vuosikymmeniä

Matkailun vuosikymmenet

Ensi lauantaina alkavalta Kanadan matkaltamme palaankin sitten uudella vuosikymmenellä. Puoli vuosisataa tuli täyteen aikoinaan Bonairella, aurinkoisella, mutta tuulisella Karibian saarella ja tällä kertaa vuosikymmen vaihtuu Atlantin yllä, sillä palaamme Halifaxista juuri sinä päivänä.

Elämän taitekohdissa on jollain tapaa tietysti luontevaa katsoa taaksepäin ja matkablogissa on ehkä luontevaa tarkastella erityisesti matkailua ”kautta aikojen”.

Ensimmäinen vuosikymmen

1950- ja 60-luvuilla matkailu oli vielä harvojen huvia ja ensimmäiseen vuosikymmeneeni mahtui vain yksi ulkomaan matka, ensimmäiseni,  Ahvenanmaan Eckeröstä Ruotsin Grisslehamniin (ja takaisin saman iltana). Olimme äitini ja kolmen sisareni kanssa viettämässä kesää Ahvenanmaalla ja Eckeröstähän on kautta aikojen matkustettu Ruotsiin. Alukset olivat tuolloin pieniä ja aallot Ahvenanmerellä suuria, joten ainakin toiseen suuntaan taisimme kaikki lapset olla enemmän tai vähemmän merisairaita!

Alandia 1966

Teini-ikäisenä maailmalla

Toisella vuosikymmenellä matkustin jo ikäisekseni ja 1960-70 -luvun kriteereillä paljon: Isäni työskenteli ajoittain ulkomailla ja esikoisena pääsin hänen matkassaan tai hänen luokseen Tanskaan, Hollantiin, Sveitsiin ja etenkin Portugaliin.

Interrailille en päässyt, mutta sen sijaan vanhempani päästivät minut viikoksi Roomaan ja toiseksi Pariisiin. Matka lentäen ja kunnolla matkatoimiston varaamissa hotelleissa asuen tuntui heistä interrailia turvallisemmalta vaihtoehdolta yksin matkustavalle 17-vuotiaalle. Kielikurssilla Englannissa tuli käytyä ”yksin” jo tätä ennen.

Ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka Lassenkin kanssa ajoittuu jo tälle vuosikymmenelle. Kesällä 1976 suuntasimme Kreikkaan, Tukholman kautta, sillä emme halunneet Rodokselle tai muullekaan Kreikan saarista vaan nimenomaan Ateenaan ja sopiva matka löytyi Tjäreborgilta, mutta Ruotsista.

Ateena 1976
Häälehti kädessä kahvilassa Ateenassa vuonna 1976.
Häät olivatkin sitten keväällä 1977.

Pohjoismaat ja Pohjois-Amerikka

1980-luvun taitteessa asuimme muutaman vuoden Tukholmassa, Lasse lähetettynä työntekijänä ja minä vastavalmistuneena diplomi-insinöörinä sattumalta samassa isossa konsernissa. 1980-luvun alussa ei tarvinnut kuin lukea yhden sunnuntain Dagens Nyheterin työpaikkailmoitukset, lähettää hakemus, käydä haastattelussa ja vastata kysymykseen koska voit aloittaa.

Matkailumme suuntautui näinä vuosina kotiin Suomeen – olimmehan jo ennen Tukholmaan muuttoa ostaneet ensimmäisen asuntomme Tapiolasta, emmekä hennonneet sitä, vastaremontoituna, laittaa edes vuokralle, vaan palasimme lomilla ja juhlapyhinä kotiin.

Kiersimme näin vuosina myös Ruotsia ja muita Pohjoismaita Islantia lukuunottamatta. Ja kävimme kaksi kertaa Yhdysvalloissa. Korkkasimme maan Kaliforniassa 1982 ja tutustuimme ensimmäistä kertaa New Yorkiin vasta 4 vuotta myöhemmin.

Kalifornia 1982

Matkailua nousukaudella

Seuraavan vuosikymmenen matkailu käsitti paljon työmatkoja: Sveitsi, Ranska, Saksa, Benelux-maat ja Pohjoismaat tulivat entistä tutummiksi. Elettiin nousukautta eikä yrityksillä ollut rahasta pulaa. Parhaimmillaan lennettiin helikopterilla Hernesaaresta Majvikiin Kirkkonummelle.
Parhaita työntekijöitä palkittiin lomaviikoilla ulkomailla ja amerikkalaisessa yrityksessä nämä sijoittuivat sikäläisiin lomakohteisiin kuten vaikka Bermuda tai Acapulco. Myös eurooppalaiset pääsivät mukaan näille viikoille ja meille matka vaikka Meksikoon olikin paljon isompi juttu kuin Yhdysvalloissa asuville. Jotkut venyttivät lomansa jokseenkin samoilla lentolipuilla sitten samalla maailmanympärimatkaksi – me tyydyimme kiertelemään samassa yhteydessä hiukan Pohjois-Amerikkaa, esimerkiksi ensimmäinen (ja toistaiseksi minun ainoa) Kanadan vierailumme oli tässä yhteydessä tehty retki Niagaran putouksille.

Bermudalla syksyllä 1989

Muita Eurooppaa kauemmas suuntautuneita matkoja näinä vuosina olivat pari viikkoa Malediiveilla ja ensimmäinen hiukan epäröiden tehty matka Lähi-itään, Abu Dhabiin.

Vuosikymmen purjehtien

Erityisesti seuraava vuosikymmen olikin sitten veneilyn vuosikymmen.
Kesämatkat tehtiin veneellä, mutta talvilomilla lähdettiin kauas (tai purjehtimaan): Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Thaimaaseen, Karibialle (purjehtimaan!), Kreikkaan (purjehtimaan!). Karibian purjehdusreissulla mukana matkassa oli myös tuolloin 12-vuotias sisarentyttäreni, joka nimitettiin välittömästi noilla vesillä välttämättömän jollan kapteeniksi.

Töitten puolesta – ja muutenkin lyhyemmillä reissuilla, kulutimme edelleen myös Euroopan lentokenttiä Bryssel, Frankfurt, Kööpenhamina, Lontoo, Nizza, Pariisi -akseleilla ainakin. Jo silloin suositut turistikohteet Barcelona, Malta ja Venetsiakin tuli tsekattua.

Idean maabongauksesta saimme Etelä-Afrikassa jouluna 1998 ja sen myötä kohteiksi valikoituvat myös muutamat uudet maat kuten esimerkiksi Irlanti, Kap Verde ja Islanti. Dublinissa mukana oli veljentyttäreni ja Kap Verdellä molemmat sisarentyttäreni.

Artinan kapteeni

Maabongauksen vuosikymmen

Vaikkakin jo vuosituhannen vaihteessa aloimme arvioida matkakohteita myös sillä perusteella, että olisiko kyseessä myös uusi maa, niin varsinaisesti tähän harrastukseen hurahdimme vasta purjeveneosuudestamme luovuttuamme. Yli puolessa maista, joissa olemme käyneet, olemme vierailleet vasta viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana.

Aloimme suosia kiertomatkoja:  jos mennään Riikaan, niin käydään sitten samalla myös Vilnassa. Jos mennään Kroatiaan, niin käydään samalla myös lähimmissä naapurimaissa. Kaikkien entisen Jugoslavian maiden kiertäminen vaati kyllä kolme matkaa tuolle alueelle, kun aikaa oli aina kerralla vain viikko.
Kiertomatkoja teimme myös Intiaan, Etelä-Amerikkaan ja eteläiseen Afrikkaan, jossa samalla matkalla kävimme Zimbabwessa, Sambiassa, Botswanassa ja päiväretken verran Namibiassakin.
Löysimme myös risteilyt, joilla saattoi kätevästi poimia samalla matkalla useita TCC-alueita Euroopassa tai maita Karibialla.

Maailman ympäri

Syksyllä 2013 kiersimme ensimmäistä (ja ehkä viimeistäkin) kertaa maapallon.
Vain 5 viikkoa kestänyt maailmanympärimatkamme oli mielestäni toisenlainen elämys kuin yksittäiset matkat kauaskin: jotenkin maapallo kutistui mielessäni pystyessäni hahmottamaan, että tällaista on Etelä-Amerikasta, Tyynen meren saaret ovat harvassa, tällaista on Aasiassa – ja kaikki runsaan kuukauden aikana. Emme välttämättä kierrä palloa toiste, tai sitten kierrämme, jos vaikka vielä haaveissa oleva matka Hawaijille kannattaa niin toteuttaa, mutta enää se ei ole tärkeää, kun sen on kerran kokenut.

Aasian kierros 2014

Syksyllä 2014 teimme toisen, meidän tavallamme matkustaa, pitkän matkan ja kiersimme Aasiaa 5 viikon verran, sen verran tarkoitushakuisesti uusia maita reittiin valiten, että kumpikin meistä sai täyteen 100 maata.

Euroopasta haimme tällä vuosikymmenellä vielä puuttuneita minivaltioita kuten San Marino, Liechtenstein ja Andorra. Kävimme myös monella saarella TCC-listan innoittamana, näistä Lampedusa oli ehkä matkailukohteena oudoin.
Kolusimme itäistä Eurooppaa: Valko-Venäjä, Armenia, Georgia, Azerbaidjan, Kazakstan.

Koko Euroopan, niin valtioina kuin TCC-alueina saimme ”valmiiksi” syksyllä 2014.
Kesämatkamme alkoivat suuntautua vuosittain pohjoiseen (Nordkapp, Färsaaret, Huippuvuoret, Grönlanti, Lofootit).

Ilulissatin jäävuonolla kesällä 2015

Seuraava vuosikymmen

Ensi lauantaina suuntaamme Kanadaan: Nova Scotiaan, Prinssi Edwardin saarelle ja, maabongareina, samalla suunnalla olevaan pieneen Ranskan alueeseen St Pierre & Miquelon.

Muutama muukin matka on jo varattuna tälle syksylle ja joitakin hahmotelmissa on ensi keväälle, joten eiköhän tämä matkailu-ura tästä vielä jatku, toivottavasti useammallakin vuosikymmenellä!

Yksi asia tällä vuosikymmenellä tulee ainakin muuttumaan. Tähän mennessä olemme, yhtä puolen vuoden sapattivapaatani lukuunottamatta, joutuneet sijoittamaan matkat työaikatauluihini ja normaaleihin lomiin muutamilla ylityövapailla täydennettynä. Tällä vuosikymmenellä minäkin jätän työelämän ja sen myötä elämämme, myös matkailun osalta, tulee muuttumaan – miten, se jää nähtäväksi, mutta ainakin ”lomapäiviä” on enemmän!

Save

Save

52 kommenttia artikkeliin ”Matkailun vuosikymmenet

  1. Wau! On siinä kyllä matkailua kerrakseen. 🙂 Olisi kiva, jos joskus tekisit postauksen siitä kuinka matkailu on yleisellä tasolla muuttunut vuosikymmenten kuluessa. Me olemme muuten samaan aikaan Kanadassa. Meillä lähtö on jo torstaina ja eri suuntaankin menemme, kun lennämme Galgaryyn ja menemme jo toistamiseen sinne Kalliovuorille.

    1. Kiitos Elina! Huomasinkin jossain vaiheessa, että samaan maahan olemme samassa kuussa menossa. Meillä on tällä kertaa kevyttä yritystä pitää matka oikeasti lomana, eli yritämme olla ahnehtimatta kohteita ja kilometrejä, mutta katsotaan miten nyt sitten käy, kun iso osa matkasta on kuitenkin roadtripiä.

    1. Kiitos sarrrri! Elinakin tuossa jo ehti tätä kysymään ja hetken tätä pohdinkin, mutta kovin selkeitä linjoja tuosta on ehkä vaikea saada sikäli, että siinä missä matkailu on muuttunut, niin meidän valintamme ovat myös matkan varrella muuttuneet. Lennot ovat tietenkin muuttuneet sikäli, että useampaan paikkaan pääsee suorilla lennoilla ja kertaluokkaa edullisemmin kuin ennen. Työmatkailu on tietysti myös muuttunut: harva lentää enää businessluokassa, jos nyt yleensä matkustaa. Aikoinaan vietin Euroopassa päiviä ja viikkoja ihan vaan kursseilla ja konferensseissa. Osa maista on myös avautunut matkailijoille vasta viime vuosikymmeninä. Omalta osaltamme olemme vasta viime vuosina ”viitsineet” lähteä maihin, joihin suomalainen tarvitsee viisumin, ja tältäkin osin maailma on tietysti vuosikymmeninä muuttunut, vapaampaan suuntaan.

  2. Minunkin varhaisiin kokemuksiini liittyi Eckerö-linjan laiva Grisslehamniin ja kuinka ollakaan, myös minun reissatessani meri myrskysi ja laiva keikkui. Vuosi oli 1982. 1970-luvulta merkittävin reissu oli Romaniaan ja 1960-luvulla lento Suomen sisällä. Minun äitini oli varhainen reissaaja ja asui ja teki töitä Suomen lisäksi Englannissa ja Ruotsissa.

    1. Kiitos Stacy! Taisi olla kiikkerä purkki tuo Alandia 🙂 Toisaalta kokemuksemme Ahvenanmereltä purjeveneellä ovat kaksijakoisia, joko se on peilityyni tai sitten myrskyisä, sellaista kevyttä kesätuulta olemme siellä harvoin kokeneet.

  3. Voi hurja! Olette te maita ja mantuja kiertäneet. Kiinnostava ja erilainen on elämäntapanne. On hienoa, kun kaksi ”elämäntapamatkaajaa” on löytänyt toisensa. Kiitos hienosta matkakoosteesta.
    Tuokoon uusi vuosikymmen sinulle paljon onnea Pirkko! Ja kun vapaaherrattaren aikakin koittaa jossain vaiheessa, niin ihanaa yhdessäoloa teille ja lisää kivoja matkakokemuksia!

    1. Kiitos Tuula! Kiinnostava ja erilainen … niin kai sitten, mutta eiköhän se jokaiselle löydy, omansa. Meillä taas lapset ja vaikka omakotitalon rakentaminen on jäänyt väliin, edellisiä ei saatu ja jälkimmäinen ei kiinnostanut 🙂

  4. Olipa herttainen yhteenveto elämäsi reissuista. Tai kenties elämästä elämäntapareissaajana? Aika rohkea olet ollut jo nuorena, jos 17-kesäisenä olit lähdössä yksin Interrailille. Mielenkiintoista nähdä, miten matkustelunne lisääntyy eläkepäivien koittaessa kun aikaa on enemmän käytössä! 🙂

    1. Kiitos! Ehken olisi sinne Interrailille yksin lähtenyt, mutta aika mielenkiintoinen tuo vanhempieni vastaveto, että pääset kyllä maailmalle, muttet reilillä, ja toki lentäen ja hotelleissa asuen oli ehkä sitten kuitenkin aika turvallinen vaihtoehto.

  5. Kiinnostava kooste! Tätä lukiessa kävi mielessä, että ehkä minäkin joskus saan ne 100 maata täyteen – asia, johon en nyt niin kovin aktiivisesti ainakaan toistaiseksi ole pyrkinyt, mutta joka olisi kuitenkin kiva etappi saavuttaa. Mahtavaa, että kohta teillä on vielä enemmän aikaa matkailulle, kun jätät työelämän taakse.

    1. Kiitos Jenni! Niin, menihän siihen meilläkin aika monta vuotta, mutta toisaalta jos jossain vaiheessa haluaisi asiaan paneutua, niin vaikka Euroopassa on aika monta maata aika helposti saavutettavissa.

  6. Olipas kiinnostava postaus! Tykkään aina lukea koosteita siitä, missä kaikkialla ihmiset on kerinneet käydä ja tässä oli parasta just se, kun olet kerinnyt reissata niin monella vuosikymmenellä, jona aikana matkailu on muuttunut jossain määrin.

    1. Kiitos Veera! Niin, maailma on muuttunut vuosikymmenestä toiseen, mutta tietysti myös me. Ja toisaalta aikansa kutakin, sekin näkyy tuossa ”matkahistoriassamme”.

  7. Voi että miten ihana juttu tämä oli! Melkein tuli kyyneleet silmiin. Nämä vanhat kuvatkin ovat jotenkin niin hellyttäviä. Erityisesti tämä jossa luet häälehteä. <3

    Teillä on kyllä niin paljon upeita seikkailuja eri vuosikymmeniltä ja mielettömiä matkamuistoja vaalittaviksi. Tämä viisiviikkoinen maailmanympärysmatka kuulostaa tosi hurjalta mutta toisaalta niin kiehtovalta, että melkein rupesin jo suunnittelemaan, että sellansenhan hyvin pystyisin kesäloman aikana tekemään…

    1. Kiitos Heidi! Aika jännä tavallaan, että aikana, jolloin viikon reissusta otettiin yhteensä kuvia yhden tai korkeintaan kahden filmirullan verran, niin Lasse tuollaisen kuvan kahvilassa on tullut ottaneeksi, mutta kertoohan se tosiaan kivasti tuon kesän tunnelmista jotain!
      Häät toki 1970-luvulla olivat paljon pienempi juttu kuin nykyisin, eli ei niitä häitä kyllä vielä tuona kesänä valmisteltu, tietoisesti – päätöskin taidettiin tehdä vasta keväällä 1977 paria kuukautta ennen niitä.

  8. Olette kyllä ehtineet reissaamaan melkoisesti. Siinä alkaa jo olla pohjaa ja perusteita sanoa, mikä paikka on oikeasti hyvä.

    Viime kesänä kun olimme Eckerössä yhden yön, mietin kuinka mukava olisi vaihtelun vuoksi mennä siitä Ruotsiin. Vielä ei toteutunut mutta jossain vaiheessa varmasti, kunhan muistaa matkapahoinvointilääkkeet.

  9. Olipas mielenkiintoinen postaus! Ja nuo vanhat kuvat on ihania! 🙂
    Jännä ajatella, että olet jo noin nuorena matkustanut yksin. Etenkin tuohon aikaan kun matkustaminen ei tainnut olla läheskään niin yleistä kuin nykyään. Tällaisena satunnaisesti lentopelkoisena ihan hirvittää ajatella, että millaisia purkkeja on 70-luvun koneet olleet. Vaikka hyvin kai ne taisi silloinkin ilmassa pysyä 🙂

    1. Kiitos Terhi! Eipä 17-vuotias maailmalla ainakaan kaverin kanssa taida enää harvinaista olla, mutta kieltämättä, ehkä 70-luvulla tuo oli vähän harvinaisempaa. Isääni kait saan tuosta avarakatseisuudesta kiittää 🙂

  10. Ihana postaus! Olet pysynyt kaikki nämä vuosikymmenet samannäköisenä, tunnistin joka kuvasta (no, en ehkä tuosta vauvakuvasta) :). Näistä kokemuksistahan voisi vaikka kirjan kirjoittaa!

    1. Kiitos Merja! Oikea synttärini valitettavasti työsyistä osuukin juuri paluupäivään, eli skoolaamme tosiaan sitten Atlantin yllä.

  11. Onnittelut syntymäpäiväsi johdosta! ja tietysti mukavaa matkaa! Todella kiva oli lukea tätä koostetta. ja voi todeta, että kyllä on matkailukin muuttunut noina vuosikymmeninä. Kuinka muutama kymmenen vuotta sitten esim. joku Aasia oli likipitäen tuntematon ja nyt kaikkien saavutettavissa. Minullakin tulossa pyöreitä vuosia meidän ollessa Jordaniassa. Aavikolla Wadi Rumissa olen ajatellut sitä juhlistaa….

    1. Kiitos salaine! Mukavaa jos pidit tästä – lähestyvä synttäri innoitti hahmottamaan omaa henkilöhistoriaansa ja matkablogia varten sitten tietysti matkojen kautta.
      Onnea Sinullekin – Wadi Rum on hieno paikka merkkipäivää juhlistaa!

  12. Noniin, aiempi kommenttini hävisi taivaan tuuliin, joten uusi yritys. Mielenkiintoinen postaus! Vanhempia matkajuttuja on hauska lueskella, samoin vanhat kuvat ovat kiehtovia. Olette kyllä ehtineet kokemaan ja näkemään varsin paljon, ja toki paljon varmasti on vielä edessäkin. Tuo nousukauden meininki on kiinnostavaa, yrityksissä on tainnut olla aika eri meininki kuin nykyään :D. Eipä ainakaan minulle ole tarjottu matkoja eksoottisiin kohteisiin :P.

    1. Kiitos Mirka! 80-luku oli kyllä ihan omanlaisensa, monellakin tapaa. Kokemus sekin, myös siis työelämän kannalta.

  13. Mielenkiintoista asiaa ja lämmöllä kirjoitettuna! Minäkin olen joskus miettinyt (60 maan kokemuksella) että olisi kiva joskus oikein pohtia että missä kaikkialla sitä onkaan käynyt ja miksi. Minua kiinnostaisi myös, että mitkä kohteet teillä on sellaisia joihin palaatte aina uudestaan (tai ainakin haluaisitte palata) vai meneekö uusi maa aina vanhan kohteen edelle?

    1. Kiitos Emma! Pohdimmekin itse asiassa tässä jokin aika sitten, että jos maabongausinto jossain vaiheessa meiltäkin alkaa hiipumaan, niin mikä sitten on ominta aluettamme ja määrittelimme sitä jotenkin seuraavaan tapaan: ei-trooppiset saaret ja rannikot. Ehkä aloitamme uutta kierrosta sellaisista paikoista kuin Nantucket, Kanaalin saaret, Man-saari, joitakin esimerkkinä mainitakseni.

  14. Varsin ihania nämä muistelot ja kuvat näistä reissuista. Ihme että vielä löytyy noinkin pitkän ajan takaa!

    Sitä aina välillä mietin että kun jotenkin tuntuu siltä että joistain asioista on ihan vain pari vuotta aikaa, ja sitten huomaakin että jostain reissustakin saattaa olla jo 15 vuotta, se ei varmaan helpota mitä enemmän vuosia tulee mittariin?

    Synttäreitä on muuten hyvä juhlia aina jossain muualla – siihen mekin ollaan aina pyritty. 🙂

    1. Kiitos Miika & Gia! Skannasin joitakin vuosia sitten kaikki paperi- ja diakuvat, joten niitä löytyy 1900-luvun alusta alkaen kronologisessa järjestyksessä koneelta – vanhimmat ovat isäni kokoelmista. Tietokoneella niitä tulee käytettyä ihan toisin kuin valokuvakansioista (jotka nyttemmin olen jo hävittänytkin).

  15. Ihana postaus! Jotenkin ihan mieletöntä miten paljon teillä on huikeita matkakokemuksia lähes joka puolelta maailmaa. Noissa vanhoissa kuvissa oli niin ihanaa nostalgiaa! Olen myös samaa mieltä kuin muutama muu, että olisi hienoa jos tekisit postauksen matkailun muuttumisesta näinä vuosikymmeninä ja muutenkin nuo kaikki alkuajan matkakokemukset, kohteet jne. kiehtovat kovasti. Sellaisena kuin ne silloin ovat olleet.

    1. Kiitos Virpi! Ehkä tosiaan noihin vanhimpiin matkoihin, parhaisiin niistä, voisi joskus palata uusienkin blogijuttujen muodossa … sitten joskus, kun on matkustamiselta joutilasta aikaa 🙂

    1. Kiitos Anna! Purjehdusreissuillehan pääsee myös venevuokraamojen kokoamissa ryhmissä tai Karibialla ostamalla isommasta veneestä yhden hytin, jolloin veneen kapteeni ja kokki tulevat vuokraamon puolesta. Emme ole kokeilleet, mutta kaverit ovat pitäneet tuotakin hyvänä vaihtoehtona.

  16. Haluan myös vierailla jokaisessa Euroopan maassa, pitääkin käydä katsomassa kuinka monta valtiota vielä puuttuu. Teillä on kyllä kunnioitettava määrä vierailtuja paikkoja ja vielä kun näin monelta vuosikymmeneltä. Oletteko nähneet jakautuneen Berliinin?

    1. Kiitos Tiia! Toki olemme – aikoinaan ajoimme sinne Itä-Saksan läpi ja sitten taas takaisin. Checkpoint Charliella oli silloin ihan eri merkitys kuin nykyisin. Olemme myös käyneet, tosin vasta kerran, Berliinissä kaupungin yhdistymisen jälkeen – ja ehkä lähivuosina käymme vielä kolmannenkin kerran.

  17. Tämä oli kiva kooste! Etenkin vanhoja valokuvia on aina kiva katsella. Tämän jutun suola ja punainen lanka on mielestäni se, miten matkailu on kohdallasi ajan saatossa muuttunut.

    Toivottavasti siirryt uudelle vuosikymmenelle tyynessä ja hyvässä lentosäässä shampanjaa nauttien! Skåål sille sitten kun se koittaa! 🙂

    1. Kiitos Johanna! Kun tätä juttua hahmottelin, niin ensin vaan luin listaamme matkoistamme, mutta sitten vähän aikaa sitä katsottuani tajusin nuo eri vuosikymmeniä kuvaavat piirteet ja aika hyvin sitten ”tarkastuskierroksella” matkat todella osuivat noiden otsikoiden alle. Metkaa – tai sitten elämä vaan menee sykleissä, olivat ne sitten 7 tai 10 vuotta.

  18. Aivan ihana vanhojen muistelo, ja ihania kaikki vanhat kuvat. Niin se muuttuu, ennen päästiin lapsena vain Ruotsiin (jos sinnekään), ja oma nykyisin todella paljon amtkustanut isäni astui ensimmäistä kertaa lentokoneeseen 25-vuotiaana… Mutta mun sukupolvelle lienee jo aika normaalia tehdä ekat matkat alle vuoden ikäisenä, kuten omallakin kohdalla oli. Muutimme puoleksi vuodeksi Israeliin.

    1. Kiitos Meri! Kun ihmiset ovat tässä ehdotelleet, että yrittäisin kirjoittaa matkailun muuttumisesta kautta näiden vuosien, niin yksi selkeä on ainakin sen helpottuminen ja yleistyminen. Kun isäni matkusti töiden puolesta entiseen Jugoslaviaan niin lento kulki Kööpenhaminan ja Wienin kautta ja Wienissä piti yöpyäkin. Nyt lennetään suoraan Dubrovnikiin. Noin niinkuin yhtenä esimerkkinä.

  19. Paljon olet ehtinyt ja nuorena jo aloittanut! Kovin olet muuten samannäköisenä pysynyt vuodesta toiseen, tyyli vain on muuttunut. Tuo 80-luvun tyyli näyttää tähän hetkeen kovin kalliolaiselta tai berliiniläiseltä :). Matkailun tavat ja omat intressit tosiaan varmasti muuttuvat vuosien varrella moneen kertaan. Ehkä sitten seuraava vaihe teillä on maabongauksen jälkeen ns. Slow Travel. Siihen voitte tähdätä, kun kaikki on nähty ja koettu (no juu, sellaista tilannetta tosin ei maailmassa helposti tule). Upeita reissuja olet päässyt tekemään, maalla ja merellä!

    1. Kiitos Laura! Slow Travel – tai ainakin tahdin vähän hidastaminen kiertomatkoilla on joskus jo ollut mielessä, mutta toisaalta kyllä 4 yötä Halifaxissa äskettäin alkoi jo melkein tuntua siltä, että tässä oli yksi liikaa 🙂

  20. Todella mielenkiintoista ja mukavaa luettavaa – kuvat tietysti bonuksena vielä päälle! Aika hienosti tuli kerrattua reissujen luonteet vuosien saatossa. Acapulcoon olisi kiva päästä palkintomatkalle 😀

    1. Kiitos Rami! Taitaa Acapulcon luonne viime vuosikymmeninä muuttuneen, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Mutta kaipa sinne ilmaiseksi edelleen voisi lähteä 🙂

  21. Ihana postaus! Ja hurmaavia kuvia, etenkin tuo Ateenan kahvilasta otettu – ihan kuin jostain muotilehdestä! 🙂 Olet tosiaan matkustanut tosi ahkerasti nuoresta pitäen – hyvää syntymäpäivää ja reippaasti uusia matkoja!

    1. Kiitos Liza! Pidän tosiaan itsekin kuvasta kaikkien näiden vuosien jälkeen ja luultavasti se, kuten monet muutkin hyvät kuvat, on ihan vaan lähes vahingossa napattu sellainen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.