Mennyt maailma – Île aux Marins

Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon

Saint-Pierre et Miquelonin suurimmassa kaupungissa, Saint-Pierressä, meistä pidetään hyvää huolta. Aamulla hotellin vastaanoton rouva huikkaa, että hänellä on meille asiaa. Osoittautuu, että asia ei ole ihan vaan meille, mutta silti: tänä viikonloppuna kaikki museot ovat auki ja niihin pääsee ilmaiseksi. Sen jälkeen hän luettelee meille ne kolme museota ja käy läpi läheiselle  Île aux Marins, purjehtijoiden saarelle, menevän pienen veneen aikataulut. Uskomme rouvaa ja päätämme iltapäivällä suunnata ainakin saarelle.

Saint-Pierre et Miquelonin historia on kalastuksen historiaa. Toki mukaan mahtuu salakuljetusta, telekaapeleita ja poliittisia käänteitä, mutta pääosalle saarten asukkaista kalastus on ollut syy saapua tänne Bretagnesta, Normandiasta tai Baskimaasta.

Île aux Marinsin saarella asui aikoinaan lähes 1000 hengen yhteisö, mutta 1960-luvulla kalastuksen hiipuessa elämä saarella hiipui vähitellen. Koulu sulki ovensa keväällä 1963 ja viimeisen kerran joku asui talven yli saarella vuonna 1965.

Île aux Marins Saint-Pierre et MiquelonÎle aux Marins Saint-Pierre et Miquelon

Niin jäivät koulu, kirkko, hautausmaa, paloasema, kahvila ja monen monta asuintaloa taakse, museoksi ja muutama talo kesäasunnoksi. Alle 10 minuutin venematkan päässä Saint-Pierren kaupungista.

Sää suosi meitä edelleen ja lauantai-iltapäivä oli aurinkoinen ja tuulikin vain kevyesti pyyhki yli rantaniittyjen. Täällä,  ulkomerellä, Newfoundlandin rannikolla, tuulet ja myrskyt ovat arkipäivää.

Museolla päivystävä vapaaehtoinen opasti meidät alkuun ja pääsimme kiertelemään saaren suurimmassa talossa, jossa myös koulu aikoinaan sijaitsi. Liitutauluun viimeiset lähtijät ovat kirjoittaneet ”Vive la France” ja luokan seinällä kartat kertovat ranskalaisesta maailmasta, Saint-Pierre et Miquelonia myöten.

Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon

Museossa on tietysti myös paljon kalastukseen liittyvää esineistöä ja taidetta, mutta myös pienen yhteisön hallintoon liittyviä asioita: kirjoituskoneita, arkistokaappeja, radioita. Ja vanhoja vaatteita ja astioita. Kaikkia näitä ei jätetty saarelle 1960-luvulla vaan ne on kerätty museoksi vasta myöhemmin, 1980-luvulla, mutta jotenkin kävijälle syntyy silti mielikuva siitä, että nämä kaikki tavarat jäivät tänne ihmisten lähdettyä saarelta. Mennyttä, kaunista, maailmaa.

Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon
Île aux Marins Saint-Pierre et MiquelonÎle aux Marins Saint-Pierre et Miquelon

Museolta jatkamme eteenpäin, kirkolle, joka on valtava saaren kokoon nähden ja rannalle, jossa on hautausmaa ja sinne vievän polun äärellä useita isoja valkoisia ristejä: sankarivainajien hautoja. Myös täältä miehet lähtivät ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa puolustamaan isänmaata, Ranskaa, jonka maaperälle he eivät ennen sotaa olleet koskaan astuneet. Isot valkoiset ristit merta vasten ovat vaikuttavia, jotenkin ne sopivat tänne, Ranskan merentakaiselle alueelle. Tuolla jossain, kaukana, on Ranska, jonka kartta roikkui koulun seinällä ja jonka kansalaisia nämäkin ihmiset olivat.

Île aux Marins Saint-Pierre et MiquelonÎle aux Marins Saint-Pierre et Miquelon

Kiertelemme vielä saarta, Lasse yrittää saada myös kuvia saaren joka puolella olevista majakoista ja minä ihailen rantaniityn sinisiä ja keltaisia kukkia ja kauas rantaviivasta lentäneitä tyhjiä merisiilin kuoria. Vaikka olemmekin kaukana Saaristomereltä, niin jotain samaa kuin vaikka Jurmossa on tällä pienellä Purjehtijoiden saarella.

Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon

Laiturille palatessamme näemme myös siellä täällä välähdyksiä kesämökkielämää viettävistä paikallisista: pienistä puutarhoista, ylpeästi mennyttä Ranskan suuruutta Acadien lipulla julistavista pienistä mökeistä ja rannan veneistä.

Täydellinen kesäinen lauantai-iltapäivä, niin heillä kuin meillä – etenkin ajatellen, että ennakkoon ajattelin juuri näiden saarten olevan matkamme kylmin, tuulisin ja sateisin osuus.

Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon Île aux Marins Saint-Pierre et Miquelon

Alkuillasta Saint-Pierreen palattuamme huomaamme taas miten meistä pidetään täällä huolta: huominen lautta Newfoundlandin rannikolle lähteekin aikataulustaan poiketen jo aamulla, sillä huomiselle sunnuntaille on ennustettu tuulta ja tuntematon vastaantulijakin haluaa varmistaa, että jos olemme sillä lähdössä, niin saamme tiedon aikataulun muutoksesta.

Emme kuitenkaan ole, olemme tulleet saarelle lentäen Halifaxista ja palaamme samoin lentäen Halifaxiin. Lauttamatka Newfoundlandiin kestäisi vaan tunnin sekin, mutta sen jälkeen meidän olisi vielä pitänyt matkustaa sieltä tavalla tai toisella kuitenkin Halifaxiin, joten jätimme merellisen vaihtoehdon tällä kertaa väliin.

Tags from the story
,
Join the Conversation

14 Comments

  1. Ihana postaus! Ja saari on kuin Jurmo! Matalaa ja kivikkoista. Niin saarilta lähtevät asukkaat muualle. Saarella / saarilla elämä on ankaraa ja kovaa työtä.
    Menneen maailman tunnelmaa niinkuin totesitkin. Ja ihailtavaa huolenpitoa siellä -<3

    1. says: Pirkko

      Kiitos Tuula! Saaristomeren saarista tosiaan Jurmo tuli saarella mieleeni, vaikka täältä puuttui matalakin metsä ja rakennuksia oli enemmän.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Heli! Saint-Pierre on hyvin ranskalainen – päädyimme mm. kysymään tietä parilta nuorelta tytöltä ja yritys englanniksi päättyi alkuunsa, ohjeet löytyivät vasta kun vaihdoin kielen ranskaan. Samoin ravintolat ovat hyvin ranskalaisia.

  2. says: Stacy

    Mielenkiintoinen paikka ja lähestulkoon pakollinen visiitti tuonne, jos eksyy minnekään lähimaille. Kohteleekohan Ranska tuota saarta paremmin kuin siirtomaitaan, joita se on aina kyykyttänyt ja alistanut. Uskaltaakohan tuollaista edes kysyä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! Vaikea turistina sanoa miten Ranska saarta kohtelee, mutta ei se ainakaan köyhältä tai kurjalta näyttänyt. Kalastuksen elinkeinona hiivuttua tilalle on tullut turismi ja ilmeisesti myös iso osa asukkaista työskentelee julkisissa viroissa, eli ehkä Ranska jopa teettää jotain hallintonsa töitä ”etänä” täällä – siis pääsaarella Saint-Pierrellä.

  3. says: salaine

    Hienoja paikkoja ja upeita kuvia! Onpa hienoa, että hotellin vieraista pidetään huolta. Noin voi tapahtua vain pienissä hotelleissa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos salaine! Ja jos vaikka huolenpito olisikin rajoittunut vaan hotelliin, mutta kun meistä pidettiin huolta myös rantabulevardilla!

  4. Onpa miellyttävän ja idyllisen oloinen paikka. Vierailisin tuolla kyllä mieluusti! Teidän blogin lukijana voi kyllä aina luottaa siihen, että luvassa on kauniita kuvia ja mielenkiintoisia tarinoita – siis kunnon nojatuolimatkoja :)

  5. says: Veera Bianca

    Tietkö miks tykkän lukea teidän blogia? Koska niin monesti esittelette kohteita, jotka on mulle kokonaan uusia! Ja silloin kun esittelette mulle tuttuja kohteita, on ne niin eri näkökulmasta että tuntuvat myös uudelta :)

  6. Maabongaus tai TCC vie kyllä sellaisiin paikkoihin, missä suurin osa ei kuvittele edes käyvänsä. Ranska on kyllä levittäytynyt hyvin maailmalle ja jokaisessa paikassa ruokakulttuuri on kunnossa.

    1. Kiitos Rami! Tämä Saint-Pierre oli meillekin kyllä eksoottisuudessaan jotenkin samaa tasoa kuin Lampedusan saari aikoinaan, mutta molemmat mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kuten tuossa juuri yllä Veeran kommenttiin totesin, ei tämä maabongaus hassumpi harrastus ole :-)

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *