Onnenonkija_feature

Onnenonkija – matka Turkuun ja Raisioon

Onnenonkija –elokuva kertoo lifestyle-bloggaajan arjesta blogissa esitetyn glamourin takana. Blogilla ja arjella ei ole, tietenkään, paljoa yhteistä.
Muutamalla otoksella elokuva kuitenkin valottaa hiukan blogimaailmaa: tavoitellaan pääsyä portaaliin, että lukijamäärät kasvaisivat. Otetaan valokuvia ja ajatellaan maailmaa Instagramin kautta – häshtägit täyttävät näkökentän. Juodaan samppanjaa ja kannetaan kotiin kauniita kasseja täynnä tuotenäytteitä.

Onnenonkija_pressi15

Matkabloggaajana – ja turkulaiset juuret omaavana – innostun elokuvan tarjoamista maisemista akselilla Turku – Raisio. Turun hienot vanhat kivitalot ja niiden asuntojen korkeat huoneet. Jokirannan ravintolat. Ateria Smör-ravintolassa, jossa sattumalta juuri kävimme Turussa Foodwalk –kierroksemme osana. Öinen näkymä joelle ja tuomiokirkolle. Juhlat Airisto Segelsälskapin tiloissa: tuolla on joskus pidetty meidänkin sukujuhlat! Omakotitalo Raisiossa, jossa veljeni ja veljentyttäreni asuivat vuosia. Purjevene ulapalla. Matka Turusta Raisioon. Ja lopulta, elokuvassa, haaveiden täyttymys, tavallaan, asunto torin laidalla Turussa. Minun maisemiani!

Jokirantaa Turku Smör TurkuJokiranta Turku

Onhan elokuva kevyt ja kliseinen – mutta keveydessään ja positiivisuudessaan myös hyvän mielen elokuva!

Päähenkilöt, Marja (Minka Kuustonen) ja Olavi (Olavi Uusivirta), ovat nuoria ja hakevat vielä paikkaansa elämässä. Toinen haluaisi löytää muun polun kuin vanhempien (Pirkko Hämäläinen, Taneli Mäkelä) ehdottamat turvalliset vaihtoehdot hammashoitajista hyttisiivoojiin ja toinen ei halua solahtaa perheyritykseen, jonka strategiaan hän ei usko. Elokuva kertoo myös näiden nuorten kehitystarinat, alun pinnallinen lifestyle-blogi muuntuu tarinan myötä rehellisemmäksi ja asiapitoisemmaksi ja pakoilu päättyy vastuunottoon. Ja matkan varrella syödään, juodaan, juhlitaan ja jaetaan arkea ja unelmia lähiön hiekkalaatikolla.

Onnenonkija_pressi11

Blogimaailmaan liittyvistä yksityiskohdista mieleeni jäi hienosti kuvattu hetki, jossa Marja luopuu rakkaasta kamerastaan: käsi viipyy vielä hetken sen pinnalla ennen eron hetkeä. Nuorten bloggaajien epärealistisia unelmia ruokitaan kohdassa, jossa Marjan kaveri aloittaa mammablogin paljastavilla kuvilla ja seuraavassa hetkessä häntä pyydetäänkin jo mukaan suosittuun blogiportaaliin. Löytyisikö muka oikeasti yhtään blogia, joka hetkessä olisi kerännyt portaalimaailman vaatimat lukijamäärät? Blogimaailman eettisyyskin saa lopussa osansa: omatunto on sittenkin jäänyt vaivaamaan: ei tämä aurinkopuuteri ole mistään kotoisin!

Kauppatori Turku

Mutta, yhteenvetona, etenkin jos vappuviikonlopun säät säilyvät Suomessa kylminä ja sateisina, niin käy katsomassa tämä. Melkein uskaltaisin väittää, että hymyilet leffan lopussa!

Jos haluat lukea lisää elokuvastasi ennen investointipäätöksen tekoa, niin lue vaikka Rouva Sanan juttu samaisesta elokuvasta. Tai Tuula’s Life -blogin juttu. Molemmat bloggaajakolleegoitani 40+ bloggajista. Myös Hesari on tietysti ehtinyt arvioimaan jo kuukausi sitten ensi-illassa olleen elokuvan ja tuli, tällä kertaa lähes samaan tulokseen kuin minä, että: Tätä lisää!

Me puolestamme lähdemme Wieniin keräämään uusia juttuja matkablogiin.
Sellaisia, jossa matka ja blogiin siitä päätyvä kuvaus ovat melko lailla toistensa näköisiä! Ehkä ilmat ovat kauniimpia kuin tähän aikaan vuodesta kotona, ehkä hotellissa on siistimpää kuin meillä kotona ja ehkä ateriat ovat maukkaampia kuin sunnuntain aterian tähteistä koottu lounas, mutta sellaistahan elämän lomalla kuuluu olla: hiukan ruusunpunaista!

(Kuvat elokuvasta elokuvan pressimateriaalista, kuvat Turusta omiamme. Päätöksen lähteä elokuviin teimme ihan itse ja liputkin maksoimme ihan omalla rahalla.)

18 kommenttia artikkeliin ”Onnenonkija – matka Turkuun ja Raisioon

  1. Olen ilolla seurannut, kuinka Turkua ja Raisiota paremmin tuntevat, jopa siellä asuvat, ovat tunteneet suurta iloa ja kotiseutuylpeyttä Onnenonkijaa katsoessaan – ihan sinun tapaasi. Itse en näitä ajatuksia elokuvaa katsoessani saavuttanut vaan seurasin sitä ihan vain bloggaajan ja (leffa-)kulttuurifriikin silmin.

    Hyvän mielen Onnenonkija ehdottomasti on. Kun ei lataa sille liikaa odotuksia, se ehkä paikoin toki kiihdyttää, mutta erityisesti viihdyttää.

    Oli mukava lukea sinunkin ajatuksiasi Onnenonkijasta Pirkko!

    1. Kiitos Rouva! Minäkin olin etukäteen selvittänyt leffasta vaan tuon liittymän blogimaailmaan, joten nuo tutut seudut tulivat sitten kivana lisäbonuksena.

  2. Hienosti analysoitu Onnenonkija! Sinäkin matkasit Turkuun ja Raisioon elokuvan mukana. Ja tiesit tuon omakotitalonkin, voi mainiota. Smör’iä en tunnistanut, vaikka kerran siellä olenkin käynyt, kun se juuri oli avattu. Silloin paikka tupaten täynnä, joten yksityiskohdat jäi huomioimatta.
    Viihdyttävä elokuva, niin minäkin sen koin. Ja opetuselokuvakin.
    Tykkäsin kovasti tästä kirjoituksestasi, Pirkko!

    1. Kiitos Tuula! Lauseeni tuosta omakotitalosta taitaa olla hiukan huono, sillä viittaan sivulauseessa vaan Raisioon, en sentään ihan juuri tuohon taloon.
      Mutta samaa mieltä kokonaisuudesta, hyvä yhdistelmä viihdettä ja hiukan opetustakin 🙂

  3. Jahas, pitäisiköhän sitä tehdä poikkeus ja eksyä itsekin elokuvasalin puolelle ja vieläpä suomalaisen leffan perässä. Onnenonkija kiinnostaa kyllä aiheensa puolesta, joten kiva kuulla, että se on toteutuksensakin puolesta passeli! 🙂

  4. Kiitos Meeri! Täytyy tunnustaa, että useimpien elokuvien osalta odotamme niiden saapuvan kirjaston valikoimiin, mikä itse asiassa tapahtuu melko nopeasti sekin. Mutta joskus leffa kiinnostaa niin paljon, että pitää käydä ihan isolta kankaalta se katsomassa ja aina me sen jälkeen tapaammekin sitten todeta toisillemme, että oikeastaan pitäisi käydä useammin, sillä onhan se katselukokemus toista isolta kankaalta keskittyen kuin kotona pahimmillaan välillä muuta tehden.

  5. Jos olisin Suomessa niin tämän haluaisin käydä katsomassa! Pitääkin odotella, että löytyisi esim netin leffavuokraamoista tai vaikk dvd:nä, mielenkiintoinen aihe näin bloggaajalle. Hauskoja sattumia sinulla erimerkiksi tuo tuttu omakotitalo!

  6. Kiitos Lena! Eiköhän tämäkin leffa ilmesty nettiin tai DVD:lle aikanaan. Ja kuten tuossa juuri jonnekin totesin, niin viittaukseni omakotitalokohdassa taisi olla epäselvä, sillä tarkoitin vaan Raisiota, en juuri kyseistä taloa 🙂

  7. Kevyt ja kliseinen hyvän mielen leffa kuulostaa vauva-arkeen täydelliseltä 🙂 Kunhan mies palaa reissusta, saatan itse pujahtaa leffateatteriin. Kiitos vinkistä! En muistanutkaan, että elokuvissakin voi käydä, eikä tämä elokuva ole tullut vastaan muualta ollenkaan.

  8. Tämä vaikuttaa kyllä sen verran mielenkiintoiselta, että täytyypä heti katsoa pääseekö tätä täällä meillä päin kuinka katsomaan. 🙂
    Kivan kepeä postaus muutenkin etenkin kun aihe on lähellä sydäntä!

  9. Minä kanssa liimaudun tiettyjen leffojen äärelle pelkästään maantieteellisistä syistä. Yksi tällainen on tietysti ”Kesäkaverit”. Turku-Raisio ei ole minulle vielä niin tuttu, että minua kiinnostaisi mikään leffa yksinomaan siitä syystä. Parhaimmat leffat tapahtuvat eksoottisissa paikoissa ja esittelevät niitä hyvin näyttävästi ja on vielä kuvattukin oikeassa paikassa, mutta se on harvinaista herkkua. Jopa dokumentit bluffaavat, Uralia käsittelevän Avaran luonnon karhujakso oli kuvattu Suomessa. Avara luonto on pahimmillaan niin vasemmalla kädellä tehty tai ainakin suomennettu, etten halua sitä enää katsoa.

    1. Kiitos Stacy! Tässä meille tuo Turku ja Raisio tuli ihan lisäbonuksena. Mutta Kesäkaverit kiinnosti minuakin, ihanan Hangon takia. Samoin kuin paljon vanhempi ”versio” Ihanat naiset rannalla.

  10. Olipa kiva lukea tästä leffasta, täytyy ehdottomasti katsoa ihan jo aiheenkin puolesta, kunhan jotenkin saan sen näppeihini täällä Australiassa. Suomalaiset leffat ja kirjat on täällä vähän kiven alla, mutta niitä on silti välillä pakko päästä näkemään ja lukemaan.

  11. Hyvänmielen elokuvana kiinnostaa, vaikka suomalaiset leffat yleensä eivät niinkään sytytä. Ja tietenkin aihepiiri on lähellä, joten täytyyhän tämä jossain vaiheessa katsoa.

    Hyvä huomio nuo epärealistiset unelmat. Harvassa ovat varmaan blogimaailmassa ne, jotka ponkaisevat tyhjästä suoraan huipulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.