Reine

Viikko Lofooteilla – joko se meni?

Viikkomme Lofooteilla jää taakse – aamulla ajoimme sinisen vuokra-automme Moskenesin satamassa Bodöhön menevään lauttaan. Vaikkakin haimme kokonaisella viikolla näillä saarilla kiireetöntä lomaviikkoa mahtui viikkoon paljon kaikenlaista.

Vuokra-automme Lofooteilla

Voisin kertoa reitistämme näillä saarilla, miten kuljimme etelästä pohjoiseen, pieneen Fiskebölin lauttasatamaan asti ja takaisin etelään, pieneen Ån kylään. Å taisi olla ensimmäinen paikkakunta, jossa olemme koskaan käyneet, jonka nimessä on vain yksi kirjain.

Å, Norway
Torrfisk-museo Ån kylässä

Voisin kertoa erilaisista taloista ja huoneista, joissa viikon aikana asuimme. Meille turhankin isosta mökistä lähes keskellä ei mitään. Sympaattisesta pienestä hotellista yhdessä maailman sympaattisimmissa kylistä. Isosta hotellista pääkaupungissa, joka tuntui liian isolta, vaikkei se iso olekaan. Tai viimeisimpänä, majatalosta, jossa emme ihan tainneet kuulua joukkoon, sillä emme ole enää ihan nuoria emmekä edes olleet liikkeellä Harley Davidsonilla.

Hagstua, Lofootit
Kotimme Hagstuassa Leknesin lähellä

Korkealle nouseviin vuoriin, jyrkempiin tai loivempiin, harmaisiin, vielä kesälläkin paikoitellen lumenpeittämiin, tai vihreisiin, metsäisiin, tottuu kumma kyllä jo viikossa. Viimeisenä aamuna ikkunasta näkyvää huikaisevaa maisemaa ei enää pysähdy sen kummemmin ihastelemaan.

Henningsvaer Lofootit
Henningsvaer

Retkemme saarten rannoille sattuivat osumaan lomaviikkomme kahteen hiukan sateiseen ja sumuiseen aamuun. Pilvet roikkuivat matalalla ja maisema piirtyi pehmeänä ja utuisena. Rannat olivat joko autioita tai lampaiden kansoittamia. Läheisillä leiriytymisen sallivilla alueilla ihmiset valmistelivat asuntoautojaan alkavaan päivään tai kokosivat korkealle kallion laelle pystyttämiään telttoja. Meri oli enimmäkseen tyyni, surffareiden harmiksi varmaan. Viimeistään puolilta päivin pilvet jo väistyivät ellei jo aamu ollut aurinkoinen – heinäkuun viimeisellä viikolla tänä kesänä säät Lofooteilla suosivat.

Eggum
Eggum

Uskollinen lukijamme Halsualta antoi meille vinkin, että varautukaa omin eväin: norjalaiset ovat omavaraisia ja kahviloita tai edes kioskeja on vähän. Ja näinhän tuo oli, harvakseltaan kyllä löysimme jonkun kahvilankin, joka ei ollut kiinni, enimmäkseen kyllä vai isommissa kylissä/kaupungeissa. Omavaraiset norjalaiset eivät niitä tarvitse, mutta toisaalta, koska niitä ei juuri ole, niin pakko olla omavarainen! Elimme päivän Wasan näkkileipäpatukoilla, suolakekseillä ja pippurituorejuustolla ja lefseillä (kaksi ohutta rieskantapaista leipää, joiden välissä on voita, sokeria ja kanelia, leikattuna sopiviksi paloiksi). Vettä ei tarvinnut ostaa, norjalainen vesijohtovesi on hyvää ja puhdasta.

Kahvila Leknesin lähellä Lofooteilla

Iltaisin söimme ravintoloissa, turskaa, lohta, katkarapuja, paistettuna, keitossa tai pastassa. Vaihtelun vuoksi välillä pizzaa tai salaattia. Tarjolla olevat hampurilaisetkin olivat useimmiten kalahampurilaisia, etenkin pienemmissä kylissä. Teen jossain vaiheessa matkastamme kustannuserittelynkin, mutta todettakoon jo nyt, että aamiaiset poislukien ruokaan kului meiltä kahdelta suunnilleen 70 euroa per päivä.

Voisin kertoa helteisestä kesäpäivästä Henningsvaerin pienessä kylässä. Upeasta auringonlaskusta merellä tuolla kerroinkin jo. Olen tavannut sanoa, että Queenstown Uudessa Seelannissa on ollut kauneimpia näkemiämme maisemia. Henningsvaer on vähintäänkin ihan kannoilla.

Hurtigruten alus Svolvaerissa
Hurtigruten alus Svolvaerissa

Lukijaltamme tuli myös vinkki katsoa illalla Svolvaerissa pistäytyviä Hurtigruten -aluksia – ja mehän katsoimme, kumpanakin iltana, toisena kahteen kertaan, niin etelään kuin pohjoiseen menossa olevat laivat. Hurtigruten-laivoilta Svolvaerissa vain pistäytyvät matkustajat kokivat kaupunkia vain muutaman tunnin verran, mutta kaupunki otti heidät hyvin vastaan: illalla jo suljetuiksi arvelevamme museot ja kaupat olivat kaikki auki ja mikseivät olisi, jos kaupunki on täynnä risteilyturisteja.
Ehkä mekin vielä joskus kuljemme näitä rantoja näillä aluksilla, vaikka omilla reissuillamme olemmekin jo Nordkappin ja Lofootit kokeneet.

Meriharakka Eggum
Meriharakka Eggumin rannalla

Myös viimeinen päivämme Lofooteilla ansaitsee varmasti ihan oman juttunsa. Päivä oli oli lähes ”työntäyteinen” – matkasimmehan saarten pohjoisosista Svolvaerista niin etelään kuin Lofooteilla pääsee, Ån kylään. Matka ei kilometreissä suoraan E10-tietä pitkin ole kuin 130 km, mutta halusimme vielä poiketa Eggumissa, Nusfjordissa, Sundissa, Reinessä … Muutama majakkakin piti vielä käydä katsomassa.

Majakka Reine
Majakka Reinessä

Ja ne lampaat! Teimme pari lyhyttä vaellusta viikon mittaan, molemmat lammashaassa kulkevia pieniä teitä pitkin, papanoita ja vähän isompiakin liukumiinoja väistellen. Ihan veikeitä eläimiä, mutta vähän vaikea nauttia vuonomaisemista, kun katse on syytä pitää maassa askeleita sovitellen!

Lampaat Lofootit

Tämän illan vietämme vielä Norjassa, jo mantereen puolella Bodössä. Mutta palaamme  varmasti blogissa Lofooteille lähiviikkoina näiden aiheiden tiimoilta. Tai muiden, vielä jäsentymättömien tai valokuvien tarkemman läpikäynnin mieleen tuomien kanssa.

Jos olet kiinnostunut ihan erityisesti jostain aiheesta tai alueesta, niin kerro. Hyvät kysymykset ja ideat ovat aina tervetulleita!

Käy tykkäämässä Meriharakan Facebook-sivusta, niin saat uudet päivitykset suoraan uutisvirtaasi. Seuraa kuviamme ja kommenttejamme myös Instagramissa (@Meriharakka) ja Twitterissä (@Meriharakka1)!

30 kommenttia artikkeliin ”Viikko Lofooteilla – joko se meni?

  1. Lofootit on mykistävän kaunis paikka. Jopa niin hieno, että hiekkaranta näytti ihan samalta kuin tropiikissa – ainoastaan veden lämpötila oli hieman ”viileämpi”. Jäin uinti väliin. Nykyään pohjoisen kautta pääsee E10 tietä pitkin siltaa pitkin saarelle, jotenka se tuonee nykyisin enemmän turisteja saarille.

    Tein aikoinaan kuukauden automatkan Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen, Bödöstä lautalla Å ja edelleen pohjoiseen lautalla Narvikin lähelle – matkassa oltiin teltalla, ja retkiruokaa syötiin – ravintoloihin ei ollut varaa. Hintataso Norjassa kun on hieman toinen kuin Suomessa.

    1. Kiitos Jani! Etenkin saarten eteläosissa ihmisiä olikin paljon. Meillä oli tähän saumaan vaan viikko lomaa ja valitsimme mielestämme helpoimman vaihtoehdon, ja siksi ajelimme vain Lofooteilla ja ehkä vähän hassun tuntuisesti Å:sta Å:hon 🙂

    1. Kiitos Erja! Joskus maailmalla on näitä hiukan jänniä anomalioita, kuten yksikirjaimisia paikannimiä tai vaikka autojen rekisterinumerot, jotka Guernseyn saarella ovat vain numeroitaja niitäkin korkeintaan 5, eli ei taida saarelle mahtua yli 99 999 autoa koskaan, rekisteröitynä siis 🙂

  2. Kaunista! Minun piti äsken katsoa kartalta, että kuinka ylös Lofootit sijoittuvat ja ehkä seuraavaksi katson, että pääseekö sinne Barcelonasta mitenkään kätevästi. Näyttää nimittäin ihan meikäläisten paikalta tämä!

    1. Kiitos Ansku! Lofooteille voi ajaa autollakin, mutta me lensimme suht lähelle Oslon kautta (ja takaisin Tukholman kautta) eli voisin kuvitella, että jos Barcelonasta asti sinnepäin lähtisi, niin kannattaa aloittaa vaikka Barcelona – Oslo -välistä 🙂

  3. Paljoa en muista omasta Lofoottien reissusta kesältä 2003. Kauniit maisemat ovat jäänett mieleen, samoin kuin haiseva kapakala sekä reissu kaskelotteja katsomaan. Lofooteilla näin elämäni ensimmäiset valaat.
    Lofooteille olisi kiva lähteä joskus uudestaan, samoin kuin muualle Norjaan. Mutta taitaa Norja vielä antaa odottaa muiden suunnitelmien takia 🙂

    1. Kiitos Tanja! Valaat jätimme tällä kertaa suosiolla väliin, sillä näimme niitä joitakin vuosia sitten jo Azoreilla. Kalat taidetaan juhannukseen mennessä korjata pois kuivaustelineiltä, joten haju ei enää heinäkuun lopulla ole kovin huomattava 🙂

  4. Piti katsoa kartasta, että missä Lofootit tarkalleen ottaen on, sillä nyt alkoi kiinnostaa tuo niin monien hehkuttama paikka taas hieman enemmän 🙂 Upeat maisemat tuolla on, joten viihtyisin minäkin varmasti mainiosti 🙂

    1. Kiitos Terhi! Siellä Norjan pohjoisrannikollahan napapiirin tuolla puolen, eli alkukesästä siellä pääsee kokemaan todellisen yöttömän yön.

  5. Olenkohan missannut jonkun, mikä on saanut kaikki tänä kesänä matkustamaan Lofooteille? En muista aiemmin kenenkään varsinaisesti puhuvan käyneensä siellä, mutta tänä kesänä some on ollut täynnä Lofootteja. Ei sillä, etteikö paikka olisi vierailun arvoinen. Nuo maisemat ja tuo lista noista ruuista kyllä saisi minutkin sinne ihan heittämällä 🙂

    1. Kiitos Teija! Taitaa siellä aika moni olla käynytkin, päätellen ainakin siitä määrästä erilaisia hyviä vinkkejä joita olemme saaneet niin suullisesti kuin vaikka Facebookin kautta 🙂

  6. Norja on kiehtova. Reilun viikon kuluttua työt kuljettavat Trondheimiin asti, mutta ei aika harmikseni anna periksi laajemmalle tutustumiselle. Ja mä kaipaan niin kovasti kesällä lämpöön, että Norja ei ole silloin todellinen vaihtoehto.

    1. Kiitos Hanneli! Minulla työmatkat Norjaan aikoinaan rajoittuivat turhankin tiukasti Osloon. Lillehammerissa pidettiin kauan sitten joku iso kick-off -tilaisuus, mutta eihän niissäkään paljon maisemia ehdi katsomaan.
      Me käymme lämmössä sitten kaukomatkoilla talvella – ja pohjoisessa taas sen minkä lämpöasteissa menettää saa päivän pituudessa ja valoisuudessa takaisin 🙂

  7. Oi että! Minä niin tahdon Lofooteille! Ensi viikolla pääsen Norjaan, mutta mennään vähän etelämpään, mutta olen kyllä vakavast harkinnut, että josko Lofootit mahduttaisi vihdoinkin ensi kesän ohjelmaan. Sinun kuvat ja kertomus vakuuttaa vaan, että on sinne päästävä!

    Teillä on ollut kyllä hyvä tuuri sään kanssa. Minä olen vähän huolissani katsellut säätiedotusta, ettei vain koko meidän lomaa Norjassa sataisi.

    1. Kiitos Heidi! Meillä tosiaan oli tuuria – mutta sehän ei mitenkään tarkoita sitä, etteikö Sinullakin voisi olla!

  8. Lofootit siintävät yhtenä reissun määränpäänä syyskuussa, joten ihan kaikki luettava ja vinkit kiinnostavat!

  9. Kiitos Tanja! Pysy kuulolla, enköhän tässä ihan lähiviikkoina saa ainakin muutaman jutun lisääkin Lofooteista julkaisukuntoon.

  10. Tuo on kyllä yksi niistä paikoista minne on ehdottomasti joskus päästävä. Erityisesti nuo fisusapuskat kiinnostaa kovasti maisemista puhumattakaan 🙂

    1. Kiitos Outi! Kalaa on kyllä hyvin tarjolla – monessa ravintolassa ei juuri muita vaihtoehtoja ollutkaan.

  11. Upean näköistä, varsinkin tuo kuva jossa vesi on tyyni, ja talojen ja veneiden kuvat heijastuvat veteen. Olisipa siinä taas yksi paikka jossa pitäisi päästä käymään. Nyt täytyy kyllä lukea muutkin aiheeseen liittyvät postaukset! Kartan mukaan sinne menee ihan tiekin, vai olenko väärässä?

    1. Kiitos Paula! Nykyisin (tai siis kait jo viimeiset 10 vuotta) saarille on myös päässyt E10:iä pitkin pohjoisesta tunnelin kautta.

  12. Aikas idyllinen tuo Reinen majakkakuva 🙂
    Kauniilta näyttää Lofootit, kuten ennalta osasin jo muidenkin reissujen pohjalta odottaa. Mielenkiinnolla odottelen budjettipostausta, jotta saa hieman suuntaa mitä tämä kauneus maksaa.

    1. Kiitos Sanna! Majakat ovat vähän Lassen erityiskiinnostuskohde ja siksi niitä(kin) monessa paikkaa bongaamme. Ja kiitos muistutuksesta, olinkin miettinyt miltä kantilta seuraavaksi blogissa Lofootteihin pureutuisin ja taidankin viikonloppuna koota nuo kustannukset seuraavaksi jutuksi.

  13. Tuntuu, että kaikki tiet vievät nykyään Lofooteille. Siihen tahtiin on siellä tuttavapiiriä ja bloggaajia viime aikoina matkustanut. Ja en kyllä yhtään ihmettele suosiota, kun näitä kuvia taas katsoo! Ja onpa kyseiset saaret jo lisättynä minunkin yhä vain pitenevälle ”must see” listalleni. Pitääkin pysyä kuulolla tulevien Lofoottien tarinoiden tiimoilta. 🙂

    1. Kiitos Kaisa J! Me olemme nyt tässä vaiheessa vähän jäävejä ottamaan kantaa siihen, että onko Lofootit nyt yllättäen noussut ihan erityiseen suosioon, sillä tietysti siinä vaiheessa kun sinne on päättänyt lähteä, niin huomaa kaikkialla siihen liittyvät maininnat, joita ei välttämättä ole enempää kuin vaikka juttuja Odensesta, mutta jälkimmäisiä ei huomaa, jos ei siitä juuri nyt ole kiinnostunut 🙂
      Mutta hieno paikka se kieltämättä on, eli pidä vaan listallasi!

  14. En kestä miten söpöjä lampaita, tui tui <3 Lofootit on ollut kyllä pitkään jo haaveena, vaikka en nyt ihan luontomatkailijasta menekään 😀

    1. Kiitos Veera! Lampaita oli etenkin jos lammashakaan lähtee kävelyretkelle 🙂 niin paljon, että vaikea oli välttää niiden päätymistä kuviin!

  15. Lofootit on itsellä kyllä kanssa tulevaisuuden suunnitelmissa. Tuo Henningsvaer näyttää varsin viehettävältä paikalta, sen nimen painan nyt jo muistiin. Ån tiedän jostain, oisko just ollut aikoinaan ihmeteltyä tuota yhtä kirjainta.

    Hieman erilaiselta näyttää tuolla pohjoisempana Norjaa maisemat, vaikka perusidea on sama kuin meidän ”etelä-Norjan reissulla” – maisemat ovat upeat!

    Tuo kahviloiden ja ruokapaikkojen vähyys on itselläkin tullut yllätyksenä Norjassa reissatessa, niin siihen osaa jo varautua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.