Saint-Pierre ja Miquelon

Saint-Pierre et Miquelon

Jos Prince Edward Islandilla kuljimme jossain määrin isäni jäljillä, niin Saint-Pierre & Miquelonilla voisimme sanoa kulkeneemme edesmenneen maailmanmatkaajan, Veikko Huhtalan jäljillä. Veikko ja hänen puolisonsa Oili ovat ainoat suomalaiset, joiden tiedämme saarilla ennen meitä käyneen.

Saint-Pierre et Miquelon

Maailmanmatkaajien jäljillä

Veikko, kävi saarilla jopa kahdesti.
Ensimmmäisen kerran lyhyesti vuonna 1987, osana pitempää Pohjois-Amerikkaan suuntautunut matkaansa. Hän lensi saarille Halifaxista, kuten mekin, löysi ”sopivan hintaisen hotellin, jonka ikkunasta aukeaa hieno näköala merelle” ja lähetti ”pakolliset postikortit” Suomeen St. Pierre & Miquelon -postimerkeillä varustettuna.
Seuraavana päivänä hän lentää takaisin Halifaxiin, eli kovin paljoa Veikko ei ensimmäisellä ”pinnanhakumatkallaan” saarista nähnyt.

Saint-Pierre et Miquelon

Vuonna 2009 Veikko ja Oili yrittävät päästä Sablen saarelle, jonne sveitsiläinen Most Traveled People -listan kärjessä tuolloin ollut sveitsiläinen oli kokoamassa ryhmää.
He ehtivät lentää Reykjavikin kautta Halifaxiin, mutta Kanadan rannikolle iskenyt hurrikaani estää pääsyn Sablelle. Jotta matka Halifaxiin ei jäisi täysin turhaksi, Veikko ja Oili päättävät lähteä Saint-Pierrelle, jossa Oili ei ole vielä käynyt.

Tällä kertaa Veikkokin tulee perehtyneeksi saareen huonosta säästä huolimatta perusteellisesti: ”Neljä päivää tällä tuulenpieksämällä saarella ei ole mitään herkkua, mutta kaikkea ajankulua kuitenkin löytyy”. He käyvät myös Miquelonin saarella, vaikkei siitä ”mitään pinnaa saakaan”.  Postikortit lähtevät tälläkin kertaa matkaan Veikon tätä kirjassaan kommentoidessaan, että ”Olen melko varma, että 99 prosenttia suomalaisista ei tiedä tästä mitään”.

Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierren ja Miquelonin postimerkit kiinnostavat harvinaisina keräilijöitä ympäri maailmaa. Poikkeuksellisesti mekin lähetimme täältä kortin jopa itsellemme!

Miquelonin saari

Saint-Pierre et Miquelon
Saint-Pierren rantaa, taustalla Langlade

Me vietimme Saint-Pierressä viikonlopun perjantaista maanantaihin ja jos päiviä olisi ollut yhtään enemmän, niin varmasti meilläkin seuraava kohde olisi ollut lento läheiselle Miquelonin saarelle, jossa asukkaita on alle 1000, siinä missä niitä Saint-Pierressä sentään on n. 5000. Lento Miquelonille olisi ollut sikälikin mielenkiintoinen, että sinne lennetään todella pienellä 10-paikkaisella koneella.

Saint-Pierre et Miquelon

Miquelonin saaresta sen verran, että vaikka tämän Ranskan merentakaisen yhteisön nimessä mainitaan Saint-Pierre ja Miquelon, niin tuo kooltaan isompi, väestöltään pienempi saari koostuu oikeastaan vielä kahdesta saaresta, eli Miquelonista ja Langladesta, jotka yhdistyvät toiseensa hiekkadyynillä, jota pitkin voi ajaa saarelta toiselle sään salliessa, yleensä siis vaan kesäisin. Langlade onkin enää vain kesäsaari.

Mutta jätämme, mekin, Miqueloniin tutustumiseen toiseen kertaan.

saint pierre et miquelon

Ranskalainen Saint-Pierre

Sään suhteen me olimme onnekkaita, sillä lyhyen vierailumme aikana satoi vaan hetken. Lensimme Saint-Pierreen Halifaxista. Toisena vaihtoehtona olisi ollut toinen lento toisesta Nova Scotian kaupungista, saaria vielä lähempänä olevasta Sydneystä, mutta Halifax oli meille logistisesti helpompi.
Runsaan tunnin lento Halifaxista ja siirryimme Kanadasta Ranskaan ja toiselle aikavyöhykkeellekin (tosin eroa oli vaan tunti).

Saint-Pierre et Miquelon

Etukäteen olimme saarista sentään hiukan lukeneet ja yhtenä toistuvana teema oli ranskalainen keittiö ja toden totta, täällä aamiainen on tyypillinen ranskalainen continental breakfast ja illallisravintoloihin pitää varata pöytä, sillä pikaruokapaikkoja ei Saint-Pierressä taida edes olla.
Lounaaksi nautimme yhtenä päivänä Quiche Lorrainen – niin ranskalaista ja yhdellä illallisella ”matkustamme” Bretagneen ja nautimme suolaisia galetteja.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierre et Miquelon

Ensimmäisenä iltana etsimme tietä supermarketiin ja jo lähelle päästyämme yritämme varmistaa suuntaa vastaan tulleita teini-ikäisiltä tytöiltä. Englanninkieliseen kysymykseen emme saa vastausta, mutta kun vaihdan kielen vähän ruosteessa olevaan ranskaani, niin ohjeet löytyvät.

Osallistumme, autottomina, tila-autolla toteutetulle kiertoajelulle, ja oppaanamme oleva rouva tapaili muutaman tunnin aikana useampaan kertaan oikeaa englanninkielistä termiä.  Kierros vie meidät Saint-Pierren pienen saaren eri osiin ja pääsemme näkemään myös maaseutua, merenlahtia ja hämmästyttävän paljon hevosia!
Ja samalla saamme kuitenkin, pienistä kielihaasteista huolimatta, ison määrän tietoa elämästä näillä saarilla.

Kalastajien maailma

Ile Aux Marinsin, purjehtijoiden saaren, viehättävän museon lisäksi käymme myös Saint-Pierren parissa muussa museossa ja pyöräilemme ristiin rastiin värikkään kaupungin katuja ja rantoja. Kaupunki on ihan erityisen värikäs, sillä täällä meren ja tuulen pieksämällä saarella talojen maalaukseen saa joka neljäs vuosi avustusta ja ilmeisesti kunnia-asiana on valita taloonsa eri väri kuin naapurilla.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et MiquelonSaint-Pierre et Miquelon

Historiallinen museo käsitti mm. osaston, jossa kerrottiin salakuljetuksen merkityksestä saaren historiassa Yhdysvaltojen kieltolain aikaan. Taitaa olla joka paikassa niin, että kieltolaista seuraa välittömästä salakuljetus, joka sopii hyvin kalastajien rinnakkaiselinkeinoksi, sillä heillähän on jo veneet ja osaamista merellä liikkumisesta, myös vaikeissa olosuhteissa ja pimeässä.

Saint-Pierre et Miquelon

Ennen matkaa luimme netistä myös vanhasta talosta, joka oli rakennettu purettujen Cutty Sark -laatikoiden laudoista ja kysyimme tietä talolle. Turisti-infossa työskentelevä nuori mies ei ollut siitä kuullutkaan, mutta hiukan vanhempi nainen kuuli keskustelumme ja tuli kertomaan niin meille, kun nuoremmalle työkaverilleenkin, että talo on sittemmin purettu. Näinhän se on, kaikki paria kuukautta vanhemmat faktat nettijutuista pitäisi tarkistaa, sillä maailma muuttuu koko ajan.

Kalastus ei ole enää täällä varsinainen elinkeino, vaikka aikoinaan Ranskasta ja Espanjasta tänne tulleet kalastajat saaret pitkälti asuttivatkin, mutta pienet kalastajaveneet ja hummerinpyydykset värittävät edelleen Saint-Pierren rantoja. Myös huviveneitä, niin purje- kuin moottoriveneitä saarella näkyi  jonkin verran.

Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et Miquelon Saint-Pierre et Miquelon

Kalastuksen hiipumiseen elinkeinona ovat vaikuttaneet niin kiistat aluevesien laajuudesta Kanadan kanssa kuin kalakantojen kutistuminen.

Grand_BanksJos joku muistaa mm. George Clooneyn tähdittämän tositapahtumiin perustuvan elokuvan Meren raivo, niin sen tarina sijoittuu juuri näille vesille. Täällä on Grand Banks, jonka kalakannat ovat aikoinaan olleet ilmeisen legendaarisia. Siinä missä Halifaxin Titanic-hehkutuksen jälkeen on ollut mielessä katsoa kyseinen elokuva uudelleen, niin ehkä katsomme myös elokuvan Meren raivo taas tässä joskus.

Saint-Pierre et Miquelon

Saarelle muuttaneista asukkaista, kalastajista,  osa tuli Baskimaasta ja heidän historiansa ja kulttuurinsa näkyy edelleen kaupunkikuvassa, vaikka baskin kieltä ei täällä kuulemma erityisesti vaalitakaan: taitaa olla ranskan ja englannin kielessä riittävästi. Trinquet-halli täältä kuitenkin löytyy ja baskien käyttämä pelikenttä.

Maapistepäivitys

Me suuntasimme saarille Pohjois-Amerikan viimeisten puuttuvien TCC-pisteiden innoittamana: niitä on koko mantereella vain 6: Kanada, Meksiko, Yhdysvallat ja erityisalueina TCC:n sääntöjen mukaisesti Prince Edward Island, St Pierre & Miquelon ja Alaska, joka meiltä vielä jäi tämänkin matkan jälkeen uupumaan. Mutta lähempää saarille suunnataan myös ranskalaisen ruuan ja rauhallisen viikonlopun viettoympäristön takia. Häämatkakohdekin saaret taitavat olla, sillä vieraskirjoissa näkyi merkintöjä tällaisilta matkalaisilta, emmekä niitä mitenkään erityisesti niitä etsien selanneet – kunhan kirjoitimme omat nimemme kirjaan.

Tässä yhteydessä voisi olla sopiva paikka päivittää maapisteidemme tilanne.

  • TCC-pisteitä (jota ensisijaisesti keräämme) meillä on nyt 154/159 (Pirkko/Lasse). Alaskassa olisi kiva käydä paitsi todennäköisesti hulppeiden maisemien takia, myös siksi, että voisimme Pohjois-Amerikastakin todeta kuten Euroopasta, että olemme käyneet kaikkialla TCC-alueiden tarkkuudella.
  • Itsenäisiä maita meillä on tätä nykyä kasassa 107/109, Lassen johtaessa edelleen Venezuelalla ja Trinidad & Tobagolla. Marraskuiselta risteilyltä Intian valtamerelle maita kertyy 3 lisää (Madagaskar, Mauritius, Seychellit) ja TCC-alueita lisäksi yksi (Reunion). Tavoitteita meillä ei edelleenkään nyttemmin varsinaisesti ole.

Sablen saari

Veikon ja Oilin matkoihin vielä palatakseni: Sablelle Veikko ja Oili pääsivät lopulta vuonna 2010 ja koska tätäkin saarta esiteltiin niin Halifaxin kuin Lunenburgin merenkulkumuseoissa melko laajalti sen omalaatuisuuden takia, niin ehkä palaan siihen vielä blogijutun muodossa vähän myöhemmin. Sablelle emme kuitenkaan usko koskaan päätyvämme!

Join the Conversation

20 Comments

  1. says: Veksi

    Tunnen pari kaveria jotka ovat tuolla käyneet työmatkalla. Työtehtävät ovat liittyneet voimalaitoksiin. Toinen kävi pari vuotta sitten, toinen kauemman aikaa sitten.

    On muunkinlaista matkustamista kuin maabongausta ;)

  2. says: Pirkko

    Kiitos kommentistasi Veksi! Nyt siis tiedämme, että saarille suunnataan paitsi maabongaus- ja häämatkoille, myös työmatkoille.

    Yksi meille uusi – ja mielestäni mielenkiintoinen – yksityiskohta noilta saarilta oli niiden asema Atlantin alittavien tietoliikennekaapelien osalta.
    Kun niitä kaapeleita kai edelleen on sadoissa laskettava määrä (kevyt surffaus väitti, että alle 300), niin se, että niistä osa menee näiden saarien kautta on suhteessa näiden saarten muuhun merkitykseen merkittävä. Tuli vaan noista voimalaitoksista mieleen, jos vaikka aihe jotenkin olisi sivunnut tietoliikennekaapeleitakin.

    1. says: Veksi

      Itse asiassa kotimaisen voimalaitostoimittajan palveluksessa on aika paljonkin väkeä joka on kiertänyt paljon pieniä saaria Tyynellämerellä, Karibialla ja yleensäkin siellä missä pieniä dieselkäyttöisiä sähkövoimalaitoksia.
      Yksi tuttu on käynyt Tahitin Mooreasaarella starttaamassa mehutehtaan laitteita.
      Vaisalan sääasemien tiimoilta on myös maailmaa moni kiertänyt hyvinkin erikoisissa paikoissa.

  3. says: Pirkko

    Kiitos Veksi! Tahitin Moorealla olemme mekin tulleet käyneeksi, mutta eipä tullut mieleen minkäänlainen teollisuus siellä resortissa oleillessa :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Venla! Harvinaisuus tulee lähinnä noiden saarten kuulumisesta Ranskaan, muuten maisemat olivat tietysti kuten Kanadan itärannikolla muuallakin.

  4. says: Pirkko

    Kiitos Monna! Emmeköhän me sinne Alaskaankin jossain vaiheessa pääse – ja sehän onkin sitten ihan toisella tavalla eksoottinen, eikä todellakaan suomalaisillekaan kovin harvinainen kohde.

  5. No tuolla ei ainakaan tule paljon suomalaisia vastaan. Söpöjä nuo värikkäät talot, ja aika kivaa tuo, miten niiden maalaamista tuetaan. Ei varmaan tule koskaan tuonne lähdettyä, ellei sitten joskus innostuta maabongauksesta :)

  6. Kiitos Anna! Juu, suomalaisia emme tavanneet, enimmäkseen muutamat turistit olivat tietysti Kanadasta. Eikä tuo kohde suomalaisten maabongareidenkaan keskuudessa kovin vierailtu ole, kuten totesin, niin emme tiedä lisäksemme kuin yhden. Mutta meidät tuonne vie niin tuo koko Pohjois-Amerikan TCC-alueiden ”metsästys”, kuin kohteen läheisyys Prince Edward Islandille, jonne taas halusin myös isäni ja äitini ”jalanjäljissä”, vai pitäisikö sanoa ”renkaanjäljissä”.

  7. Tämähän oli oikein sivistävä postaus! En tiennytkään että Ranskalla on Kanadan edustalla saaria ja jotenkin niin aistin tuon tilanteen kun kysyit neuvoa Englanniksi, niin apuja ei tullut, mutta kun yritit Ranskalla niin sitten alkoi onnistua… Kartta selvensi sijaintia kummasti ;)

    1. Kiitos Martta! Ranskan (ja muidenkin maiden) pienet alueet Karibialla taitavat olla aika monen tuntemia, mutta tämä on tosiaan varmaan vähemmän tunnettu.

  8. Erittäin hyvä juttu. On aina mukavaa kuulla historiasta paikasta, jonne tuskin itse koskaan eksyy. Ja noi valloittavan värikkäät talot on erittäin sympaattisia, jotenkin niin rakkaudella ja ylpeydellä maalattuja :)

  9. Voi että, tämä on todella laadukas tämä sinun blogi, Pirkko! Paljon tullut vastaan paikkoja, joista ei ole edes kuullut aikaisemmin, ja aina herää kiinnostus, koska kirjoitat niin asiantuntevasti ja perehtyen asioihin mutu-tuntumaa enemmän. Ihan kuin lukisi matkakirjaa tai lehtiartikkelia, ennemminkin kuin nopeatempoista blogia. Mää tykkään!

  10. Taas yksi paikka, josta en ole kuullutkaan. Ja sitä kun kuvittelee tietävänsä paljon maailmasta ja sen paikoista. Herttaisia, värikkäitä taloja ja kalastajaelämää. Tuonne tuskin tulee kovin helposti matkattua, mutta mukavaa sitten edes virtuaalimatkata sinne näin sunnuntai-iltana.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *