Kaikki Algeriasta

Pienen Algeria-sarjamme lopuksi yhteenvetona matkaamme liittyneitä käytännön asioita.

Ensimmäinen asia, joka Algerian matkaa suunnitellessa kannattaa huomioida on viisumi. Suomalainen tarvitsee Algeriaan viisumin ja lähin lähetystö on Tukholmassa. Omatoimimatkailijoita emme sen tarkemmin osaa asiassa neuvoa, sillä Starlight Tours, jolta ostimme matkapakettimme, hoiti myös viisumihakemukset puolestamme.

Yllättävän pitkä aika niiden saamiseen meni, pääsiäisen alla yli kuukauden. Normaalisti ne kuulemma tulevat nopeammin, mutta liian tiukalla aikataululla ei kannattane olla liikkeellä.

Lensimme Algeriaan Istanbulin kautta: Hki – Istanbul – Algiers ja takaisin Oran – Istanbul – Hki. Tietysti myös Pariisin kautta olisi päässyt Algeriaan, mutta valitsemillamme päivillä ja reitillä (paluu Oranista) Turkish Airlines oli reippaasti edullisempi, tosin sitten paluun osalta hiukan aikataulun kustannuksella, eli lähtö Oranista oli yöllä ja vaihtoaika Istanbulissa pitkä. Mutta omapa oli valintamme.

Jatkolennolle Istanbulista Algeriin jonottaessamme hetken mietimme valkokaapuisessa ryhmässä, että mihinkähän olemme menossa, mutta sittemmin opimme, että tämä ei ole tavallinen algerialainen pukukoodi: nämä ihmiset olivat ilmeisesti palaamasta pyhiinvalellusmatkalta Saudi-Arabiasta.

Viisumien ja lentojen lisäksi Starlightin paketti sisälsi hotellivaraukset ja autoilevan oppaan niin Algerierssa kuin Oranissa.

Hotellit olivat ok, Albert 1er:stä pidin merinäköalan,  ilmapiirin ja sijainnin vuoksi ihan erityisesti. Lentokentän lähellä Algierissa on uusia tasokkaita ketjuhotelleja, mutta niiden sijainti on ruuhkaisessa ja isossa kaupungissa huono. Eli piste tästä hotellivalinnasta Starlightille!

Les Ambassadeurs Oranissa sen sijaan ei ihan vakuuttanut, vaikka sillä oli tähtiä enemmänkin kuin Albert 1er’illä. Pisteitä rapisi erityisesti sijainnista – ihan hotellin lähistöllä ei oikein ollut mitään.
Oranissa ketjuhotellit ovat uuden kaupungin puolella ja täällä olisin voinut vaikka harkita sellaista: kahvilat ja pienet ruokakaupat näyttivät siellä olevan helposti saavutettavissa lähikortteleissa ja rannan uudet puistoalueet näyttivät kauniilta.
Les Ambassadeursissa jäimme myös heti hotelliin saapuessamme jumiin sen hissiin, josta meidät toki pelastettiin melko ripeästi, mutta hissiä emme silti tuon kokemuksen jälkeen siellä juuri käyttäneet!

Oppaamme Algierissa oli keski-ikäinen hyvää englantia puhuva Boualem (oppaiden yhteystiedot pyydettäessä).  Boualemiin liittyen ainoa negatiivinen asia oli hänen neljälle isolle suomalaiselle liian pieni auto: etenkin Tipasaan suuntautuneella koko päivän mittaisella retkellä kolme aikuista takapenkillä oli kyllä vähän liikaa!

Oranissa meitä opastaneen nuoren naisen, Selman, englanninkielen taito oli rajallisempi, ja jos kukaan meistä ei olisi osannut yhtään ranskaa, niin osa kaupungin tarinoiden yksityiskohdista olisi jäänyt uupumaan, mutta toki toimeen olisimme tulleet. Eikä se Selmankaan auto juuri isompi ollut. Onneksi olimme, kaikki, vain käsimatkatavaroilla liikkeellä!

Oppaat olivat käytettävissämme aamusta alkuiltaan ja vievät meitä periaatteessa mihin halusimme. Algiersin opas vaikutti ammattimaisemmalta sikäli, että hänellä tuntui olevan hyviä omia ehdotuksia käyntikohteista, mutta kun halusimme esimerkiksi käydä myös El Aurassi -hotellilla, niin se sopi hänelle, ja hän jopa sai järjestettyä meille pienen esittelykierroksen hotelilla, huoneita myöten.
Oranin opas kyseli välillä liiankin paljon mitä haluamme seuraavaksi ja kun sitten halusimme kaikenlaista: kukkatorille, postikortteja, postimerkkejä, Royal Hoteliin, niin päädyimme sitten kävelemään Oranin kujia edes takaisin oikein kunnolla.
Tipasan retkestä olimme sopineet etukäteen.

Algierisista Oraniin matkustimme junalla, 1. luokassa, joka ei nyt ollut loistokas, mutta 5 tunnin matka sujui ihan suomalaisittainkin mukavassa ja rauhallisessa vaunussa hyvin. Tarjoilukin pelasi: tarjoiluvaunusta saattoi ostaa teetä ja pientä syötävää.

Hotelliöitä meille kertyi 5 (tai oikeastaan 4, mutta yölähdön takia olimme maksaneet myös 5. yöstä, jotta saimme pitää huoneen loppuun, eli puolille öin asti.

Tästä kaikesta maksoimme Starlightille 1800 euroa per nuppi (4 hengen ryhmäkoolla, kahdelle hengelle luultavasti hiukan enemmän).
Starlightin valitsimme, sillä valmismatkoja Algeriaan ei ole tarjolla, meillä oli Starlightista hyviä kokemuksia aikaisemmilta matkoilta, emmekä halunneet käyttää aikaa ja energiaa matkan kasaamiseen omatoimisesti, sillä kun aikaa oli käytettävissä vain pääsiäinen ja pari päivää, ohjelmasta kannatti sopia etukäteen sen sijaan, että olisimme vasta perillä alkaneet ihmetellä, että mitä ja miten tänään.

Toki ainakin Algierissa olisi varmaan pärjännyt ihan omatoimisestikin: oppaan casbah-alueelle olisi saanut hotellin välittämänä ja etenkin jos asuu keskustahotellissa, niin monet asiat olivat hotellista kävelyetäisyydellä.

Oran ei ehkä olisi auennut omatoimisesti ihan yhtä helposti, mutta tuskin sielläkään pulaan joutuisi, ihan kaikkea ei vaan ehkä heti löytäisi ja huomaisi – tai ainakin pitäisi opiskella kaupunkia kunnolla etukäteen!

Muita kuluja ei meillä tällä kertaa sitten oikeastaan ollutkaan, mitä nyt 63 euroa lentoparkista ja 43 euroa Istanbulin loungevierailusta paluumatkalla.

Ruoka- ja juomakuluja emme tapaa matkakuluiksi laskea, sillä syömme ja juomme kotonakin. Hintatasosta kiinnostuneille voisimme suositella Numbeon sivuston Cost of Living -osiota. Algerian osalta sen tiedot olivat mielestämme pari viikkoa sitten suht oikeita. Samoin sen tiedot Suomesta.

Paikallinen valuutta Algeriassa oli ihan oma lukunsa. Olimme ajatelleet vaihtaa sitä ensi alkuun lentokentällä – valuuttahan ei ole vaihdettava eli etukäteen sitä ei olisi voinut vaihtaa. Eipä vaihtanut lentokentällä oleva pankkikaan, ulkomaalaisille. Kävelevä ”pankki” olisi vaihtanut ja tarjonnut kaupan päälle kyydin kaupunkiin, mutta jäimme odottamaan opastamme, ajatellen, että kysellään nyt vähän tästä ensin.

Kuvio on kuulemma sellainen, että algerialainen, matkustaessaan ulkomaille, saa luvan vaihtaa valuuttaa, mutta määrät ovat pieniä, luokkaa joitakin satoja euroja ja matkakassaa tavataan sitten täydentää vaihtamalla lisää valuuttaa pimeästi.
Pimeästi mekin sitten päädyimme valuuttaa vaihtamaan, oppaaltamme. Vaihtokurssit niin lentokentän ”pankilla” kuin oppaallamme olivat jokseenkin yhteneväisiä ja suunnilleen sama kuin XE-sovelluksen antamat, joten ehkä vaihtavamme pienehköt määrät paikallista valuuttaa vaihtuivat suunnilleen oikeaan kurssiin.

Hiukan oppaamme oli vaihtamisoperaatioiden kanssa häveliäs, eli setelit ja kirjekuoret vaihdettiin autossa, ei ihan kadulla, etenkin kun poliiseja kaupungissa oli aika paljon.

Poliisien kanssa jouduimme sen verran tekemisiin, että Lasse kun otti Oranissa kuvan tiukkaan vartioidusta Ranskan suurlähetystöstä, pysäytti poliisi hänet hetimmiten ja pyysi poistamaan kuvan. Julkisia rakennuksia Algeriassa ei saa kuvata. No, Lasse poisti kuvan, vaikka eihän se oikeasti iPhonesta poistunut, mutta jätetään nyt julkaisematta kuitenkin.

Algeriasta voit lukea lisää jo aikaisemmin julkaisemmista jutuistamme:

• Ensivaikutelmia Algeriasta
• Ristiriitaisesti ranskalainen Algeria
• Oranin kujilla – turvallisesti
• Historiaa Välimeren etelärannalla
• Albert Camus’n Algeriassa
• Alger, Algiers, Algeria

Ehkä vielä tämänkin voisi laskea Algeria-jutuksi: Algeria on Afrikan suurin maa.

Ja matkaystävämme Kari, runoilija, on julkaissut tämän kaiken tiiviissä ja kauniissa runomuodossa!