Vietimme kokonaisen viikon Lofooteilla ja kolusimme monta pientä kalastajakylää ja rantaa niin saarten etelä- kuin pohjoisrannoilla.
Oma suosikkini on Henningsvaerin kylä Austvågöyn saarella.
Monet Lofooteilla käyneet vannovat etelämpänä olevan Reinen nimeen, mutta me pidimme enemmän Hennigsvaerista. Monestihan tosin nämä mieltymykset ovat sattumasta kiinni: Henningsvaerista onnistuimme saamaan majoituksen kivasta hotellista ja aurinko paistoi koko siellä viettämämme kahden vuorokauden lähes tauotta: pohjoisen yöhän ei heinäkuun lopullakaan vielä ole monen tunnin mittainen.
Kylän osakkeet alkoivat nousta heti kun käännyimme pois E10-tieltä.
Pysähdyimme Lyngvaerin hiekkarannalle katselemaan maisemia, nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja rannalla leikkivien lasten ilosta.
Ja pitihän sitä yrittää ottaa kunnon nykyaikainen turistikuva rannan isolla kivellä! Kiven ja paikan yksi lukjoistamme tunnistikin mukavasti heti sen Facebookin puolella saman tien julkaistuamme: hänestäkin on oli kuulemma otettu kuva samalta kiveltä.
Rannalta jatkoimme kapeaa tietä etelään, ylittäen ensimmäisen yksisuuntaisen sillan hetken liikennevaloissa odotettuamme ja jatkaen sitten toiselle, myös yksisuuntaiselle ja korkeuksiin nousevalle sillalle, jonka toisella puolella jo olisi Henningsvaerin kylä. Tälle toiselle sillalle emme kuitenkaan malttaneet heti asettua edes jonoon, sillä näkymät nyt heinäkuussa tyhjille kalankuivatustelineille pinkkinä loistavien maitohorsmien keskellä olivat niin makeat, että pakko pitää taas kuvaustauko.
Henningsvaerin kylä asettuu pienen salmen kummallekin puolelle. Rannoilla on molemmin puolin kalastajaveneitä ja salmen sulkevalla kannaksella on vierasvenesatama. Merta, vuoria, kauniita pieniä rakennuksia, veneitä ja heijastuksia tyyneen vedenpintaan – mitä muuta sitä voisi kesälomamaisemiltaan toivoa?
Rantaravintoloita ja kahviloita? Niitäkin, Henningsvaerissa riittää. Toisin kuin monella muulla suunnalla Lofooteilla, sillä norjalaiset ovat ruuan suhteen omavaraisempia kuin monet muut eurooppalaiset.
Testasimme fine dining -tasoisen Fiskekrogenin Fish & Chipsillä ja kalakeitolla ja totesimme ruuankin hyväksi, näkymien lisäksi.
Läheinen ”kiipeilijöiden” Klatrekaféen tarjoaa sekin rantaterassin, mutta sitä emme tällä kertaa päätyneet kokeilemaan – yritimme illalla turhan myöhään ja suosikkivaihtoehtomme ruokalistalla olivat jo loppuneet.
Kahviloista suosikiksemme muodosta Lystoperiet -kahvila, jonka yhteydessä oli kynttilämyymälä. Yllättävä yhdistelmä, mutta eivät ne kynttilät meitä haitanneetkaan. Täältä löytyi päivällä leivos kahvin ja teen seuraksi ja illalla pizza Klatrekaféen menuvaihtoehtojen loputtua. Kahvilan ulkoterassi oli kivasti kylän pääraitin varrella, joten siinä istuskellessa saattoi seurata ihmisten kulkua matkamuistokaupasta sisustuskauppaan ja edelleen pieneen ruokakauppaan, jossa oli myös posti.
Kauppoja ja putiikkeja kylässä oli muutenkin niin paljon, että se olisi hyvin käynyt vaikka shoppailukohteeksikin.
Ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi kylä tarjosi Lofoottien parasta taidetta.
Meren puoleisella sivulla oleva Kaviar Factory nykysellaista ja Bryggehotellin vieressä oleva Lofotenshus vanhempia, upeita öljyväritöitä kalastajalaivoista taustanaan talviset tai kesäiset vuoret. Monissa töissä oli myös kuvattu kalastukseen liittyvä paikallinen tapa, että kaikki veneet ilmeisesti lähtevät merelle aamulla varhain samaan aikaan, isona laivueena, kevättalvella vielä pimeässä, lyhtyjen valossa.
Lofotenshusissa esitetään myös lyhyttä elokuvaa Lofoottien elämästä ja se on ehdottomasti katsomisen arvoinen kertoessaan kokonaisesta vuodesta saarilla siinä missä me koimme vaan yhden kesäisen viikon siellä.
Henningsvaerissa on myös kaksikin kivaa näköalapaikkaa, josta näkee kauas merelle, kummallakin puolella salmea, aallonmurtajan toisella puolella. Me kävimme ensin katsomassa näkymät Henningsvaerin majakalle tarjoavan ja myöhemmin toisena iltana vielä kirkon takana olevan toisen. Siellä olisi voinut kiivetä korkealla linkkitorniin, mutta helteisenä päivänä emme enää siihen venyneet.
Henningsvaer on myös yksi niistä paikoista Lofooteilla, josta pääsee erilaisilla retkillä merelle. Täältä mekin lähdimme katsomaan merikotkia ja auringonlaskua. Olisimme myös voineet lähteä kalastamaan tai melomaan, mutta meidän valintamme oli auringonlasku!
Bryggehotellin, jossa asuimme kaksi yötä, olen tainnut mainita jo parissakin Lofooteista kirjoittamissani yhteenvetojutuissa, mutta palataan siihenk kuitenkin vielä hiukan.
Hotellin sijainti on kylän hienoin, lähellä satamaa salmen suulla, ja pienessä kylässä siitä kävelee kevyesti joka paikkaan: vuokra-automme lojuikin käyttämättömänä hotellin parkkipaikalla pari vuorokautta. Asuimme hotellissa kahdessa eri huoneessa, yhden yön hiukan isommassa, merinäköalalla, toisen perushuoneessa. Merinäköala oli kyllä melko pienestä ikkunasta ja vähän kulman takaa, joten sen varaan ei paljoa kannata laskea, mutta ison kylpyhuoneen ja ammeen takia maksaisin siitä isommasta huoneesta pyydetyt n. 20 euroa enemmän per yö toiseenkin kertaan.
Huoneessa oli kaikki tarpeellinen, paitsi pieni jääkaappi – sitä ei ollut missään Lofoottien majoituksessamme. Tunnelmaltaan tämä oli niitä hotelleja, jossa pieniä juttuja ohittaa mielellään, sillä täällä tunsi heti olevansa kotonaan.
Valkoinen pienehkö puinen rakennus, jonka ravintolasta on kunnon merinäköala. Monipuolinen aamiainen, jonka voi halutessaan nauttia myös ulkoterassilla/laiturilla. Oleskelutiloissa kiva valikoima Lofootteja käsittelevää kirjallisuutta ja mukava henkilökunta. Ja aamiaisella voi haluessaan paistaa itselleen vohveleita!
Ihania kuvia ja tunnelmia! Lofootit on yksi niistä paikoista, joissa toivoisin voivani käydä – muutama vuosi sitten pomoni oli siellä viikon kokoustamassa ja hänen matkakuviaan katsellessa vain huokailin. Kiitos – nyt menen lueskelemaan nuo aiemmatkin Lofoottiraporttisi;)
Kiitos Lady! Mukavaa jos aihe kiinnostaa, sillä ajattelin vielä muutamasta muustakin mukavasta paikasta kuin tämä Henningsvaer lähiviikkoina kirjoittaa jutun.
Minun paikkani Lofooteilla oli Hadselöya ja sen kylä Melbu. Toivonpa, että joskus tulevaisuudessa Norwegian lentäisi Lofooteille, on se niin mahtava paikka. Narvikista on hirveän pitkä matka sinne maantietä pitkin.
Kiitos! Me päätimme rajata Lofoottimme tasan Lofootteihin, joten Melbu jäi meiltä käymättä, mutta epäilemättä myös pohjoisimmilla saarilla olisi paljon hienoa nähtävää. Svolvaeriinhan, esimerkiksi, pääsee lentämällä ihan perille, tosin vaihtoja kertyy sitten jo kaksi.
Tämä tosiaan vaikuttaa oikealta helmeltä! Ihana merellinen tunnelma ja todella kauniin näköistä. Minäkin olisin valinnut kaikista retkistä juuri auringonlaskun, niin upealta kyllä näyttää. Ruoatkin ovat todella kutsuvia! Varmasti ollut ihana loma! ??
Lofooteille tahtoisin joskus vielä matkustaa!
Titta
Kiitos Ikilomalla! Hieno paikka tuo on – ja nykyisin kovin levottomassa maailmassa myös melko varmasti turvallisimmasta päästä!
Ihanan idyllisiä maisemia, tämä paikka vaikuttaa todellakin varsinaiselta helmeltä!
Omat Norjan kesämuistot ovat varsin sateisia, mutta Teillä näyttää sää osuneen mukavasti kohdilleen!
Kiitos Mia! Sää tosiaan (taas) suosi meitä – tietysti osansa on silläkin, että yrittää valita oikean ajankohdan, mutta Lofooteilla sateilta ei kyllä varmaan kokonaan voi välttyä.
Tuo kivikuvahan voisi olla vaikka mistä tahansa Kaakkois-Aasiaa, niin on valkoista hiekkaa ja sinistä vettä. :D Tosi kivan oloinen kohde, josta ei niin yllättäen en ollut ikinä kuullutkaan.
