Osan kuluneen kesän matkoistamme olemme tehneet blogiyhteistyön merkeissä.
Alkukesän matkamme Naantaliin tarjosi Visit Naantali ja juhannusmatkamme Ahvenanmaalle Visit Åland -organisaatio.
Matkalipuista, hotelliöistä ja aterioista maksoimme blogijutuilla ja Instagram- ja Twitter –julkisuudella, mutta juttujen sisältöön yhteistyökumppanimme eivät vaikuttaneet ja idea kummastakin yhteistyöstä tuli meiltä, eli kohteet olivat sellaisia, jotka kiinnostivat meitä muutenkin kuin ”ilmaisen matkan” takia.
Kohteista kirjoittamamme jutut, kuten kaikki muutkin blogiyhteistyönä tekemämme jutut, ovat myös sellaisiksi blogissamme merkittyjä, toisaalta kategorialla Yhteistyössä ja toisaalta jutun lopussa pienellä kuvauksella siitä, miltä osin yhteistyö kattoi kustannuksemme.
Nämä blogiyhteistöihin liittyvät asiat tässä kertauksena siksi, että kohdallani Pikku-Lintula oli rakkautta ensi silmäyksellä ja tämä juttu saattaa vaikuttaa täysin kritiikittömältä maksetulta mainokselta, mutta se ei sitä ole :-) : Yö Pikku-Lintulassa maksoi elokuisena viikonloppuna 180 euroa ja maksoimme sen itse.
Pikku-Lintula on yksi Naantalin matkailun hallinnoimista vanhoista, kauniisti kunnostetuista taloista Naantalin vanhassa kaupungissa, arviolta 100 metriä Mannerheimintieltä ja venesataman kioskilta.
Talot ovat kuitenkin hiukan piilossa Fleminginkadulla siten, että niissä on oma rauhansa. Ne asettuvat yhteisen pihapiirin ympärille, joka on avoin kaikille asunnoille, tosin esimerkiksi Pikku-Lintulan edessä oleva pöytäryhmä on kovin luontevasti juuri sen käytössä.
Asunnon vuokraan sisältyy myös parkkipaikka talojen välittömässä läheisyydessa – paikoitushan ei muuten Naantalin vanhassa kaupungissa ole ihan helppo juttu!
Sisältä vanhat talot ovat täysin kunnostettuja ja niissä on ajanmukaiset kodinkoneet: jääkaappi, liesi, kahvinkeitin, vedenkeitin, jopa pesukone (ainakin siis Pikku-Lintulassa).
Asunnossa oli myös hyvin toimiva langaton verkko ja keittiössä tarvittavat astiat ja ruuanlaittovälineet.
Pihapiirin talot ovat kaikki erilaisia ja Pikku-Lintula on näistä suurin. Makuusijoja on leveän parisängyn lisäksi vuodesohvassa kahdelle muullekin vaikka aikuisen kokoiselle yöpyjälle ja lisäksi huoneeseen liittyy pieni parvi, jonne sopivan ikäiset lapset kiipeävät kätevästi – ja luultavasti mielellään – tikkaita pitkin katon rajaan.
Talojen sisustus on toteutettu vanhaan miljööseen sopivassa hengessä, pieniä yksityiskohtia myöten. Ihastelin jo ensi käynnillämme kesäkuussa Pikku-Lintulan tapetteja, sänkyä, päiväpeittoa ja parvella istuvaa nallepariskuntaa ja kun sitten oikeasti elokuussa yövyimme täällä, niin sinikellokukalliset lakanat vetivät suupielet vielä enemmän hymyyn. Jotenkin vaan kaikki oli niin kohdallaan. Tällainen sänky tai tällaiset lakanat eivät ”kuulu” kaupunkikotiimme, mutta täällä kaikki oli juuri sellaista kuin pitikin!
(Osana kesäkuista Visit Naantalin meille kokoamaan Naantalin matkaamme pääsimme käymään muutamassa sinä iltapäivänä tyhjänä olevassa asunnossa ja olin heti myyty!)
Kylpyhuone oli pieni, mutta valoisa ja pienelle perheelle ja lyhyempään oleskeluun ihan riittävä.
Tällä kertaa Naantalin vierailumme ainoa blogiyhteistyöosuus oli Linnan juhlat –esitys Emma-teatterissa joten aikaa jäi myös ystävien ja sukulaisten tapaamiseen ja Naantalin omatoimiseen tutkimiseen. Blogiyhteistyönä toteutettujen matkojen ohjelmassahan on yleensä vapaa-aikaa todella vähän!
Saavuimme Naantaliin lauantaina puolilta päivin, kävimme S-Marketissa ostamassa iltapäiväkahvi- ja aamiaistarvikkeet ja asetuimme taloksi. Halusimme näyttää taloa myös muille ja niinpä meillä oli talo täynnä jo pari tuntia saapumisemme jälkeen.
Pikku-Lintulan, kuten muidenkin talojen, ”ohjeissa” sanotaan, että ne eivät sovellu isojen ja/tai äänekkäiden juhlien järjestämiseen, mutta ehkä me sitten kuitenkin olimme nuo iltapäivän muutamat tunnit riittävän siististi. Kukaan ei ainakaan tullut valittamaan!
Nuoret ystävämme asuivat Turussa ja Naantalihan on turkulaisille usein tuttu useammankin vierailun jäljiltä, mutta kukaan vieraistamme ei ollut tiennyt näistä taloista, sillä ne eivät nyt vaan näy sillä lailla pääkaduille, vaikka ovatkin ihan kaupungin sydämessä.
Vanhassa kaupungissa ehdimme kahdestaan kiertelemään lauantaina ja sunnuntaina sen verran, että tulimme poikenneeksi matkablogimaailmasta poimitun vinkin perusteella katsomassa Wanha Naantali –kaupan pienen pientä Titanic –näyttelyä: ajatus kutkutti, sillä olemmehan kohta lähdössä Kanadaan ja siellä Halifaxiin, jonka hautausmaalle on haudattu paljon Titanicin uhreja.
Samoin matkablogivinkkien perusteella kävimme testaamassa Cafe Amandiksen vohvelit ja totesimme ne juuri niin hyviksi kuin oli väitetty. Tosin elokuisena, lämpimänä aamuna terassilla on sen verran vilkasta ampiaisrintamalla, että oli hiukan vaikea keskittyä vohveliinsa, kun sitä joutui varjelemaan muilta samalla apajalle pyrkiviltä yrittäjiltä!
Lopuksi etsimme vielä Rakkaudenpolun ja nousimme korkealla kalliolle ihailemaan näköalaa niin Naantalin kirkon kuin Kultarannan suuntaan. Tosin Rakkaudenpolun osalta äänemme menee sittenkin Hangon polulle, mutta ei tämäkään huono ollut, etenkään tuon näköalakallion osalta!
Tänä kesänä tulimme siis käyneeksi Naantalissa kahdesti – ja varmasti palaamme kaupunkiin vielä tulevinakin kesinä. Tai jonain talvena. Tai pääsiäisenä, sillä vietimmehän aikoinaan useammankin pääsiäisen Naantalin kylpylässä. Tai vaikka vaan lounaalle tai illalliselle, venesataman rantaan, veneitä ja merta katsellen.
