Ruotsinlaivan kulkiessa Kustaanmiekan läpi kannella olijat katsovat Suomenlinnan suuntaan, sillä onhan se monelle retkikohteena tuttu. Kohta katseet kääntyvät myös toiselle rannalle, sillä yhä useampi on jo vieraillut myös tämän Pohjolan Gibraltarin toisellakin puolella, Vallisaaressa.
Ihan alkukesästä arvelimme saaren olevan uutena niin ruuhkainen, ettei se meitä oikein houkutellut, mutta lopulta uteliaisuus voitti. Retkipäiväksemme valikoitui lauantai, arvelimme sen olevan sunnuntaita vähemmän ruuhkainen. Matkaan lähdimme heti aamun ensimmäisellä lautalla (10:15), edelleen ajatuksena vältellä pahimpia ruuhkia. Menopaluulippu saarelle maksaa 7 euroa per nuppi ja matka sinne kestää 20 minuuttia mennessä ja 30 minuuttia tullessa, sillä silloin laiva poikkeaa myös Suomenlinnassa. Halutessaan samalla lipulla voi käydä niin Vallisaaressa kuin Suomenlinnassa.
Vallisaari koostuu oikeastaan kahdesta saaresta, Vallisaaresta ja Kuninkaansaaresta, joita yhdistää penger. Vallisaaren eteläosat ovat vielä yleisöltä suljettuja – ja muutenkin saarilla on liikuttava valmiilla poluilla, sillä pitkään yleisöltä suljettuina olevien saarten luonto ei kestäisi tuhaisien ja taas tuhansien ihmisten kaipuuta kulkea omia polkujaan.
Saarilla on kaksi kävelyreittiä, Aleksanterin kierros (3 km), jonka ohjeaika yleisökartan mukaan on tunti, ja Kuninkaansaaren kierros (2,5 km), josta ”pitäisi” selvitä puolessa tunnissa. Me kiersimme molemmat, pysähtelimme ottamaan kuvia siellä täällä ja pidimme evästauon niityllä ja vohvelitauon Torpedolahdella. Saarella olimme 3 tuntia ja kävelimme n. 8 kilometriä (osa tästä Kauppatorin liepeillä) – ja pidimme varmaan hiukan turhan kiirettä!
Aleksanterin kierroksen alussa tuli melkein juostua hiukan, sillä mereltä nousu sumu ja Kustaanmiekkaa lähestyvien laivojen sumusireenit houkuttelivat etsiytymään mahdollisimman nopeasti sinne. Laivoja emme ehtineet näkemään, mutta olihan se aika jännää olla näkemättä Suomenlinnaakaan!
Tuhansien perhosten koti on kukkaniitty ja etenkin harakankelloja oli paljon. Saarella siellä täällä olevista pienistä perhostutkimusasemista tulee Örö mieleen, mutta niinhän saaret ovat samanlaisia, entisiä sotilassaaria, jotka on vasta nyt avattu yleisölle.
Aleksanterinpatterille pääsee nousemaan portaita ylös katsomaan merelle ja vanhat tiiliseinät ovat paikoitellen nekin kirjavia kuin viereisen niityn kukat.
Matka Kuninkaansaarelle kulkee Torpedolahden ja vierasvenesataman ohi. Vierasvenesatamassa voi toistaiseksi vierailla vaan päivisin, sillä yöpyminen saarella, myös veneessä, on kielletty. Ehkä sitten myöhemmin, kun saaren eteläosaankin saadaan avattua polkuja.
Kuninkaansaarella on lisää vanhoja linnoituksia, hiekkapoukama, jossa voi halutessaan käydä uimassa – ja paljon vehreää metsää.
Paluumatkalla, jo lautta-aikatauluja tarkistellen, pysähdyimme Vallisaaren Vohvelikahvilaan nauttimaan makeasta vohvelista – kunhan sen lopulta saimme.
Pieni kahvila toimii tietysti kapasiteettinsa rajoilla, mutta ehdimme kuitenkin hyvin 13:35 paluulauttaan Suomenlinnan kautta Kauppatorille.
Retkipäivämme Helsingissä jatkui vielä ”turistina kotiseudulla” hengessä, kun kävimme Kauppahallissa syömässä Fish & Chips -aterian, jota kaupungin parhaaksi mainostettiin. Tiedä sitten siitä, sillä emme ole moista muualla Helsingissä syöneet, mutta ihan hyvä se oli!
Espoolaisina, Haukilahden kupeessa asuvina, olisimme lauantaina päässeet Vallisaareen ihan kotikulmiltammekin: Mellstenin rannasta lähtee lauantaisin ja sunnuntaisin vene Vallisaareen klo 10 (paluu Vallisaaresta klo 14).
Valitsimme kuitenkin Kauppatorin, niin saatoimme samalla piipahtaa myös Bonk- ja Keisarin perintö -näyttelyssä Virka-galleriassa.
Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!
Kaunista on! Etenkin tuo metsä näyttää ihanalta. Samanlainen sumu hiipi Suomenlinnaan viime kesänä siellä vieraillessa. Vallisaari pitääkin ottaa käyntikohteeksi seuraavalla kesäisellä Helsingin-reissulla. :)
Kiitos Johanna! Eiköhän se Vallisaarikin tuolla pysy, eli hyvin ”ehtii” vielä. Ehkä jopa saari hiukan tuosta rauhoittuu vielä lähikuukausina.
