Anne of Green Gables Prince Edward Island

Vihervaaran Anna

Prince Edward Islandin turisteille suunnatussa materiaalissa on isolla lause ”It’s all about Anne”, mikä kuullostaa aika hurjalta ajatellen, että kyseessä on sentään kokonainen provinssi. Ja kirjailija L. M. Montgomeryn ensimmäisen Anna-kirjan julkaisemisesta on sentään kulunut jo yli 100 vuotta.

Aloitamme Anne-kiertueemme katsomalla musikaalin Anne & Gilbert, joka sattumalta jatkaa tarinaa onnistuneesti juuri siitä kohdasta, johon olimme jo kotona aihetta kerratessamme jääneet: ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) katsomamme DVD päättyi juuri kohtaan, jossa Anne ja Gilbert vaihtavat opettajan tehtäviä siten, että Anne voi jäädä Vihervaaraan.

Anne of Green Gables Prince Edward Island

Näytelmä kertaakin sopivin kohdin Ann, Anne – suomennettuna Anna – nimien variaatiota. Annen mielestä Anne on kauniimpi kuin Ann ja siksi hän haluaa hänestä käytettävän Anne -muotoa ja hiukan ainakin pukujensa puolesta pölyttyneeseen musikaaliin on saatu hyvin kohtia, jossa se, ovatko ihmiset Annen ystäviä vai eivät, tiivistyy tuohon nimikysymykseen. Jostain syystä Annesta tuli aikoinaan suomeksi sitten Anna.

Musikaalin lisäksi Anneen ja/tai kirjailija L. M. Montgomeryn tarinaan voi saarella tutustua ainakin neljässä eri paikassa – ja tässä luvussa ei vielä ole mukana Anne-aiheisia lahjatavarakauppoja, suklaakauppoja tai kahviloita tai ravintoloita.

Anne of Green Gables Prince Edward Island

Ostimme liput musikaaliin varmuuden vuoksi hyvissä ajoin, sillä tiesimme olevamme saarella kuitenkin vain neljä iltaa ja katsomo oli ääriään myöten täynnä valitsemanamme maanantai-iltana, joten ehkä päätös oli ihan hyvä. Teatteriliput ostimme, kun se mahdollista oli, yhdistelmälippuna, joka sisälsi teatterin ja kaikki muut neljä paikkaa, eli:

  • Green Gables House, siis Vihervaara
  • L. M. Montgomery’s Cavendish Home, eli kirjailijan talo(n rauniot) Cavendishissa
  • L. M. Montgomery Birthplace, siis kirjailijan syntymäkoti
  • Anne of Green Gables Museum

Jos olisimme olleet saarella noin juhannuksen ja elokuun lopun välisenä aikana, samaan pakettiin olisi vielä saanut Avonlean kylänkin, mutta useammastakin syystä päädyimme saarelle vasta syyskuun puolessa välissä, ihan kauden päätteeksi.

Jos suunnittelet vierailua Prince Edward Islandille, niin mene ennen 15. syyskuuta – me lähdimme saarelta juuri syyskuun puolessa välissä ja monet kaupat ja ravintolat menivät kiinni juuri tuona päivänä. Ehkä ihan optimaalinen aika olisi kesä-heinäkuussa, elokuu lienee ruuhkaisin.

Ann, Anne, Anna -nimikuvion lisäksi Avonlea/ Cavendish vaatinee selityksen. Kirjassahan Vihervaara sijaitsee Avonlean kylässä, mutta sellaista ei oikeasti ole olemassa, vaan kuvattu kylä on Cavendish. Charlottetownista ja Halifaxista tarinassa käytetään jo niiden oikeita nimiä.

