24 todellista tapaa ostaa tuliaisia

Anna-Stina Nykäsen juttu 24 todellista tapaa ostaa tuliaisia – tunnistatko niistä omasi ? sunnuntain Helsingin Sanomissa 17.7.2016 haastoi miettimään omia ostoksiani maailmalla.

Ensireaktioni oli, että emmehän me osta mitään, paitsi uusista maista jääkaappimagneetin, mutta ei tämä aihe ihan sillä sittenkään tullut kuitattua.
Tämän jutun innoittajana ollut juttu kannattaa lukea ennen alla olevia kommenttejani – ihan kaikki ryhmät eivät välttämättä aukene ihan lyhyina otsikoina.

      1. Ihannetuliainen on 2000-luvulla – leipä.
        Harvemmin – Ahvenanmaalta tosin toimme juuri mustaa saaristoleipää, ja Ruotsista olemme joskus tuoneet Kavringia, mutta laajemmin, ei.
      2. Hamstraus
        Hesarin jutussa mainitaan keksit ja pateepurkit. Keksejä ja suklaata tuomme itse asiassa aika usein. Pateeta emme ole tuoneet. Juustoja joskus. Kaikkia kuitenkin niin pieniä määriä, etten hamstrauksesta puhuisi.
      3. Klassikot
        Sahrami?! Tai siis mausteita yleisemmin. Pari kertaa olen sortunut sahramia tuomaan, mutten enää, kun edellisetkin ovat jääneet lopulta lähes käyttämättä.
      4. Rutiinit
        Aina Lontoossa (tai yleensä Englannissa) käydessäni käyn Long Tall Sallyn liikkeessä. Ja Tukholmassa Gudrun Sjödenillä. Tosin asioin edellisen kanssa myös postitse ja jälkimmäinen on nykyisin Helsingissäkin.

        Long Tall Sally
        Long Tall Sallyn valikoimaa (kuvakaappaus nettikaupasta)
      5. Edelläkävijyys
        Ei taida enää paljoa olla mitä ei Suomestakin saisi. Kauan kauan sitten muistan, miten minulla oli luokan ensimmäinen taskulaskin, kun isä toi sellaisen ulkomailta. Ohuita liukuestesukkia roudasin Lontoosta siskon lapsille, Suomesta kun sai vaan paksuja, joita ei voinut kenkien kanssa käyttää. Lontoon Disney-myymälöiden uimapuvut olivat kova sana pienille tytöille!
      6. Välttämättömyys
        Long Tall Sally riittävän pitkine housuineen ja legginseineen tuli käsiteltyä jo kohdassa 4. New Yorkissa ihastelen vaatteiden laajaa kokovalikoimaa, mutta yhä vähemmän vaatteita ostan enää matkoilta.
      7. Tukituotteet
        Tässä kohtaa syyllistyn ostamatta jättämiseen, kun en halua kotiini sitä rihkamaa. Viimeksi Ruandassa juttelin paikallisen oppaamme kanssa ja ehdotin, että voisivat käsityötoreille asettaa pääsymaksun, jota vastaan saisi huonoa omatuntoa kokematta ottaa valokuvia kaikesta värikkäästä ja jos sitten jotain ostaisi, se voitaisiin vaikka tuotteessa hyvittää. Mielelläni maksaisin, kuvaamisesta.

        Käsitöitä Ruandassa
        Käsitöitä Ruandassa
      8. Kirppislöydöt
        KirppishamsteritLasse ei oikein näistä innostu. Berliinissä vuosia sitten sen verran kuitenkin kiertelimme, että sain ostettua mielestäni kivan hamsteriparin, hamsteriharrastaja kun olen ollut.
      9. Arkitarvikkeet
        Pari kertaa olen ostanut pesukoneeseen laitettavia paperinpaloja, jotka sieppaavat irtoavaa väriä itseensä. Ei löytynyt aikoinaan Suomesta. Vessapaperia en ole vielä ostanut, mutta kun sukulaisilla Ruotsissa näin God Jul -koristeltua vessapaperia, niin ostaisin kyllä, jos joulun alla Ruotsissa moista sattuisi sopivasti vastaan tulemaan.
      10. Käyttötavarat
        Mallorcan tuliaisiaHarvoin, mutta harvoin Suomessakaan enää. Mallorcalla viime kesänä yksi suolapippuriastiapari hellyytti ostamaan itsensä.
      11. Sosiaaliset pelimerkit
        Nyt lyö tyhjää – kävisikö kokoelma taidelintuja, jotka on ostettu eri puolilta maailmaa? Yksi niinkin läheltä kuin Porvoosta, kaukaisin Queenstownista Uudesta Seelannista.

        Pieni osa lintukokoelmaamme
        Lintuja Krakovasta, Queenstownista ja Dublinista
      12. Keräily
        Jääkaappimagneetti on jokaisesta maasta, jossa olemme käyneet. Osa itse teetettynä omasta valokuvasta, kun ei ole muuten sellaista saatu. Osa myöhemmin lukijoiltamme saatuja, mutta nämäkin siis vaan maista, joissa olemme käyneet, mutta aikoinaan jättäneet sen magneetin ostamatta.
      13. Merkkituotteet
        Sisarentyttärieni kanssa New Yorkissa ollessani, kun heidän kanssaan tuli paljon kierreltyä kaupoissa, tulin minäkin ostaneeksi DNKY:n kietaisuneuleen ja Marc Jacobsin laukun. Kummatkin myin pois alle vuoden sisällä niiden ostamisesta – eivät oikein sittenkään olleet minun juttuni.
      14. Uskonnollisuus
        Iranissa olin jotenkin niin yllättynyt siitä, että moskeijassa jaettiin turisteillekin rukouskiviä, että otin sellaisen ja toin sen kotiinkin. Siinä se nyt on, kirjahyllyssä, toistaiseksi.Rukouskivi ja pehmojääkarhu
      15. Paikallisbrändit
        Taas lyö tyhjää. Kävisikö Santiago de Chilessä Pablo Nerudan talon museokaupasta ostetut postikortit? Ehkä ei kuitenkaan. Jääkarhupehmolelu Huippuvuorilta? Musta helmi Tahitilta?
      16. Valovirheet.
        Ei enää – omat vaatevärit alkavat olla siinä määrin jo tässä iässä hallussa, ettei ”outoja” värejä hyväksy maailmallakaan.
      17.  Villitykset.
        Runsas vuosi sitten Kaliforniassa niin moni kanssamatkustajista hehkutti EOS:n huulikiiltoja, että ostin uteliaisuuttani yhden. Taisin sitten dumpata siskontyttärelle.
      18. Tatuoinnit.
        Juu ei. Ei edes hennalla.
      19. Erotiikka.
        Binderin grafiikanlehtiEi. Isältäni saimme kyllä aikoinaan Sveitsin-tuliaisena melko eroottisen grafiikanlehden.
        Viimeisen muuton jäljiltä sille ei heti löytynyt paikkaa, ja lainasin sen veljelleni, joka sittemmin väitti hukanneensa sen omissa muutoissaan! Tai sitten ei vaan halua siitä enää luopua …
      20. Feikkituotteet.
        Käyvät kuulemma joidenkin mielestä vitsistä, rantaroleksit. Eivät naurata, minua.
      21. Luksus.
        Kosmetiikkaa matkalta
        Kosmetiikan ostan edelleen enimmäkseen lentokentiltä. Stokkalta sen verran, tarjouksista, että tiedän hintatason, jonka yli ei maailmalla kannata maksaa.
      22. Roska.
        Museolippuja saatan säästää hetken, jos vaikka blogijutun kuvitukseksi sattuin tarvitsemaan. Mutta sen jälkeen heitän ne kyllä roskiin – eivät päädy lipaston laatikkoon.
      23. Materia.
        Hiekkaa, kiviä ja simpukoita löytyy edelleen. Pieniä määriä. Uusia ei juuri tule.

        Simpukoita ja hiekkaa
        Simpukoita, kiviä, hiekkaa maailmalta – ja musta helmi Tahitilta
      24. Tarinanpala.
        Viimeisimpänä tulee mieleen Keniasta meille ”kulkeutunut” seepra. Aluksi harmitti koko seepra, mutta on sekin nyt jotenkin meille kotiutunut, Zimbabwesta tuodun ja tanskalaisen Kay Bojesenin seepran kaveriksi.

        Seeprat
        Seeprat Keniasta, Zimbabwesta ja Tanskasta

Luitko Sinä Helsingin Sanomien -jutun? Herättikö se Sinut miettimään kotiisi kulkeutuneita matkamuistoja? Onko joku ryhmä ylitse muiden – tai jollain yksittäisellä esineellä ihan ehdoton tarina?

Parhaat kommentit palkitsen pienellä matkamuistolla Lofooteilta, jos jätät kommentin ohella toimivan sähköpostiosoitteen, että saan Sinuun yhteyttä!

Tags from the story
Join the Conversation

12 Comments

  1. HS:n juttu tuli luettua, ja samaa mietin kuin sinä ensin, eli että eipä sitä paljoa tule osteltua tai tuotua. Mutta sitten… aina kai sitä jotakin. Noita roskiakin: säästän yleensä joka reissulta esim. museoiden ja muiden nähtävyyksien lippuja, karttoja ja sen sellaista, mutta en kauppakuitteja sentään. Matkaan lähtee usein myös lasinalusia pubeista – tämä lähinnä saksankielisissä maissa, joissa niitä on lähes aina tarjolla. Jääkaappimagneetteja kerään käydyistä paikoista, ja niiden määrä muodostuu kohta ongelmaksi. Saksassa tulee usein käytyä C&A:lla katselemassa edullisia vaatteita. Yleisesti en kovin paljoa shoppaile reissuilla mitään erikoista vaan ostan sellaista vaatetta/käyttötavaraa, mitä olen muutenkin ollut vailla, jos siis jotain sellaista sattuu tulemaan vastaan. Valokuvat ovat kuitenkin mulle se tärkein muisto (pään sisään jäävien muistojen jälkeen), ja harmittaisi, jos jostain paikoista ei olisi tullut napsittua lainkaan kuvia.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Jenni! Tuo valokuvat ”matkamuistoina” on kyllä hyvä huomio, vaikka Hesarin juttu ei niistä mitään puhunutkaan.

