Meren läheisyys tekee hyvää

Bodö - Moskenes

Meren lähellä olemme rauhallisempia ja luovempia otsikoi Huffington Post juttunsa meribiologi Wallce J. Nicholsin kirjasta Blue Mind.

Lomat rannalla, kylpylät, purjehtiminen, uiminen, jopa pitkät suihkut ja rentouttavat vaahtokylvyt, ovat kaikki saman asian ilmentymää. Sininen väri rauhoittaa.

Moskenes
Moskenesin sisääntulo

Veden läheisyys rentouttaa. Rentoutuminen edesauttaa inspiraatiota ja luovuutta.

Meri saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Tunne siitä, että on vain pieni osa suunnatonta maailmankaikkeutta tekee nöyräksi ja pakottaa olemaan läsnä tässä hetkessä.

Suuria ajatuksia merestä ja vedestä, mutta jotenkin nämä joskus viime viikkojen mittaan sattumalta minut tavoittaneet jutut ovat tulleet mieleeni näiden ensimmäisten Lofooteilla viettämiemme päivien aikana.

Unstad
Unstadin ranta

Matkasimme Bodöstä Moskenesiin lautalla. Sää suosi meitä ja neljä tuntia aurinkoisella, lähes tyynellä merellä irroitti tehokkaasti paitsi mantereesta myös arjesta.

Ensimmäisenä iltana ajoimme kuvankauniiden kalastajakylien ohi Lofoottien eteläisimmillä saarilla tietäen, että tulemme takaisin, sillä reittimme Lofooteilla kulkee etelästä pohjoiseen ja takaisin etelään ja lautalla takaisin Bodöhön. Näin tuntui helpoimmalta, sillä olemmehan reissussa lentäen ja vuokra-autolla.

Ballstad
Ruohokattoinen vaja Ballstadissa

Ensimmäisenä päivänä ajoimme rannalta toiselle, aamupäivällä matalalla roikkuvien pilvien alla, mutta illalla jo auringonsäteiltä suojautuen.

Etsimme sunnuntai-illan hiljaisuudessa auki olevaa ruokapaikkaa pienestä kalastajakylästä ja juuri kun olimme jo luovuttamassa löydämme pienen ravintolan merinäköalalla. Paikka on lähes ruuhkainen, mutta kuitenkin ihmeellisen rauhallinen. Useimmat ihmiset asettuvat pöytiin rinnakkain, katsellen merelle.

Ballstad
Kræmmervika Havn Ballstadissa

Ensimmäisten öiden mökkimme on sisämaassa, sillä olimme majoitusvarausten kanssa turhan myöhään liikkeellä, mutta nukkuihan sitä sielläkin, tunturikoivujen keskellä.

Tänään ajoimme kuvankaunista rantatietä Leknesin kupeesta Henningsværin pieneen kalastajakylään, monen monta merenlahtea kiertäen ja korkeita taivaisiin ulottuvia pieniä yksisuuntaisia siltoja ylittäen. Välillä pysähdellen: vaikka tiet ovat kapeita tai juuri siksi, niiden reunalla on taajaan levennyksiä, jotka sallivat kuvaustauon tai muuten vaan tauon. Taisipa meiltä muutama sillanyritysvuorokin jäädä väliin, mutta ei meillä ole kiire. Kokonainen viikko näillä muutamalla saarella, näissä maisemissa!

Rolvsfjord
Rantatietä Leknesistä pohjoiseen

Nyt olemme täällä, Henningsværin pienessä kylässä, meren sylissä.
Odottaen vielä illaksi varaamaamme veneretkeä, merelle ja keskiyön aurinkoon.

Henningsvær
Henningsvær Bryggehotel

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)! – etenkin matkoilla ollessamme ensimmäiset kuvat ja vaikutelmat julkaisemme usein näissä kanavissa.

Tags from the story
,
Join the Conversation

8 Comments

  1. says: Saana

    Aah, jutun aihe kyllä osui ja upposi! <3 Vaikka jo 20 minuutin metsäretkelläkin on huikean paljon terveysvaikutuksia, niin kyllä merenranta on itsellenikin se paikka, missä todella unohtaa kaiken kiireen, huolet ja murheet, jopa ajan. Ja ideoita alkaa pulppuilla pääkoppaan, vaikka ei edes ajattelisi yhtään mitään. Odotan innolla raportteja Lofooteilta! :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Saana! Niin, meri ja metsä. Itsellänikin molemmat kuuluivat myös lapsuuden kesiin ja ehkä sieltä kumpuaa myös rakkauteni molempiin. Etenkin mereen :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos sarsa! Me olemme valinneet asuinpaikaksemmekin meren rannan ja vaikka jotkut esimerkiksi pääkaupunkiseudulla arvottavat Kauniaisen korkealle asuinpaikkana, niin meitä se ei ole koskaan oikein kiinnostanut, sen meren puuttumisen takia.

  2. says: Pirkko

    Lapsuuteni kesät vietin järven rannalla Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Suomen kylpylöitä ja uimahalleja on koluttu melkoinen määrä. Meriinkin olen ihastunut. Pisin merimatkamme on toistaiseksi Tromssasta Huippuvuorille ja sieltä takaisin Kirkkoniemeen. Matkalla oli aallokkoa ja tyyntä ja maisemissa pelkkää merta ja jäävuoria. Karibianmeri on myös tullut tutuksi useampaan kertaan. Merinäköala hotellissa on aina mieleinen. Naantalissa meillä on heinä-elokuun vaihteessa lomaosakeviikko ja huoneistosta on loistava näköala merelle. Sitä myös nuorisomme hyödyntää juuri parhaillaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kaima! Tuosta teidän pisimmästä merimatkastanne tuli mieleen, että jotenkin uteloittaisi sellainen risteily, jossa olisi useampi meripäivä peräkkäin. Syksyn risteilyllämme taitaa olla jossain kohtaa 2 päivää merellä, niin saa siitä jo sitten vähän tuntumaa. Naantali on kyllä kiva kesäkaupunki, me olemme sinne taas viikonlopuksi menossa 2 viikon päästä.

  3. No tässähän se tuli hyvin selvitettyä, miksi viihdyn niin hyvin rannoilla ja meren läheisyydessä. Joskus haluan vielä perustaa pesän jonnekin meren läheisyyteen, siis vielä lähemmäs, eihän me nytkään mitenkään hirveän kaukana asuta Melbournessa. Metsät ja luonto on myös itselle tosi tärkeitä, mutta meri, tai järvet, se ykkönen <3 Purjehtiminen on meille suuri haave.

  4. says: Pirkko

    Kiitos Anna! Kun tähän liittyviä juttuja parissa eri kanavassa tulin lukeneeksi, kun tuota kirjaa referoivat, niin vähän samaan tapaan minulle tuli oivallus, että jotenkin minä olen tämän ennenkin tiennyt :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *