Tämän kesän kohdallemme osuneita kotimaisia taide-elämyksiä on yhdistänyt yksi asia. Se on pitänyt löytää ja oivaltaa, että tämä se nyt on. Seurasaaressa kiersimme innolla rakennuksesta toiseen etsien laatikossa olevia valokuvia.
Lauantaina päädyimme etsimään taidetta Tapiolassa.
Juhannuksen alla huomasimme sattumalta ison hevosaiheisen työn Ainoan lähellä. Työ osoittautui Jenni Tieahon työksi Yövieras ja se oli osa Espoon Askelmerkit -nimistä ympäristötaideteosten kokoelmaa, joka on Tapiolassa esillä tämän kesän, aina syyskuun loppuun asti.
Tuolloin meillä ei ollut aikaa lähteä etsimään muita teoksia: työllä oli numero, 1, joten arvelimme niitä olevan lisää ja kun asiaa ehdimme selvittämään, niin saimme selville, että niitä on yhteensä 10 ja niinpä lähdimme netistä tulostetun kartan kanssa etsimään loppuja teoksia. Tehtävän vaikeustasoa nostaaksemme emme etsineet etukäteen kuvia teoksista.
Tässä kohtaa spoilerivaroitus – jos asut sopivan lähellä Tapiolaa ja haluat itse kokea etsimisen ja löytämisen riemun, älä lue tätä juttua vielä pitemmälle. Jos taas haluat ”käydä näyttelyssä” kanssamme, niin jatka lukemista.
Osa teoksista löytyi helposti. Kuten Laura Liljan Tapionaukion ramppituunaus. Ihan kiva tämäkin, kuten tuo Yövieras.
Verhoiltuja kaiteita on samalla alueella kaksikin, mutta eivätköhän ne molemmat kuulu samaan teokseen.
Tai Lotta Eskon Parrakas merenneito. No jaa …
Neljättä työtä haimme hetken sitä löytämättä ja jatkoimme sitten etsimään viidettä. Ei löytynyt sitäkään – tai sitten emme vaan tajunneet sitä.
Numero 7, Saara Kanerva Tammisen ja Janne Karjalaisen Kaanon löytyi Keskusaltaasta. Ok, piste meille. Samalla näimme 6a:n, William Dennisukin kahdesta osasta koostuvan Flux I & II:n altaan toisessa laidassa ja pyöräilimme sinne.
Nämä kaksi metallirakennelmaa, Flux I & II, kiiltelivät luonnossa auringonpaisteessa aika ovelasti – hiukan katselukulmaa vaihtamalla teos näytti aina hiukan erilaiselta.
Vielä puuttuu 8, 6b ja 9. Numero 8 etsiessämme kiinnitin sattumalta huomiota vähän yllättävään wifi-merkkiin ja otin siitä varmuuden vuoksi kuvan ja myöhemmin teoksien tietoa selvittäessämme totesimme sen olleen se, eli Jaakko Leeven 802.11.
Tapiolan keskusta on monelta suunnalta tänä kesänä Länsimetroa odotellessa – ja muutenkin – yhtä työmaata ja tämäkin teos on vähän hassusti työmaa-aitojen sisällä.
Tai ehkä niin oli tarkoitettu, jo toukokuussa, kun teokset on pystytetty?
Kiertelimme Kulttuurikeskusta pariinkin otteeseen eri laidoilta näitä puuttuvia teoksia etsien, mutta luovutimme sitten. Siinä kierrellessämme löysimme kuitenkin vielä teoksen numero 4, eli Enni Kömmistön Citykanit. Kaneja oli nurmikolla useampiakin, mutta osa niistä näytti hiukan kärsineiltä – innokas (?) yleisö oli ehkä niitä vähän töninyt syvemmälle maahan. Vaikea laji tämä ympäristötaide.
Kotona etsimme sitten lopulta netistä teosten 5, 6b ja 9 kuvat.
Numeroa 5, Päivi Maunun Silliparvea keskusaltaassa emme onnistuneet näkemään vaikka siitä kertovan kyltinkin näimme ja vaikka altaaseen katselimmekin. Näyttelyn Facebook -sivulta löytyy siitä tällainen kuva – pitänee seuraavan kerran Tapiolassa käydessämme käydä vielä kerran katsomassa.
Numeron 6b, Dennisukin Visagen, näkee ilmeisesti vaan Kulttuurikeskuksesta sisältä. Ok, jos osumme päiväsaikaan joskus Tapiolaan, niin käydään katsomassa.
Numeron 9, Margarita Roselló Ramónin Dancing Shoes -teoksen epäilemme vahvasti jo kadonneen. Sen verran monta kertaa pyöräilimme suuntaan ja toiseen tuolla alueella, että luulisi, että olisimme sen nähneet – mutta pitää sekin siis tarkistaa.
Myös nämä kuvat (teokset 6b ja 9) ovat Askelmerkit Facebook-sivulta.
Kokonaisuutena voisi todeta tästä Espoon Askelmerkit -kokonaisuudesta, että vaikkakin taiteen etsiminen ja oivaltaminen on omalla tavallaan hauskaa, niin vähän pettynyt olo meille jäi siitä, että työt olivat niin vaikeasti löydettävissä (tai jo hävinneet).
Ensimmäisenä näkemämme Yövieras on mielestäni vaikuttava teos ja sen perusteella odotimme ehkä liikaa jatkosta.
Ehkei Tapiolaan kovin kaukaa kannata näiden teosten takia lähteä, mutta jos muutenkin sinne päädyt, niin ehkä ainakin osaan näistä kannattaa kiinnittää huomiota.
Viime kesänähän haimme hiukan saman tapaan, mutta paljon laajemmalta alueelta Aurinkokunnan pienoismallin planeettoja. Haastavaa sekin oli välillä, mutta ne sentään kaikki löytyivät!