  2. says: MarikaH

    Koko ajan vähemmän tulee ostettua mitään matkamuistoksi, sen verran ovat vuodet opettaneet. Ne mitä matkaan tarttuu, tulisi todennäköisesti ostettua muutenkin. Vaateostokset eivät ole sen enempää huteja kuin kotimaastakaan ostettuina. Krääsää ja rihkamaa en kestä lainkaan. Käyttöön menevät ostokset ovat parhaita, esim. yksi parhaista hedelmäveitsistä on peräisin thaimaalaisesta marketista. Jotkut vaatteet jäävät mieleen tarinansa puolesta mieleen, esim. Budapestista ostettiin ex-tempore pojille henkkamaukan kevyttoppikset kun sää kääntyikin yllättävän kylmäksi. Muistan kyllä ajan, kun Tukholmaan mentiin varta vasten shoppailemaan, kun siellä valikoimat olivat paljon laajemmat kuin Helsingissä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos MarikaH!
      Minullakin on muutama matkalla tarpeeseen ostettu vaate ja toki niiden mukana sitten mukavasti kulkee koko vaatteen elinkaaren ajan se tarina, että tämä ostettiin sieltä ja siksi.

  3. says: Tanja

    Mulle on kertynyt t-paitoja ja pinssejä Hard Rock Cafeista, oliiviöljyä , karttoja ja paljon valokuvia… Mutta hiekkaa ja simpukoita en oo raahannut maailmalta :)

    Joskus aikoinaan toin Egyptistä jopa nahkaisia raheja, kirjoja, matkahuopia jne. Ja kun ympärille katselen kotona niin on näköjään jokunen taulu tullut teetettyä Thaimaassa.

    Noi sun linnut on muute makeat :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tanja! Meillä on ollut enemmänkin tuota materiaa, eli hiekkaa, simpukoita ja kiviä. Purjeveneellä liikkuessa kun tuli koluttua aika paljon rantoja. Mutta tein niillekin karsintakierroksen jokin aika sitten ja nyt ollaan tuossa kuvissa näkyvässä määrässä.

  4. Ai leivän ostaminen on muotia! En tiennytkään olevani trendikäs, kun viime torstaina Reissusiskon mökiltä palatessa mme ostin kotileipomosta kauraleivän. Tämän opin jo pienenä: paikkakunnan leipää, aina!

    Yhä edelleen parhaat tuomiset ja viemiset ovat syötävää, juotavaa ja kirjahyllyn pantavaa (hyllyissäni ei ole kukkamaljakoita).

  5. says: Pirkko

    Kiitos Ananas2go – niin se kuulemma on, että leipä on trendikästä :-) Kirjoja ostin aikoinaan aika usein matkoilla, englanninkielisiä pokkareita, mutta nykyisin uudet ostan lähes poikkeuksetta e-kirjoina.

  6. Jääkaappimagneetteja minäkin hommaan, tosin niitä viedään mökillekin. Parhaan matkamuiston alta heräsin juuri hetki sitten aivan oivallisilta päikkäreiltä: Meksikosta tuotiin just oikean värisiä torkkupeittoja. Rantapyyhkeet on hankittu maailmalta, samoin kesähatut. Jossain vaiheessa hankin kaiken päivittäiskosmetiikan ulkomailta, ja taitaa tuo shampoo nytkin olla saksankielisillä teksteillä varustettua. Yleensä lähes kaikki on sen hetkiseen tarpeeseen hankittua.

  7. says: Pirkko

    Kiitos Hanneli! Noin isoja juttuja kuin peittoja tai pyyhkeitä emme ole tuoneet, mutta keittiöpyyhkeitä kyllä silloin tällöin edelleen.

  8. Tuo juuri onkin, kun nykyään on aika vaikea keksiä sellaista mitä ei Suomestakin (tai netistä) saisi. Joskus tietyt vaatemerkit tai ne EOS-huulikiillot, Oreo-keksit ja suklaat ym. olivat toivottuja tuliaisia vaikkapa tyttärilleni jos eivät olleet mukana reissussa, mutta sen jälkeen kun ne ilmestyivät kotikaupungin Halpa-Halliin eipä niitä ole ollut mieltä maailmalta kotiin kantaa.

  9. says: Pirkko

    Kiitos Virpi! Näinhän se on, parikymmentä vuotta sitten maailmalta ”kannatti” vielä tuoda yhtä sun toista Suomeen, mutta enää sellaisia juttuja on tosi vähän.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *