Oranin kujilla – turvallisesti?

Jos Algeria maana on keskivertomatkaajalle jokseenkin tuntematon, niin Oran taitaa olla suomalaiselle yhtä tuttu paikka kuin Kitee algerialaiselle.

Minulle Oran on ollut Albert Camus’n kirjan Rutto kaupunki. Lisäksi tulin äskettäin katsoneeksi elokuva Yves Saint Laurent, jossa liikutaan myös osittain Oranissa.
Matkaystävillemme Oran oli yksi  Nomadmania-alue lisää ja jo siksi vierailun arvoinen.

”Niiden tapahtumien näyttämönä, joista kronikka kertoo, on Oranin kaupunki vuonna 194x …  miten sellaista voi tapahtua juuri Oranissa. Onhan Oran ensi näkemältä tavallinen ranskalaisten asuma-alue Algeriassa, ei muuta.”

Näillä sanoilla Albert Camus aloittaa kirjansa Rutto. Kirjasta myöhemmin tehty elokuva sijoittaa tapahtumat Etelä-Amerikkaan, korostaen sitä, että ne voisivat tapahtua missä tahansa, mutta minulle, nuorena lukijana, tapahtumat sijoittuivat Algeriaan. Oraniin. ”Tasanko, jonka keskelle kaupunki on kohonnut, on paljas, mutta reunamilla on valoisia kukkuloita ja edustalla tavattoman kaunisviivainen merenlahti.”

Oranin rautatieasema
Oranin rautatieasema

Matkustimme Algiersista junalla Oraniin. 5 tuntia ihan kelvollisessa junassa, ainakin 1. luokan penkeillä istuen. (Junalippu maksoi runsaat 10 euroa.)
Asemalla meitä oli vastassa nuori nainen, joka ei hetimmiten yhdistänyt sen paremmin Camus’ta kuin YSL’ia kotikaupunkiinsa, mutta löysi linkit kyllä muöhemmin, ehkä asiaa hiukan opiskeltuaan. Mutta vaikka hän kaupungissa oppaanamme toimikin, niin hän oli opiskelija: Oran ei taida vielä turistioppaita elättää.

Varsinaiset merkittävät nähtävyydetkin Oranista puuttuvat. Tripadvisorin kolme kovaa ovat Santa Cruzin linnoitus, linnoituksen vieressä oleva kirkko ja Neitsyt Marian patsas ja rautatieasema. Näitäkin pääsee katsomaan vain ulkoapäin, sillä ne olivat remontissa tai muuten kiinni. Lisäksi kaupungissa on lukuisa määrä kirkkoja ja moskeijoita, jotka ovat olleet milloin kirkkoja, milloin synagoogia, milloin moskeijoita ja nyt käytössä vaikka kirjastona, kuten Sacre Coeur -niminen kirkko.
On Oranissakin casbah, vanha kaupunki, mutta se on suljettu, lähes autio ja odottanee tuhoamistaan, ellei ihmettä tapahdu.

Oran linnoitus

Oran Sacre Cour

Kuvat: Näkymä Oranin lahdelle, Oranin casbah, opiskelijoita Sacre Cour -kirjastossa

Vanhassa Oranissa ei ole puistoja: Camus’in sanoin ”Voiko tosiaan kuvitella kaupunkia, jossa ei tapaa ainoatakaan kyyhkystä, ei puuta eikä puistoa, ei kuule siipien läiskettä eikä näe lehtien lepatusta, sanalla sanoen paikkaa, joka täysin vaikka omaa leimaansa?”
Uudessa Oranissa puistoja sen sijaan on, laajat puistoalueet Oranin lahden rannalla kaupunkilaisten olohuoneeksi rakennetut.

Mutta, emme antaneet ”isojen” nähtävyyksien puuttumisen häiritä vaan kävelimme vanhan Oranin katuja ristiin rastiin väsyksiin asti kumpanakin kaupungissa viettämämämme päivänä. Place du 1er Novembre tai korkealla terassilla kulkevalta rantabulevardilta oli hyvä aloittaa. Kauniit, vaikka vielä pääosin ränsistyneet siirtomaa-aikaiset tai art deco -tyyliset talot tarjoavat katseltavaa. Erityisesti jos niitä esittelee asiastaan innostunut arkkitehtiopiskelija.

Oran rantabulevardiOran katukuvaa Oran katukuvaa

Kuvat: Oranin rantaterassi ja Oranin katukuvaa

Royal Hotel ”tarjosi” jopa olutta, jonka saattoi jopa maksaa luottokortilla (kumpikaan ei ole tavallista Algeriassa). Kukkatori oli kunnon retroa ja läheinen korttikauppa paratiisi matkaystävillemme, jonka jo 90 000 postikortin kokoelma karttui taas tästäkin kaupungista arviolta sadalla kortilla.