Kiitos Meri! Hienoja rantoja(kaan) ei Lofooteilta puutu – tosin lämpötiloissa niin rannalla kuin merellä voi olla vähän toivomisen varaa, jos rantaelämää ajattelee.
Uskomattoman kuvauksellista tuolla, ihan jo muidenkin postauksienne perusteella! Näytänpä nämä miehellenikin, ja jospa hänkin innostuisi harkitsemaan Lofootteja ensi kesän lomakohteeksi (talviolot olisivat minulle liian ekstremet, mutta hänelle, vanhalle hiihtopummille, varmaan ihan täydelliset :))
Kiitos Ansku! Eurooppa on tietysti täynnä hienoja kohteita, mutta tämä on kieltämättä yksi niistä.
Erikoista ettei mihinkään majoitukseen osunut pientä jääkaappia. Lofootit ovat nyt kuuma juttu täällä meidän pienessä kaksiossa. Avokki puhuu niistä taukoamatta ja nyt pitäisi lähteä varmaan sille suunnalle reissuun. Lofootit kiinnostavat nyt minuakin entistä enemmän ja tämä helmi näyttäisi just sellaiselta minun paikalta :) Ja tuo ravintolasuositus vaikuttaa erittäin hyvältä! Annan tän miehelle luettavaksi.
Kiitos Miraorvokki! Ehkä syynä on se, että aika harvoin Lofooteilla jääkaappi on todella oleellinen, pääosan vuotta varmaan saa tavarat pysymään kylmänä ikkunalaudallakin :-) Mutta joskus heinäkuussa voi sään kanssa olla onnikin!
Todella, todella kaunista! Niin hieno tuo ensimmäinen kuva, jossa seisot kivellä. Tämä paikka kuuluu ehdottomasti omalle bucket listilleni nykyään. Ihan mielettömiä maisemia tuolla Lofooteilla kyllä on. Täytyy opetella reissaamaan Pohjoismaissa enemmän, nähtävää kyllä riittäisi.
Kiitos Mirka! Meilläkin Lofootit oli listoilla oikeastaan aika pitkään, sillä monet tutut olivat siellä jo aiemmin käyneet ja paikkaa kehuneet, joten nyt sitten lopulta saimme mekin aikaiseksi matkan tuolle suunnalle.
Voi että näitä upeita postikorttimaisemia ja kuvia! Tämä olisi kyllä kokemisen arvoinen paikka. Näyttää tosi rauhalliselle, sellaiselle paikalle jossa näkee paikallista elämää ja voi ottaa itsekin rauhassa.
Kiitos Paula! Paikallisuus saattoi tietysti sikäli olla keskellä kesää hiukan hakusessa, että meitä turistejakin oli muutama :-)
Ihania maisemia ja kyllähän auringonlaskun ihailu voittaa aika monta muuta vaihtoehtoa! :) Lofootit on kyllä sellainen paikka, jossa haluan ehdottomasti joskus käydä.
Kiitos Virpi! Ja vaikka sen auringonlaskun ihaileminen merellä vaati pukeutumaan lämpimään kelluntapukuun, niin oli se silti sen arvoista :-)
Upeita maisemia – kyllä näisten postausten jälkeen oat Lofootit kummasti alkaneet kiinnostaa…. Mutta mikä ihme on kråkebolle :-)?
Kiitos Erja! Kråkebolle on merisiili – eikö norja ole hallussa ? :-)
Lofooteilla en ole käynyt ja Norja muutenkin suurimmaksi osaksi tutkimatta. Hienon näköisiä maisemia! Auto lienee paras kulkuneuvo saarilla vai onko jonkinlaista julkista liikennettä? P.S. Minäkin ihmettelin noita kråkebolleja :)
Kiitos Merja! E10:iä pitkin pääsee bussillakin, mutta pienempiin kyliin poikkeaminen vaatii muun kulkuneuvon tai reipasta vaellushenkeä!
Kovin idyllisen näköistä! Lofootteja on moni kehunut nyt jo vuosikausia, mutta se on jotenkin aiemmin kiertänyt meidän tutkan. Se vaikuttaa jo tämänkin postauksen perusteella jotenkin paljon monipuolisemmalta kohteelta mitä oon aiemmin ajatellut. Kyllä sinnekin on vielä joskus ehdittävä!
Kiitos Miika & Gia! Sama meillä, siis että moni oli kehunut sen verran monta kertaa, että päätimme käydä itse katsomassa mistä onkaan kyse. Eikä todellakaan kaduta yhtään :-)
Kuulostaa monipuolisesta kohteelta, josta tykkäisin itsekin. Melominen tuolla voisi olla hieno kokemus, vaikka en tiedä uskaltaisinko omin päin lähteä…
Kiitos Kaisa! Melomiseen löytyy varmasti kivasti paikallisia oppaita, eli yksin ei tarvitse lähteä.