Hienot ja sopivanpituiset kävelyreittejä. Eikä paha hinta risteilylle. On pidettävä mielessä jos sinne päin kulkee.
Kiitos salaine. Tosiaan tavallaan sopivanpituisia sikälikin, että vaikka ihmisiä saaressa oli, niin ei niitä nyt sentään noinkin pitkillä reiteillä ruuhkaksi asti ollut.
Tarkoitus on käydä Vallisaaressa loppukesästä. Oliko muualla kuin vohvelibaarissa ruuhkaa?
Kiitos Hanneli! Kyllä saarelle mahtuu, mutta yhteen pieneen kahvilaan voi syntyä ainakin hetkittäisiä ruuhkia.
Kivan jutun kirjoitit, olipa hauska törmätä laiturilla :)
Kiitos Johanna! Samoin, aina mukava nähdä bloggaajakolleegoita livenäkin.
Tuon kuvassa olevan mainoksen nähtyäni en voinut olla miettimättä, että millainen annos on fish & ships, mutta näköjään olikin ihan tavallinen fish & chips :D
Ihanan tunnelmallinen sumu!
Kiitos Terhi! Enpä ollutkaan itse tuota kirjoitusvirhettä (tai vitsiä) huomannut! Niin siinä usein käy, että sitä näkee mitä luulee näkevänsä :-)
Vallisaaressa ei ole vielä tullut käytyä ja kiva tietää, että Haukilahdestakin pääsee jos vaikka lähdetään koko perheen kanssa vielä sille suunnalle retkeilemään!
Kiitos Suvi! Joo, tuo Haukilahti on kyllä hyvä Espoosta lähdettäessä, etenkin jos autolla on liikkeellä, sillä Haukilahdessa on ilmaisia parkkipaikkojakin toisin kuin Helsingissä.
Tuolla Vallisaaressa olisi kiva käydä ja kiertää nuo molemmat polut. Hieno juttu, että uusia retkeily&vierailupaikkoja aukeaa Helsingin saaristoon.
Kiitos Rami! Eiköhän se Vallisaari ole siellä vielä tulevinakin kesinä ja taitaa se saaren eteläosakin aueta yleisölle jossain vaiheessa.
On kyllä kauniin näköinen saari! Vallisaari kiinnostaisi, mutta saa nähdä koska sinne pääsen. Vähän on ollut suunnitelmissa suunnata päiväksi Helsinkiin päin kesän aikana, joten Vallisaari sopisi hyvin siihen reissuun :)
Kiitos Tanja! No jos ei tänä kesänä, niin sitten jonain seuraavana. Päiväksi Helsinkiin tuo on ehkä vähän ”iso” kohde, sillä siihen helposti päivä menee.
Vallisaari on yksi kohde missä yritän päästä vierailemaan kun kesän Helsingin osuus alkaa. Kaikki kuitenkin riippuu säistä. Ei tuonne(kaan) viitsi mennä, jos vettä tulee kaatamalla.
Ollaan joka kesä tehty vierailuja eri saarille Hesassa poikien kanssa. Mukana on aina ollut sisareni, mutta hän mursi nilkkansa pahasti tässä joku aika sitten. Vielä ei kävely varmaan onnistu niin hyvin, että lähtisi mukaan. Se on harmi, sillä hän on toiminut mm. ympäristöneuvojana Harakan saarella ja Uuni saarella. Tietää siis eläimistöstä, kasveista ym. paljon.
Kiitos Anna! Vaikka kesä onkin ollut epävakainen, niin meidän pienillä matkoilla/retkillä sää on toistaiseksi suosinut – saa nähdä miten sitten jatkossa. Toisaalta Lofooteista ennakkoasenteemme on, että siellä on märkää, joten jos on edes vähemmän märkää, niin se on sitten positiivinen yllätys!
Vallisaari on meidänkin tämän kesän to do -listassa, mutta taidetaan odotella loppukesään, jos vaikka ruuhkia olisi vähän vähemmän. Ollaan nyt monelta taholta kuultu, että tässä heinäkuussa on joutunut odottelemaan lauttaankin todella pitkään, ja monet ovat jääneet kokonaan rannalle ruikuttamaan. Mutta kyllähän tuolla pitää käydä, kauniilta näyttää!
Muakin nauratti tuo fish & ships :).
Kiitos Artsi! Me ennakoimme ruuhkia menemällä saarelle aamun ensimmäisellä lautalla ja valitsemalla lauantain sunnuntain sijaan ja onnistuimme siinä oikeastaan ihan hyvin. Käykää sitten samalla, vaikka loppukesästä, tsekkaamassa tuo fish & ships :-)
Hei!
En ole itse vielä ehtinyt käymään Vallisaaressa, mutta olen kuullut siitä niin paljon hyvää, että kyllä nyt ensi kesänä pitää ehdottomasti käydä siellä. Suomenlinnassa on tullut käytyä niin useasti, niin vaihtelu virkistää. Vallisaaren luonto vaikuttaa erityisen kiinnostavalta erityisesti perhosbongailun osalta.
Kiitos postauksesta ja vinkeistä, otan nämä ensi kesänä sitten käyttöön!
Kiitos kommentista! Ehkäpä Vallisaari onkin vuosi vuodelta parempi kunhan ensiryntäys saarelle on mennyt ohi – eli varmasti vielä ”ehtii hyvin” :-)