Oran Hotel Royal Oran kukkatoriOran kukkatori

Markkinakujilla pysähdyimme kuuntelemaan paikallista musiikkia. Olin lukenut, että musiikkisuunta nimeltään rai on syntynyt Oranissa ja oppaamme pyytää kauppiasta soittamaan raita. Hetken päästä jatkamme matkaa ja myyjä juoksee perässämme ja antaa meille levyn, Khaledia, kuulemma rain kuningas. Hämmennyn, sillä en ollut ajatellut ostaa levyä, mutta myyjä haluaakin lahjoittaa sen meille. Ok … Algierissa meille lahjoitettiin maasta kertova DVD.

Oran markkinakuja

Oranissa oppaamme muistuttaa turvallisuudesta taajempaan kuin Algierissa. Ehkä kaupungeissa ei ole eroja, mutta oppaissamme oli, nuorelle naiselle kaupunki näyttäytyy ehkä turvattomampana kuin keski-ikäiselle miehelle. Etenkin meitä varoitettiin casbahin alueesta ja juutalaisesta kaupunginosasta.

Nuori nainen ei myöskään lähde ajamaan meitä myöhään illalla lentokentälle vaan esittelee meidät miehelle, joka vie meidät lentokentälle. Pimeässä yössä, kuljettajan valitessa kumman pieniä katuja matkalla lentokentälle melkein huolestumme, etenkin kun hän jossain vaiheessa lukitsee auton kaikki ovet. Lentokentän liepeillä poliisit pysäyttävät automme, tarkistavat nipun kuljettajan ja auton papereita ja tarkastavat auton, mutta pääsemme lopulta perille, turvallisesti.

Vielä jonkin aikaa Ylen Areenassa on muuten katsottavissa sarjan Junalla halki Afrikan -sarjan toinen osa, jossa matkustetaan myös Oran – Algiers-väli. Ohjelma on katsottavissa arviolta 20.4. asti – ja ilman VPN-ohjelmistoa luultavasti vain Suomessa.

Oran korttikauppa

Tags from the story
,
Join the Conversation

22 Comments

  1. says: Anssi

    Voihan Oran! Tämäkin näyttäisi oikein viehättävältä paikalta, paitsi että Kasbah on suljettu! Olikohan niin vaarallinen sitten? Eikä ole näköjään junamatkustamistakaan hinnoilla pilattu!

    1. says: Pirkko

      Oranin kasbah lienee suljettu siksi, että se on sen verran pahasti jo raunioitunut, että siellä kulkeminen on vaarallista – ellei satu olemaan muutama niistä harvoista, jotka enää siellä asuvat.

  2. Näyttää todella miellyttävältä paikalta! Jollei jutussa olisi ollenkaan kuvia, voisi ajatella aivan toisin, ja päin vastoin. Kuvien perusteella ei näytä ollenkaan turvattomalta ja vaaralliselta.
    Ja hui mikä paluumatka lentoasemalle.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Teija! Juu, vaikka nyt pari kommenttia turvallisuudesta jutussa olikin, niin emme me oloamme mitenkään erityisen turvattomaksi kaupungissa tunteneet.

  3. says: Tiia/ReiseReise

    Oli kyllä mielenkiintoinen juttu, mutta miksi vanhakaupunki on suljettu? Usein ne ovat paikkoja, joissa tulee ensimmäisenä vierailtua.
    Hurja postimerkkikokoelma matkaystävillänne!

  4. says: Pirkko

    Kiitos Tiia! Kuten tuossa jo Anssille vastasin, niin kyse on kai lähinnä koko kaupunginosan yleisestä raunioitumisesta. Ja siis ystävämme keräävät postikortteja, eivät -merkkejä :-)

  5. says: Stacy

    Hei, mutta onnistuit löytämään puut, jotka olivat taatusti elossa myös Camus’n aikaan! Sinällään olen samaa mieltä Camus’n kanssa, mutta lisään, että kaupungissa pitää olla puisto, jossa on paljon puita ja lampi, joka on täynnä sorsia, jotka kerjäävät leipää ihmisiltä. Kyllä talvi saapuu joskus Oraniinkin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Kaikenlaista me löysimme, vanhat puut Cherchelissä ja Camus’n jälkiä useammastakin paikasta kuin odotimmekaan.

  6. says: salaine

    Ihan on viehättävän näköistä. Harmi, että Algeria kuten moni muukin Afrikan maa on niin turvattomia. Köyhyys on varmasti tässä se suurin tekijä. Täytyy sanoa, että kyllä te rohkeita olette! Onko teillä bongattavana vielä paljonkin maita?