Me ehdimme kiertämään näistä neljästä paikasta kolme – olimme liikkeellä melko huolettomasti aikatauluista kovin paljoa välittämättä ja siinä vaiheessa kun lopettelimme lounasta kauniin merenlahden äärellä New Londonissa ja palasimme ”turistin töihin” kirjailijan syntymäkotiin tajusimme, että nämä paikathan menevät nyt syyskuussa kiinni jo klo 16, emmekä me enää vartissa ehdi vajaan 10 kilometrin päähän Anne of Green Gables museoon. No ehkä ei ihan faneille, Lasselle ainakaan, kolmekaan kohdetta ihan huonosti ollut!

Anne of Green Gables Prince Edward Island Anne of Green Gables Prince Edward IslandAnne of Green Gables Prince Edward Island

Anne of Green Gables Prince Edward IslandGreen Gables House on kohteista tärkein: jos ihmiset jotain haluavat nähdä, niin Vihervaaran. Talohan ei ole autenttinen, eikä voikaan olla: kysehän on fiktiivisestä henkilöstä, mutta se on sisustettu aikakauden huonekaluilla ja tavaroilla ja sikäli antanee oikean kuvan elämästä kirjan aikakaudella. Talossa on kaksi kerrosta ja vaikkakin kävijöitä riittää tänne, mm. risteilylaivojen ansiosta, myös syyskuussa, niin taloa pääsi kiertämään ja halutessaan kuvaamaan aika rauhassa. Talon lisäksi alueella on iso lato, jossa on esillä tuonaikaiseen maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvää välineistöä ja pieni kahvila, josta voi ostaa vaikka juuri sellaista vadelmalimonadia, jota Anna luuli juottavansa Dianalle, hänelle viinimarjalikööriä juottaessaan.

Anne of Green Gables Prince Edward Island

Pihan kärryissä voi kuvata itsensä olkihatussa, jossa on punaiset letit jo valmiina ja isosta lahjatavarakaupasta voisi ostaa mm. moisen hatun ihan omakseenkin jos haluaa.

Anne of Green Gables Prince Edward Island

Talon lisäksi alueella voi kuvitella kulkevansa kirjojen miljöössä muutenkin Haunterd Forest  tai Lovers Lane -poluilla. Suomalaiselle nämä eivät ehkä ihan erityisesti sykähdytä, sillä metsä täällä on hyvin samanlaista kuin Suomessa: taianomaisuus jää puuttumaan.

Anne of Green Gables Prince Edward Island

Kirjailijan Cavendishin talosta on jäljellä vain rauniot, mutta niiden lähellä on toinen lahjatavarakauppa, joka on erityisesti painottunut kirjoihin, ja jossa on jonkin verran L.M. Montgomeryn elämään liittyvää rekvisiittaa. Raunioita ja niille metsän siimeksessä vievää polkuakaan ei kannata väheksyä, sillä polun varrella on otteita tarinoista, jotka vievät hyvin mukaansa tunnelmaan tässä pienessä metsässä, tämän niityn laidalla.
Halutessaan auton voi jättää tämän kohteen parkkipaikalle ja kävellä lyhyen matkan Green Gablesiin, joka on isompi ja paikoituksen ja lipunmyynnin osalta ruuhkaisempi.

Anne of Green Gables Prince Edward IslandAnne of Green Gables Prince Edward Island

Montgomeryn syntymätalo on pienen matkan päässä Green Gablesissä, New Londonissa, ja pieneen taloon tutustuu halutessaan perusteellisestikin melko lyhyessä ajassa. Mekin käytimme enemmän aikaa lounaaseen läheisessä Sou’West -ravintolassa merinäköalaa ihaillen. Anne of Green Gables -museossa on kuulemma lisää aikakauden esineistöä, mutta ne jäivät meiltä nyt väliin.

Anne of Green Gables Prince Edward IslandAnne of Green Gables Prince Edward IslandAnne of Green Gables Prince Edward Island
Anne of Green Gables Prince Edward Island

Päivä Prince Edward Islandilla kirjailija L.M. Montgomeryn jalanjäljissä oli osaltamme yksi matka lisää kirjailijoiden jalanjäljissä. Samantyyppisiä ”pyhiinvaellusretkiä” olemme tehneet ainakin:

Ennen matkaamme Vihervaaran Annan maisemiin luin myös Sara Kokkosen kirjan Kapina ja kaipuu, joka esittelee ulkomaisia tyttökirjaklassikoita kautta aikojen. Enpä ollut tiennyt, että Prince Edward Islandilla järjestetään jopa konferensseja L.M. Montgomeryn tuotannon tiimoilta edelleen ja niissä käy myös suomalaisia tutkijoita! Kapina ja kaipuu kirjan kuvaamasta tuotannosta Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjan olen lukenut aikoinaan kokonaan, samoin Anna-sarjan (mutten muita L.M. Montgomeryn kirjoja) ja tietysti Louisa Alcottin Pikku naisia -kirjan. Sara Kokkosen kirjaa lukiessani mietin kyllä hiukan, että vaikkakin nämä klassikot ovat tuttuja minulle ja ehkä vielä vuosikymmenen tai kaksi minua nuoremmillekin, niin mahtavatkohan ne enää kulua nuorten lukijoiden käsissä.
Suomalaisia tyttökirjoja analysoiva Rasavillejä ja romantikkoja, samoin Sara Kokkoselta, on minulla vasta lukujonossa, vaikka senkin monet senkin kuvaamat kirjat olivat lapsuuteni/nuoruuteni lukemistoa.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

14 kommenttia artikkeliin ”Vihervaaran Anna

    1. Kiitos kiitoksista! Minulla ei kirjoja enää ollut jäljellä, mutta ekirjana hankin pari ensimmäistä osaa tätä matkaa etukäteen fiilistellessäni.

  1. Nyt en kyllä kestä! Anna-kirjasarja on määrittänyt hyvin voimakkaasti osaa tämän Annan nuoruudesta ja ehkäpä vaikuttanut jopa siihen, millainen tyyppi musta on lopulta kasvanut. Oon kahlannut ne kirjat läpi varmasti lukemattomia kertoja. Olisi ihan unelma päästä Prinssi Edvardin saarelle katsomaan noita paikkoja. Toisaalta ehkä hyväkin, etten ole päässyt niin eivät ole ne omat mielikuvat särkyneet – ne kaikki paikat kun pitäisi varmaan osata nähdä kirjasarjan Annan romanttisen vaalenpunaisten lasien läpi 🙂

    1. Kiitos Anna! Kieltämättä mielikuvitus on usein todellisuutta parempikin kuvittaja – etenkin kun tällaisissa ”megakohteissa” joudutaan aina myös huomioimaan suuret kävijämäärät. Mutta kyllä minusta tuossa paikassa, metsäpolkuineen ja niittyineen kaikkineen oli ”oikeatakin” tunnelmaa.
      Prinssi Edwardin saarihan ei oikeastaan ole vaikea kohde – Iceland Air lentää Halifaxiin, eli Reykjavikista n. 5 tuntia lisää ja sitten muutama tunti autoilua (tai paikalislento Charlottetowniin).
      Anna-kirjojen kohteiden kiertäminen saarella vaatii kyllä auton alle – tai sitten valmiin retken.

  2. Onpa mukavaa päästä blogisi kautta näihin maisemiin ja tunnelmiin. Prinssi Edvardin saari tuli Montgomeryn kirjojen kautta tutuksi nuoruudessa, mutta maisemat ovat olleet lähinnä vain oman mielikuvituksen tuotetta. Osaatko sanoa, onko tuolla samalla tavalla hypetystä Montgomeryn Runotyttö-sarjan tiimoilta, vai onko Vihervaaran Anna vain niin paljon isompi juttu? Runotyttö-sarja on aina ollut noista kahdesta lempparini 🙂 Kiitettävästi olette näitä kirjallisuusaiheisia pyhiinvaellusretkiä tehneet! Mekin keväällä reissasimme nykynuorten suosiman Twilight-sarjan maisemissa Washingtonin osavaltion Olympic Peninsulalla, mutta vaikka useammman kirjojen tapahtumapaikan näimmekin, emme käyneet missään kierroksilla tai museoissa tms. Mutta jos osuisin jonkun tuollaisen klassikon maisemiin, niin voisin aikaani tuollaiseen käyttääkin, ja ihan varmasti ainakin, jos joskus tuonne Prinssi Edvardin saarelle päädyn 🙂

    1. Kiitos Henna! Enemmän tuo oli Anna-sarjan ympärille rakennettu, vaikka toki kirjailijasta kertovissa paikoissa oli mainittu myös muu tuotanto ja etenkin tuossa ”kirjakaupassa” oli tietysti tarjolla koko tuotanto. Minulla L M Montgomeryyn tutustuminen jäi kyllä aikoinaan vaan Anna-sarjaan.

      Meillä nämä ”kirjalliset” matkat ovat tulleet yleensä mukaan kuvioon vasta kun matka on jo muuten ainakin karkeasti hahmoteltu. Gaboronen Botswanassa tosin kyllä lisäsimme reitille vaan kirjasarjan takia ja samoin kiinnostukseni Nantucketiin oli kirjallista perua. Kööpenhaminassa Blixenin talolle päädyimme sukulaisen vinkistä, mutta Nairobissa lisäsimme talon erikseen matkaohjelmaamme lisäpäivän muodossa.

  3. Jos mä lähtisin Kanadaan, menisin ehdottomasti tuonne! Olen sen verran tyttökirjafani, että olis ihan pakollinen kohde.

    Noihin tietokirjoihin kerättiin kommentteja lukijoilta ja muistelen, etten kolmikymppisenä ollut nuorimpia ja olen siinä käsityksessä, että kelpaa klassiset tyttökirjat vielä nuoremmillekin. Moni kuitenkin on tarttunut niihin varmaan siksi, kun nostalgiset äidit suosittelee… Jos aihepiiri kiinnostaa enempi, niin suosittelen vilkaisemaan kirjoittajan blogia: http://sarankirjat.blogspot.fi/

    1. Kiitos Veera! Saran kirjoista tuon ulkomaisia tyttökirjoja, siis myös Anna-kirjoja käsitelleen luinkin juuri ennen matkaamme. Mutta kiitos linkistä joka tapauksessa.

  4. Mielenkiintoista ja nostalgista! Täällä voisin itsekin käydä maistelemassa Rasberry Cordialia. Pitää tutustua myös sinun muihin kirja-aiheisiin matkoihin.

  5. Kiitos Sateenmuru! Juu, pakko oli valita Raspberry Cordial eikä Pepsi Max tuossa ympäristössä!

  6. Ei ole kovin montaa vuotta, kun viimeksi luin Anna-kirjat. Olihan se hieman erilainen lukukokemus näin aikuisena. Pikku naisia- sarjaa en pystynyt lukemaan, siitä oli aika ajanut ohi. Tytärtä (11v.) nämä kumpikaan eivät kiinnostaneet, joten hän ainakin todistaa pohdiskelusi nykynuorten osalta todeksi.

  7. Voi mitä nostalgiaa ja ihania vanhoja kirjasarjoja todellakin, Pieni talo preerialla oli yksi lemppri sarjoistani ja ootin aina sunnuntaita! Ostin tyttärelleni Enid Blytonin Viisikko ja S.O.S-kirjoja mutta ei hän niitä innostunut lukemaan ja onhan se teksti todella vanhahtavaa! Hyviä kirjoja kaikki mutta niitä vois varmaan tuoda nykypäivään ainakin tekstin puitteissa 😉 Varmasti oli upea reissu, tykkään vierailla erilaisissa kirjojen ja TV-sarjojen tapahtumapaikoissa.

    1. Kiitos Martta! Tuo Vihervaara oli vaan osa reissuamme, mutta ihan kiva osa sitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.