininen Välimeri. Hotelli on nähnyt parhaat vuotensa jo kauan sitten, mutta merinäköalalla ja loistavalla sijainnilla Algiersin sydämessä antaa paljon anteeksi. Valkoiset verhot lepattavan tuulessa ja voisin yhtä hyvin olla Välimeren toisella puolella, vaikka Nizzassa.

Näkymä Hotel Albert 1er

Seuraavana päivänä pistäydymme Algiersin parhaassa hotellissa, viiden tähden El-Aurassissa. Algerialainen oppaamme tuntuu olevan henkilökohtaisestikin ylpeä tästä viime vuosina nykyiseen loistoonsa remontoidusta hotellista, joka ei ole ranskalaisten perua, vaan rakennettu vasta 1970-luvulla.

El Aurassi Algiers

Myös Algiersin siirtomaa-ajan kortteleita kunnostetaan, mutta kaupunkilaiset ovat kuulemma vähän kahta mieltä asiasta: onko siirtomaa-aika kulttuuriperintöä, jonka haluamme säilyttää?

Kaupungin vanhimmalla alueella, Casbahissa (Unescon maailmanperintökohde), vieraillessamme toistuvat myös maininnat siitä, miten ranskalaiset tuhosivat täälläkin paljon. Vaikka taisivat kyllä algerialaiset itsekin tuhota aluetta viime vuosikymmenien aikana. Sisällissodan aikana, 1990-luvulla, jolloin se oli terroristisolujen hallinnassa eikä viranomaisillakaan ollut sinne asiaa. Nykyisin suurin vaara alueella, ainakin päiväsaikaan, lienee eksyminen sen labyrinttimaisessa katuverkostossa.

Casbah Algiers Casbah Algiers

Kaupunkikuvaa hallitsevalla Marttyyrien muistomerkillä oppaamme kertoo niistä miljoonista algerialaisista, jotka menettivät henkensä maan vapauden puolesta  ja sanoissa on katkeruutta hänen kerratessaan sitä, miten sotaan ajauduttiin, kun ranskalaiset pettivät lupauksensa antaa maalle itsenäisyys korvauksena algerialaisten panoksesta ranskalaisten rinnalla toisessa maailmansodassa.

Minulle, eurooppalaisena,  Algeria oli ollut mielessäni ranskalainen, mutta kuunnellessani algerialaista näkökulmaa siirtomaaherruuden oikeutus tuntuu taas kerran täälläkin entistä kyseenalaisemmalta.

Marttyyrien muistomerkki Algiers

Mutta silti, kunnostetaan siirtomaa-ajan korttelit Algiersissa tai ei, niin toki Ranska on osa tätä maata edelleen. Vuosien takainen ranskan taitoni vetreytyy päivä päivältä, sillä pienet keskustelut hotellissa ja ravintoloissa sujuvat sittenkin paremmin huonollakin ranskalla kuin englanniksi.  Oppaamme kertoo myös täällä puhuttavan arabian olevan sellainen sekoitus ranskaa ja arabiaa, että ranskalaiset luulevat ensin ymmärtävänsä sitä ja muista arabimaista tulevat vieraat eivät heitä ymmärrä ennen kuin he vaihtavat koulussa opetettuun klassiseen arabiaan, jota ei normaalisti puhekielenä täällä käytetä.

Oranissa saamme oppaaksemme nuoren naisen, jonka englannin kielen taito jättää hiukan toivomisen varaa. Onneksi ranskani on jo palautunut kohtuullisesti ja päädyn kääntämään Oranin kirkkojen historiaa pienelle seurueellemme.

Monet kirkoista on muuten nimetty ranskalaisten esikuviensa mukaan: Notre Dame d’Afrique, Sacre Cour. Notre Dame d’Afriquella on jopa kaksoissisar Marseillessa. Sacre Cour Oranissa on nyttemmin kirjasto. Oranin kaupungintaloa puolestaan vartioivat samanlaiset leijonat kuin Pariisinkin.

Kirkko Oranissa

Nuorella naisella ei myöskään tunnu enää olevan samalla tavalla traumoja sodista ja arkkitehtuuriopiskelija esittelee innoissaan Oranin ranskalaista arkkitehtuuria ja jo kunnostettuja art deco -taloja. Hän ja hänen ystävänsä käyvät vuosittain lomilla Euroopassa, erityisesti Pariisissa, jossa he pärjäävät ranskalla. Schengen-viisumi on avannut nuorille algerialaisille Eurooppaa: antaa menneiden olla menneitä.

Patonkeja Algeriassa

Hotellien aamiaisilla on tarjolla cafe au laita, patonkia ja croissantteja. Ja jos muu tarjolla oleva ruoka ei muilla aterioilla nappaa, niin aina on tarjolla patonkia, jota tulee lisää, jos se loppuu. Ranskalainen keittiö sinänsä ei meille Algeriassa näkynyt – ei siellä nälkään kuole, mutta mitään ihan erityisen herkullista ei viiden päivän aterioihimme mahtunut.

Algerian itsenäistyminen

(Taustaksi ihan lyhyesti Algerian historiaa: Ranskan siirtomaana Algeria oli vuosina 1830-1962. Siirtomaa-aika päättyi itsenäistymissotaan, jota käytiin vuosina 1954-1964. Itsenäisyytensä alkutaipaleella Algeriassa oli enimmäkseen sotilashallinto, joka korvautui demokratialla vasta 1990-luvulla käydyn pitkän sisällissodan jälkeen. Tämä sisällissota laajeni terrori-iskuina myös Ranskan maaperällä Ranskan tukiessa sodan toista osapuolta. Lisää historiaa ja yksityiskohtia löytyy tietysti vaikka Wikipediasta.)

22 kommenttia artikkeliin ”Ristiriitaisesti ranskalainen Algeria

  1. Kiitos hyvästä bloggauksesta, jossa mukana paljon ihanaa arkkitehtuuria 🙂 Aika jännää, että kirkoille ja muillekin rakennuksille löytyvät ne esikuvat sieltä ranskanmaalta. Toisaalta olihan Algeria vuosia osa Ranskaa. On varmaan vaatinut juuri tuota aikaa ja uusia sukupolvia unohtamaan ne vihamieliset ajatukset Ranskaa kohtaa.

  2. Tosi hyvä kirjoitus juurikin tuosta algerialaisten ristiriitaisesta suhtautumisesta Ranskaan ja ranskalaisiin, johon mekin olemme tämän lasten loman aikana tutustuneet lähemmin monesta eri näkökulmasta! Harmi, ettei ehditty tavata, mutta tosi paljon olette näyttäneet saaneen matkasta irti muutenkin :).

  3. Kiitos Laura! Erityisesti Sinulta, joka oikeasti siellä asuvana tunnet maata, tunnustus tuntuu tosi mukavalta. Toivottavasti ehdit lähiviikkoina lukaista muutkin Algeria-juttumme sitä mukaa kun ehdimme niitä saada valmiiksi ja kommentoida, asiantuntija kun olet! Ja tosiaan, olisi ollut kiva tavata, mutta pääsiäisloma oli tietysti vähän hankala ajankohta ja aika tiukalla aikataulullahan me olimme liikkeellä.

  4. Algeria on ihan vieras historialtaan minulle, eikä siitä kauhean paljon ainakaan omiin silmiini ole osunut kirjoituksia aiemmin joten kiitos tästä. Aina virkistävää lukea jotain itselle uutta tietoa.

    1. Kiitos Virpi! Algeria tuntuu tosiaan monelle olevan melko tuntematon maa, vaikka se onkin niin lähellä Eurooppaa. Ehkä olen näiden juttujen tiimoilta hiukan onnistunut kyseistäkin maata tekemään ihmisille tutuksi.

  5. Mieleen on jäänyt erityisen hyvin Pariisissa tutuksi tullut mies, jonka vanhemmat olivat aikanaan muuttaneet Algeriasta Ranskaan ja tämä mies itse oli syntynyt Ranskassa. Hänelle oli erityisen tärkeää korostaa olevansa ennen kaikkea ranskalainen ja hän tuntui jopa hieman häpeilevän algerialaista syntyperäänsä, jossa muu suku edelleen asuu. Tultuamme tutummiksi hän kertoi enemmän nästä taustoista ja sen mukanaan tuomista tuntemuksista, mitä on olla algerialaistaustainen Ranskan kansalainen.

  6. Yleissivistävää luettavaa, kiitos! Ihanhan tässä innostuu Algeriasta ja sen mielenkiintoisesta historiasta, joten pitääpä käydä lukemassa lisää .

    1. Kiitos! Kuten juuri jollekin totesin, niin yllättävän tuntematonta seutua tämä tuntuu olevan, näinkin lähellä Eurooppaa.

  7. Tuli mieleen tuosta teidän nuoresta oppaasta mieleen pari tuttua opasta Sarajevossa: toinen oli ollut piirityksen aikaan niin pieni, että ei muistanut siitä mitään ja sen vuoksi hänen tarinoistaan puuttui omakohtaisuus. Mutta toisella oppaalla olikin sitten piiritysajasta tarinoita kerrottavanaan – olihan hän jopa saanut osuman jalkaansa livahdettuaan ulos vanhemmiltaan salaa. Sanomattakin kai selvää, että jälkimmäisen jutut tekivät suuremman vaikutuksen.
    Algeria on minulle tuntemattomampi maa, joten tämä oli mielenkiintoista luettavaa!

    1. Kiitos Terhi! Sarajevon mieleen muistuttamana meillä yksi parhaista oppaista oli pyöräretkemme opas Belgradissa – Belgradin historiaan erikoistunut akateemikko, joka kesäisin vapaa-aikanaan veti kaupunkikierroksia. Ei ollut osaamisesta tai intohimosta puutetta! Samoin Hiroshimassa opas, jonka täti oli asunut melko lähellä kaupunkia atomipommin pudottamisen aikoihin, kertoi kaupungista hyvin omakohtaisen tuntuisesti.

    1. Kiitos Martta! Erityisen mukavaa oli tietysti lukea että koit, että juttu oli kivasti kirjoitettu!

  8. Nämä Algeria-jutut on olleet mielenkiintoista luettavaa, kun ei ole ollut listoilla lähteä mihinkään Pohjois-Afrikan maahan oikeastaan käymään. Onko siellä kaupunkikuvassa juurikaan turisteja?

    1. Kiitos Sir! Eipä muut turistit tosiaan päässeet häiritsemään. Olemme viime aikoina käyneet parissakin kohteessa (Ukraina, Algeria), jossa muita turisteja ei ole juuri ollut ja niissä on ollut erityisen mukavaa siksi, että paikalliset ovat todella ystävällisiä niitä muutamia kohtaan, jotka heidän maahansa kuitenkin tulevat.

  9. Algeria on itselleni aivan vieras maa, joten oli mukava kurkistaa sinne näin postauksen muodossa. Ehkä ranskalaisilta on jäänyt Algeriaan kulttuurinsa parhaita paloja; kaunista arkkitehtuuria ja herkullisia patonkeja. Voin hyvin kuvitella että kaikki algerialaiset eivät ole niin innoissaan siirtomaa-ajan rakennusten säilyttämisestä, mutta kiva että nuoret eivät enää historiasta niin paljoa murehdi.

    1. Kiitos Johanna! Aika jännää oikeastaan miten vieraaksi Algeria on ihmisille jäänyt, kun ajattelee miten lähellä Eurooppaa se on ja miten naapurimaat Tunisia ja Marokko ovat monelle tuttuja. Mutta tietysti, Algeria ei ole turisteja liiemmin halunnut eikä ”tarvinnut”.

  10. Hotellin parveke näyttää houkuttelevalta! Olipa taas mielenkiintoinen postaus, erityisesti pohdinta paikallisten suhtautumisesta siirtomaa-aikaan. Algeria on tosiaan ollut aika tuntematon, nyt oon saanut siitä vähän paremman käsityksen. Voisin vaikka vierailla joskus.

    1. Kiitos Anna! Historia on monessa kohteessa läsnä, ellei ihan päällimmäisenä, niin kuitenkin kun vähän pääsee pintaa raaputtamaan, niin siellä se on.

  11. Mielenkiintoinen kohde kaiken kaikkiaan! Itselle Algeria on suuri tuntemattomuus lukuun ottamatta sen jalkapallomaajoukkuetta. Jalkapalloahan ne siellä osaavat pelata, toisin kuin me täällä Suomessa.

    Kieltämättä kuvat tuovat mieleen tietyltä osin Ranskan etelä-rannikkoa. Ranska on ollut kyllä aikoinaan todella laajalle levinnyt maailman johtava valtio (ellei jollain tapaa ole vieläkin yksi niistä). Tämä tuli hyvin selväksi viime kuussa Karibialla, missä ainakin neljällä käydyllä saarella vaikuttivat siellä vielä tai olivat aikoinaan vaikuttaneet jossakin kohtaa saaren elämää.

  12. Kiitos Rami! Ehkä meidänkin pitäisi taas pienen tauon jälkeen palata Karibian suunnalle – jos vaikka sielläkin pääsisi taas treenaamaan hiukan ruostumaan päässyttä ranskan kielen taitoaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.