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Algeria rannikkokaupunkien osalta on kyllä nykyisin varmaan yhtä turvallinen kuin eurooppalaiset suurkaupungit, eli sen takia ei kannata jättää matkustamatta. Toki Afrikassa on paljon oikeasti turvattomiakin maita – tai maita, joihin ei käytännössä saa viisumia, mutta Algeria on vaan hiukan hankala, tuon viisumin osalta, muuten ihan ok.
      Maita on jäljellä melkein puolet maailmasta, mutta emme me niitä kaikkia tavoittelekaan, emme ”mahdottomia” ainakaan :-)

  7. Sen sijaan että olisi ollut niitä isoja nähtävyyksiä, pääsitte ehkä näkemään sitä oikeaa, paikallisten arkielämää. Se on usein paljon mielenkiintoisempaa kuin nähtävyydet. Kuulostaa kivalle seikkailulle! Onneksi pääsitte turvallisesti takaisin kentälle.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Paula! Mielenkiintoista, mutta ajoittain väsyttävää, Oranin ruuhkaisilla kujilla talsiminen :-)

  8. Se on aina jännä lukea kaupungeista, joista ei ole koskaan kuullutkaan, ja jotka kuitenkin ovat aika suuria. Maailmassa olisi vielä niin paljon nähtävää. Toisaalta uskon, että tänne tuskin tulee matkustettua, mutta toisaalta taas juuri sellaiset paikat ovat viehättäviä, joissa ei muita turisteja niin näe. Toisaalta sitten taas se juuri voi tehdä fiiliksestä entistä turvattomamman.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Lotta! Muista turisteista ei täällä ole haittaa ja vähän miettimällä missä ja mihin aikaan vuorakaudesta niin ei tuolla erityisen turvatontakaan ole, sittenkään.

  9. says: Johanna

    Tässä ollaan jännän äärellä. Turvallisuusorientoituneena ihmisenä olisin varmasti pelännyt tuossa lentokenttäkyydissä – tosin pelottavimman taksikyytini olen saanut Italiassa matkalla paikallisen taksin kyydissä Malpensan kentälle. Vauhtia oli varmaan 160, ja turvavälit olemattomia.

    Näitä juttujasi on todella kiehtovaa lukea, taidanpa kurkata tuon linkittämäsi ohjelmankin :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos! Tuohon liikennekäyttäytymiseen törmäsimme äärimmillään joku vuosi sitten Kuwaitissa. Taksikuskit eivät olleet tainneet kuulla koskaan mistään nopeusrajoituksista ja kolareita näkyi päivittäin useita.

  10. Teidän blogin kautta pääsee kyllä paikkoihin, jotka eivät ihan ensimmäisenä ole omalla to do-listalla. Tosin mielenkiintoista siis aina lukea näistä itselle vieraammista maista. Turvallisuus ja sen tunne on yksi tärkeimmistä kriteereistä itselleni reissukohteen valinnassa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sanna! Algerian jonkinlaine paradoksi on sen sijainti niin lähellä Eurooppaa ja kuitenkin sen tuntemattomuus, tätä nykyä.

  11. says: Jari Koskelainen

    Kiitos mielenkiintoisesta aiheesta ja kuvista. Päädyin sivuillenne haulla ”Oran”. Olemme mahdollisesti (jos ei liian työlästä ja aikataulu sallii) menossa sinne veneellämme ensi kesänä. Startti port napoleonista, Espanjan rannikkoa myöten Cartagenaan josta yli. Paluumatkalla balerian saaristoon. Tähän liittyen jos sinulla on hyviä vihjeitä tai antaa mahdollsesti jonkin ”tunnetun” paikallisen yhteistiedot, olisin erittäin hieno juttu.
    Terveisin Jari

  12. says: Pirkko

    Ihan ensiksi, toki olet jo tietoinen, että Algeriaan tarvitaan viisumi, eli sen hakemiseen kannattaa varata reilusti aikaa, etenkin kun (jos Suomessa asut), lähin lähetystä on Tukholmassa. Toki viisumin voi hakea jonkun matkatoimiston avustuksella Tukholmaan matkustamatta.
    Yhteystiedot pieneen algerialaiseen matkailualan yritykseen, joka välitti paikallisoppaamme Oranissa ja Algiersissa voisivat löytyä kotoani – tätä kirjoitan matkalla. Mutta jos laitat muistutuksen asiasta mailiini (pirkko.schildt (at) iki.fi) niin voin etsi ne ja lähettää Sinulle.

  13. says: arja baki

    Terveiset Oranista! Olen käynnyt täällä noin 43 -vuotta perheeni luona.Algeria on paljon muuttunut näiden vuosien aikana.Nyt on paljon pilvenpiirtäjiä jne. Espanjalainen kaupunginosa on rappeutunut ikävä kyllä. Asun Medionissa joka myöskin uudistuu, mutta onneksi on paljon vanhaa. Oloni olen tuntenut turvalliseksi aina paikallisten seurassa. Sisällissodan aikaan pukeuduin täkäläisittäin ja vieläkin paikasta riippuen. Kun kunnioittaa paikallisia tapoja ja liikkuu varovasti niin Oran ja Algeria on hyvä paikka. Oran muistuttaa paljon Alicantea,siksi asunkin siellä eläkeikäisena. Toivon ettei algeriasta tule massa turisti maata. 1976 tehtiin Algerian Tipasaan matkoja.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Olipa mukava katsaus maahan ja kaupunkiin pitemmältä ajalta. Mielenkiintoinen tieto tuo, että 70-luvulla Algeriaan on ollut tarjolla ihan ”helppojakin” matkoja, ehkä.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *