Alger, Algiers, Algeria

Algiers Alger

Alger (tai englanniksi Algiers), Algerian pääkaupunki. Vanhoja ranskalaistyylisiä rakennuksia. Vieläkin vanhemmalta ajalta oleva vanha kaupunki, casbah. Katuja ja toreja. Liikennettä miljoonakaupungin tapaan. Sinisenä hohtava välimeri. Täältä me aloitimme Algeriaan tutustumisen.

Marttyyrien muistomerkillä Alger

Marttyyrien muistomerkillä AlgerJo matkalla lentokentältä hotellille, ainakin jos on valinnut hotellin kaupungin keskustasta, kannattaa pysähtyä Marttyyrien muistomerkille, jos siellä haluaa käydä, sillä se on sopivasti matkan varrella. (Muistomerkistä hiukan lisää jo aikaisemmassa jutussamme Ristiriitaisesti ranskalainen.)
Brysselin iskujen jälkeen hiukan hirvittää muistomerkin edessä oleva tumma laatta ja sen sanoma: hyvän asian puolesta kuolleet omaisemme eivät ole poissa vaan paremmassa paikassa, paratiisissa. Paikalliset kuvauttavat itseään ahkerasti laatan kanssa.

Mutta muistomerkin lievästä synkkyydestä huolimatta paikalta on mukava näköala kaupunkiin, joten ainakin siksi se puoltaa paikkaansa ensimmäisenä pysähdyspaikkana.

Alger Algiers

Toinen kaupungin monumenteista, joka on saanut sijansa niissä vain harvoissa Algeriaa kuvaavissa jääkaappimagneeteista, La Grande Poste, on nyttemmin suljettu ja avautuu ehkä joskus, muttei enää postina. Onneksi hotellimme, Albert 1er, sijaitsee aivan sen vieressä ja voimme ihailla rakennusta aamuin illoin.

Algiers La Grande Poste

Vanha kaupunki, Casbah, on kaupungin kiehtovin nähtävyys. Vielä muutama vuosikymmen sitten alue oli terroristien hallitsema ja ulkopuolisille oikeasti vaarallinen. Nyttemmin alue on ainakin keskellä päivää hiukan uneliaan tuntuinen rauhallinen, mutta sokkeloinen kaupunginosa, joka ei ilman opasta oikein satunnaiselle kävijälle avaudu. Toisaalta alue on sokkeloinen eikä ainakaan sen ulkopuolella olevasta kartasta ole apua.

Casbah kartta

Myöskään perinteiset talot eivät avaudu ulkopuolisille. Talojen julkisivut ovat valkoisia, mutta ovien takana aukeaa yksityinen, koristeltu ja värillinen maailma. Rikkaampien yksityishenkilöiden ja palatsien seinät on koristeltu Ranskasta, Espanjasta ja Alankomaista tuoduilla laatoilla, mutta talojen ulkopuolella rikkaudet eivät saaneet näkyä: kunnioituksesta muita kohtaan, pröystäileminen ei ollut sopivaa.

Algiers casbahAlgiers casbah Algiers casbah

Talojen ulkopuolella näkyy kuitenkin edelleen vanhan arkkitehtuurin nerous. Rakennuksissa on puisia tukirakenteita, jotka joustavat maan järistessä ja rakennukset ovat kestäneet, vuosisadasta toiseen.

Algiers casbah Algiers casbah

Vierailemme useammassa rakennuksessa, aikoinaan niin yksityishenkilöille kuuluneissa kuin muutamassa palatsissa. Pääsemme nousemaan rakennusten katolle ja näemme Casbahin naisten näkökulmasta: talot on rakennettu kiinni toisiinsa ja naiset saattoivat  vierailla toistensa luona liikkumalla rakennuksesta toiseen menemättä lainkaan ulos kadulle.

Algiers casbah

Ikiaikaiset rakentamisen säännöt Casbahissa olivat sellaiset, että kukaan ei saanut rakentaa muutamaa kerrosta korkeampaa taloa, joten vanhan kaupungin noustessa rinnettä ylöspäin kaikista taloista näki merelle. Terrorismin vuosina säännöistä ei myöskään rakentamisen osalta välitetty ja niinpä vielä nykyisinkin alueella näkyy joitakin liian korkeita lisäkerroksia, mutta ehkä ne saadaan tulevina vuosina vielä purettua.
Ehkä satelliittilautasten käytöstäkin päästään joskus yksimielisyyteen isompina kokonaisuuksina: nyt jokaisella perheellä on omansa, monella kuulemma useampiakin!

Algiers Casbah Algiers Casbah

Yksi alueen mielenkiintoisimmista paikoista on Sidin mausoleumi (jonka sisällä ei luonnollisesti saanut kuvata). Keskellä pyhäkköä on jalustalla iso arkku, joka jakaa huoneen kahteen osaan. Toisella, isommalla, puolella on kymmeniä naisryhmiä seurustelemassa lattialla. Joku käy välillä rukoilemassa arkun äärellä. Katossa roikkuu lukuisia kattokruunuja ja oppaamme kertoo, että yksi näistä on kuningatar Viktorian tänne lahjoittama, kiitokseksi täällä käynnin tuottamasta lapsesta. Mausoleumin pienemmällä puolella oleilee myös, naisista erillään, muutamia miehiä.
Suomessa naiset tapaisivat ehkä ostoskeskuksen kahvilassa, mutta täällä siis mausoleumissa.

Algier casbah mausoleum sidi

Algier casbahNautimme casbahin alueen pienessä ravintolassa myös lounaan, paikallisten keskuudessa paikallista ruokaa: algerialaista keittoa (papuja ja lihaa), tonnikalaa kätkettynä rasvaiseen taikinaan, couscousia kanalla ja jälkiruuaksi äkkimakeita leivonnaisia ja teetä.
Ennen ateriaa pesemme kädet yhdellä casbahin alueen lukuisista kauniista vesipisteistä – paikalliset syövät ruokansa pitkälti sormin, joten käsien peseminen ennen ruokailua on erityisen tärkeää.
Ruoka ei kaikilta osin vakuuta, mutta miljöö ja näköala kyllä!

Algier view from casbah

Casbahiin alkaa elämä palata myös pienten antiikkia ja käsitöitä myyvien liikkeiden myötä. Myös lukuisat kissat tuntuvat pitävän aurinkoisen raukeasta tunnelmasta kapeilla kaduilla ja vaaleilla muureilla.

Casbah Algiers Casbah AlgiersAlgiers casbah cat

Casbah jakaantuu ylempään ja alempaan osaan ja me kävelimme sen ylhäältä alas. Alhaalla jatkoimme kävellen rantabulevardia ja katettua ranskalaista kauppakatua pitkin takaisin hotellillemme ja La Grande Postelle. Casbah ei siis ole kaukana, vaikka se joskus olikin melkein oma valtionsa, johon tavallisella kaupunkilaisella ei ollut asiaa.

Marttyyrien muistomerkin Casbahin lisäksi emme juuri muita ”isoja nähtävyyksiä” kaupungissa kiertäneet. Notre Dame d’Afrique -kirkolla kävimme. Sieltäkin on hienot näköalat ja Marseillen Notre Dame de la Garen sisarkirkon kupoli oli kyllä kauniin värikäs.

Notre Dame d'Afrique Notre Dame d'Afrique

Kasvitieteellinen puutarhan, joka koostuu englantilaisesta ja ranskalaisesta osasta, olisi ollut seuraavana listallani, jos aika olisi riittänyt. Olisin niin halunnut nähdä ne liaanit, joita on kuulemma käytetty vuonna 1932 valmistuneen Tarzan-elokuvan kuvauksissa!
Nyt jouduin tyytymään ainakin näin keväällä keskustan kaduille levittyvään vihreään maailmaan.

Taimia Algeriersin kaduilla

 

 

 

Join the Conversation

8 Comments

  1. says: Laura T.

    Kiitos linkkauksesta blogiini :). Ihania kuvia ja mukavaa, että kirjoitit näin monta tarinaa Algeriasta – hyviä suomenkielisiä, tai edes englanninkielisiä, juttuja kun löytyy maasta valitettavan harvoin. Meillä kuvaaminen jää lasten valvonnan ohella yleensä aikalailla puolitiehen…

    Täytyy tunnustaa, että olen kovin monelta ulkomaalaiselta kuullut, ettei algerialainen ruoka ole ollut matkan huippukohtia, jopa eräässä matkaoppaassa kommentoitiin, että nimenomaan ruoka oli täällä aika vaatimatonta. Olen itse yllättynyt siitä, että ruoka on usein omaan makuuni hieman liian mautonta. Raaka-aineet sen sijaan ovat monesti äärimmäisen hyviä – esimerkiksi lampaanliha ja tuoreet auringossa kypsyneet kasvikset ovat vertaansa vailla, joten olenkin innostunut täällä ruuanlaitosta aivan uudella tavalla :). Me syömme usein ulkona mieluummin erilaisia piirakoita tai panineita ja tuhdimman ruuan sitten taas mieluummin kotona. Runsaasti valkosipulia sisältävät algerialaiset lihapullat sen sijaan ovat mielestäni erittäin hyviä, mutta jauheliha on sen verran kallista, ettei tavallinen algerialainen tätä herkkua voi kovin usein syödä – varsinkaan jos perhe on suuri. Jostakin syystä myös Saharan maut olivat enemmän omaan makuuni kuin rannikkoalueen ruoka.

    Tuo muistolaatta on itseltäni mennyt aivan ohi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suuri osa algerialaisistakin ajattelee paratiisiin pääsevän vain puolustussodassa kuolleiden henkilöiden – ei sellaisten jotka räjäyttelevät itseään Euroopan metroasemilla. Suurin osa tuomitsee tällaiset iskut ja on ollut niistä aivan kauhuissaan. Itsenäisyyssodassa kuolleiden pitämistä sankareina voisi ehkä verrata Suomen talvisodassa kuolleiden pitämiseen sankareina.

  2. says: Pirkko

    Kiitos Laura!

    Me, tai erityisesti minä, olen kyllä usein ”hankala” oudompien ruokien kanssa, kun en pidä mm. kalasta ja äyriäisistä. Mutta aina sitä jotain löytyy. Katsotaan, josko vielä innostuisin kirjoittamaan jotain ruokakokemuksistamme Algeriassa.

    Ja kiitos tuosta selvennyksestä tuohon marttyyrikuvioon – tieto lisää aina ymmärrystä aiheesta kuin aiheesta.

  3. says: Hannele Vahtera

    Upeita kuvia tosiaan! Alkaa todella tehdä mieli tuonne.

    Ilmeisesti ette kokeneet oloanne turvattomaksi missään vaiheessa? Oletan että ette hirveästi muihin turisteihin törmänneet. Ilmeisesti teihin kuitenkin suhtauduttiin hyvin.

    Pitääpä vilkaista myös tuota suosittelemaasi blogia. :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Hannele! Muita turisteja ei juuri ollut, mutta Oranissa ilmeisesti kyllä paikallisia, muualta sinne käymään tulleita ”turisteja”. Niin Algeriassa, kun Ukrainassa, jossa jokin aika sitten kävimme, ja jossa myöskään ei tätä nykyä juuri turisteja näkynyt, ihmiset olivat korostetun ystävällisiä meitä muutamia heidän maahansa kuitenkin tulleita kohtaan.

  4. Le Dauphin -kalaravintolan kalavalikoima Tipasassa maistui minulle mutta katkarapuihin en halunnut koskea. Matkan liharuoat varsinkaan Oranissa eivät minulle maistuneet. Algerin Casbahin keitosta sen sijaan pidin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kaima! Ehkä minun pitäisi vileä joskus koota niistä kaikista ”varmuuden vuoksi” otetuista ruokakuvistakin joku juttu, vaikka ruoka ei aiheena minua yleensä ihan hirveästi innostakaan.

  5. Mielenkiintoista, että talot ovat ulkoa valkoisia ja sisäpihoilla on värikästä. Kauniita kuvia, hienoja koristeluja. Mielenkiintoinen postaus muutenkin – tuolta suunnalta kun ei itsellä ole mitään matkailukokemuksia.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jenni! Aika hyvä ajatus tuo sinänsä, että talot ovat ulkopuolelta vaatimattomia ja jos jollain on varaa ja halua asua prameammin, niin tekee sen sitten vaan omissa yksityisissä tiloissaan.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *