Matkustimme Kuopioon teatteriesityksen takia. Saattaa kuullostaa liioitellulta, mutta Fridan takia kannattaa istua junassa 4 tuntia suuntaansa. Ei neljä tuntia ole pitkä matka ja junassa matkustaa mukavasti.
Kuopiokin näytti meille parastaan, vaikka onkin vasta huhtikuu. Olimme matkalla kevein varustein ja reput selässä kävelimme asemalta torille ja myöhemmin torilta hotellille. Kuopio on käveltävissä oleva kaupunki.
Kävelijöitä olikin paljon, sillä kaupunkikuvaa elävöittivät samaisena viikonloppuna siellä järjestetyt Insinööriopiskelijapäivät. Jos eivät kevätkukat vielä huhtikuussa tuo väriä maisemaan, niin haalariasuiset opiskelijat kaikissa väreissä toivat sitä. Toivat myös hiukan ääntä, mutta vain sopivasti, pitäähän kaupungissa elämää olla!
Kuopion torista ja etenkin tietysti Hanna Partasen kalakukkokojusta meillä olikin mielikuva vuosikymmenien takaa, kun taannoin vietimme muutaman kesäisen päivän Rauhalahdessa. Tällä kertaa tutustuimme myös Kuopion kauppahalliin, vaikka emme hetimmiten ruuan tarpeessa olleetkaan. Mutta olihan siellä silmänruokaa – ja selvästikin rakkautta ilmassa!
Cafe Salacavalassa oli jo avattu vappusesonkikin, mutta pysyimme tiukkana: tippaleivät ja sima saivat osaltamme jäädä vähän lähemmän vappua. Kuopiossa asuvilta sukulaisilta, joita tapaamme tavata vain suvun isommissa käännekohdissa, saimme kahvittelun lomassa tietoa tämän Apaja -ostoskeskuksen vaiheista.
Myöhemmin, ennen teatteria, illallinenkin löytyy kauppahallista, tai pikemminkin sen alta, tunnelmallisesta kellariravintola Rustikista.
Visit Kuopion sivulta pikaisesti pongattu Pikku-Pietarin torikujakin löytyi, mutta se näytti olevan kesäjuttu, kesäkuusta – elokuuhun. Kuopiolaiset tosin muistelivat, että olisi se joulunakin ollut auki.
Kodiksemme Kuopiossa oli valikoitunut Scandic-hotelli Kallaveden rannalla. Ja kodiksi se osoittautuikin: melko monen hotellihuoneen kokemuksella voisin melkein väittää, että huoneen sisustus olisi kelvannut vaikka kotiin. Jos vaikka matkaa torilta Kallaveden rannalle kävellen hiukan kertyykin, niin näköalan takia kävely kannattaa. Jos autolla olisimme olleet liikkeellä, niin matka ei tietenkään haittaisi ja parkkipaikoissa olisi löytynyt.
Jo ennen matkaamme olin ilahtunut hotellista kuvia katsoessani huoneeseen sisustyynyn muodossa tuodusta Frida -teemasta ja edelleen, vaikkei tyyny enää yllätys ollutkaan, tämä pieni yksityiskohta teatterimatkallamme ilahdutti.
Jos olisimme viipyneet pitempään, niin myös hyvin sijoitetut monet pistorasiat (ei mitenkään itsestäänselvyys hotellihuoneissa) olisivat ilahduttaneet, samoin kuin fiksusti peilin taakse sijoitettu silitysrauta ja -lauta. Ja näköala ja parveke Kallavedelle.
Kallavedellä näkyi vielä jäämaratonin rata. Sukulaismies kertoi luistelleensa tänäkin talvena 200 km. Me onnistuimme kotona Espoossa tekemään meren jäällä yhden hiihtoretken – ehkä Kuopiolla olisi puolensa, talvikaupunkina!
Hotelli olisi tarjonnut mahdollisuuden myös sisäurheiluun kuntosalissa tai uima-altaassa, mutta tällä kertaa tyydyimme kävelyyn.
Hotellin aamupala oli … runsas? monipuolinen? Se ei erityisesti yllättänyt meitä miltään osin, mutta emme myöskään osanneet mitään erityisesti kaivata, jos ei sitten munakaskokkia, mutta harvemmin niitä kotimaassa tapaa olla.
Makeiden leivonnaisten rinnalla oli tarjolla maitovanukasta: ihan hyvää, mutta jotenkin orpona nurkassaan: tuli mieleen, että oliko tämä vaan jäänyt yli illalliselta.
Luumujen joukossa oli pirteästi appelsiinin paloja. Trooppinen mehusekoitus maistui hyvältä! Lämpimät vaihtoehdot olisivat voineet olla kuumempia, mutta aamiaisella oli paljon väkeä ja kansia avattiin taajaan, joten asia lienee haastava.
Iltapalaa emme teatterin jälkeen enää kaivanneet, mutta juotavaa ostimme alakerran ”minibaarista”. Samaiseen konseptiin, hotellin ala-aulassa sijaitsevaan pieneen kauppaan, olemme aikaisemmin törmänneet Scandic -hotellissa Turussa, joten kyse taitaa olla Scandic-hotellien vakiovarustuksesta, fiksusta sellaisesta. Valikoima on kuitenkin paljon isompi kuin perusminibaarin ja hinnat paljon lähempänä kaupan kuin minibaarin hintoja. Monessa kohtaa maailmalla ainakin ensimmäisenä iltana ilahtuisimme tällaisesta!
Aikaisin aamulla, jo kauan ennen aamupalaa, Lasse sattui heräämään auringon vasta noustessa Kallaveden yllä – ja pitihän sekin sitten ikuistaa!
Näistä maisemista, runsaan aamupalan turvin, oli hyvä aloittaa paluumatka halki aamuhiljaisen Kuopion. Insinööriopiskelijoita ei jostain syystä vielä puoleen päivään mennessä kaupungilla näkynyt …
Yhteistyössä Scandic Kuopion kanssa. Siinä missä Kuopion kaupunginteatteri tarjosi meille liput Frida -näytelmään Scandic Kuopio tarjosi meille majoituksen.
Ah, Kuopio! Viha-rakkaussuhteeni kaupunkiin on kallistunut viime vuosina romanssin puolille: kauppahalli on aina ihana ja kävelykatu-uudistukset mielestäni ehdottomasti vieneet kaupunkia viihtyisään suuntaan. Hienot näkymät Kallavedelle ja huoneiden sisustus näyttää tyylikkäältä.
Kiitos Sateenmuru! Meillä ei, onneksi (?) ollut oikeastaan tunteita Kuopiota kohtaan, otettiin vaan kaupunki sellaisena kun se otti meidät vastaan ja ihan ok paikka se oli!
Mä en muista olenko koskaan käynyt Kuopiossa, voi hyvin olla että joskus lapsena vanhempien kanssa olen siellä käynyt. Kuopio vaikuttaa ihan kivalta paikalta, sinne voisi hyvin lähteä vaikka kesällä :)
Kiitos Tanja! Kesällä mekin kaupungissa ensimmäisen kerran kävimme joskus 80-luvulla jollain kotimaan autolomalla, mutta säät suosivat meitä kyllä nyt huhtikuussakin.
Hauska syy lähteä reissuun :). En ole koskaan käynyt Kuopiossa, enkä juuri missään noilla seuduilla. Tämä osa Suomea on siis minulta ihan kadoksissa. Olisi varmasti mukava kesäkohde, ja yritänkin tänä kesänä päästä matkustelemaan kotimaassa. Teatterissa olisi myös kiva käydä pitkästä aikaa enemmän.
Kiitos Mirka! Itsekin kyllä ensin vähän mietimme, että onko tämä nyt liian ufo idea, lähteä noin kauas teatteriin, mutta ihan kiva viikonloppu meillä oli!