Intian valtamerellä

Matka talvesta Costa neoRomanticalle

Matkaa edeltävä viikko oli Suomessa talvinen ja luminen. Lähtöaamuna pakkasta oli -10 astetta. Viikko oli myös kiireinen, nippu sellaisia työtehtäviä, jotka oli hoidettava ennen lähtöä, tavaroiden kasaaminen vähän pitemmälle matkalla ja vielä samalle viikolla osunut, vaikkakin loistava, teatteri-ilta Meidän luokka -näytelmän parissa.

Perjantai-illan lähtö, heti työpäivän jälkeen, tarkoitti myös lähes tuntia Kehä I:n ruuhkassa, mutta lopulta olimme kentällä, valmiina lähtöön, kesävaatteissamme hiukan palellen. Finnairin non-Schengen lounge tarjosi päivällisen, ei mitään loistokasta, mutta ruokaa kuitenkin ja lennolla jatkoille vielä Antipasto-lautasilla ja kuohuviinillä: tästä se alkaa loma!

Pariisissa 2D:stä 2E:hen

Pariisi, matkalla Mauritiukselle

Terminaalin vaihto Pariisissa osoittautui sekavaksi jutuksi, vaikka tällä kertaa emme sentään joutuneet juoksemaan koko matkaa kuten viimeksi Pariisissa Miamin koneeseen vaihtaessamme. Finnairin lento tuli terminaaliin 2D ja Air Francen lento lähti terminaalista 2E. Vaihdon älykkyystestinä oli haaste olla menemättä passin tarkastukseen, jonne hihnasto kaikkia matkustajia ohjasi, ja ymmärtää pujotella hihnalla suljettuun 2E terminaaliin vievään käytävään ja käsimatkatavaroiden läpivalaisuun. Onneksi näimme muutaman meitä uhmakkaamman ensin tekevän niin ja päätimme sitten mekin kokeilla ja turvatarkastusta tekevien viranomaisten mukaan tämä oli ilmeisesti ihan ok ja pääsimme jatkamaan matkaa 2E-terminaaliin vievään bussiin.

Pariisista – Mauritiukselle

Mauritius

Helsingissä lennoille sisään tsekatessamme vain Helsinki – Pariisi -välin paikat saattoi valita ja pitemmälle, tärkeämmälle välille Pariisi – Port Louis saimme paikat 18 B ja C ja hiukan harmittelimme, että leveässä koneessa 2 paikkaa keskimmäisistä 4 paikasta olisi ollut sikäli parempi vaihtoehto, että emme joutuisi nousemaan, ehkä heräämään, kenenkään muun kuin itsemme takia, mutta asialle ei hetimmiten voinut tehdä mitään. Mutta sitten kohdallemme osui kuitenkin onni, ja paikka 18 A jäi tyhjäksi ja saimme matkustaa n. 10 tunnin lennon suhteellisen väljästi ja häiriöttä. Aterian jälkeen otimme vielä melatoniinitabletit ja niiden tukemana nukuimmekin sitten pääosan lennosta. Varsinaisia unilääkkeitähän lennoilla ei kai saisi edes ottaa, mutta melatoniini ei kyllä meitä ainakaan niin vahvasti nukuta, etteikö sitä silti tarvittaessa havahtuisi ympäristöönsä ja heräisi.

Lentokentältä satamaan

Palmuja!

Perilla Port Louisissa meitä odotti Costan ryhmän vastaanottaja, olimmehan ostaneet Loistoristeilyiltä (Costan suomalainen agentti) koko paketin, lentoineen ja kuljetuksineen. Jos aikaa (lomaa) olisi ollut ennemmän, olisimme voineet tulla Mauritiukselle jo aikaisemmin ja viettää siellä muutaman päivän ennen lähtöä, mutta näin kun meidän piti ehtiä suoraan laivaan, niin myös lentojen liittäminen samaan pakettiin tuntui parhaalta ratkaisulta. Kentällä pienen ryhmän kasaantuminen kestää hetken: ehdimme kiinnittää hyttilaput matkalaukkuihin, käydä ostamassa juotavaa ja aistimassa Mauritiuksen lämpöä ja palmuja ennen n. tunnin matkaa lentokentältä satamaan.

Mauritius
Costa neoRomantica Mauritiuksella

Satamassa asiat sujuvat yllättävän jouheasti, ehkä siksi, että meitä tuli kerralla vain kymmenkunta matkustajaa. Täytämme Mauritiuksen maastapoistumislomakkeet (lentokoneessa juuri täytimme samanlaiset maahantulolomakkeet), annamme laivaliput ja passit Costan edustajalle ja saamme Costa-korttimme ja pääsemme hyttiimme 6018 London-kannella. Asianmukaisen ”tässä me saavumme laivaan” kuvan ottamisen jälkeen tietysti!

Laivaan!

Kun myöhemmin käymme uteliaisuuttamme katsomassa kuvan, ja lunastamme yhden niistä, toteamme taas laivan tältä osin elävän edelleen hiukan muinaisuudessa: kuvan voi ostaa 15 eurolla, mutta vain paperitulosteena, digikuvana sähköpostiin sitä ei saa.

Hytissä muistamme Loistoristeilyjen monisivuisesta ohjeesta kohdan, jossa sanotaan, että buffet-lounasta on tarjolla klo 16 asti ja ehdimme juuri ja juuri syömään!

Retkiä, luottokortteja ja lentopisteitä

Illalla tutustumme laivaan. Retkitiskiltä saamme ennakkoon varaamiemme retkien liput ja hiukan vielä niitä säädettyä.
Retkien hinnoittelu italiaistyylisellä kirjanpidolla jää meille liput saatuamme mysteeriksi: internetvarauksista laskien saamme retkipaketillemme yhden hinnan, lipuista laskien toisen hinnan ja television online-laskussa on kolmas hinta. Kaikkein sekavinta on, että osa retkistä on Pirkolla halvempia kuin Lassella, osa päin vastoin ja osassa lipuissa kummallakin on sama hinta.
Luottokorttia Costa-korttiimme liittäessämme toteamme, että Diners ei kelpaa, eli Finnairin pisteitä täältä ei saa kerättyä, mutta Norwegianin Visa kelpaa, joten kerätään sitten Norwegianin pisteitä.

Älä osta juomapakettia

Juomapaketteihin tutustuessamme toteamme, että meidän todellakin olisi kannattanut nähdä vaivaa saadaksemme Loistoristeilyjen myymästä paketista Piu Gusto -niminen juomapaketti (30 euroa/päivä/henkilö) pois. Kaikki muut paitsi kaikkein kallein Intenditore -paketti (46 euroa) sisältää juomia vain laseittain, ei tölkeissä eikä pulloissa, joten 60 eurolla per päivä emme saa edes vesipulloa hyttiin vaan se pitää ostaa erikseen. Aikaisemmilla risteilyillämme olemme ostaneet 10 juotavaa sisältäviä paketteja ja illallisviinit ja satunnaiset drinkit erikseen ja suhteellisen vähän alkoholia nauttiville tuo on merkittävästi edullisempi diili kuin jollain tapaa nöyryyttävä Piu Gusto -paketti, jossa saat juotavat lasista, tai usein vielä muovimukista! En suosittele.

Insinööri ja pelastusliivit

Costa neoRomantica
Costa neoRomantica

Pakollinen pelastusharjoitus on heti saapumisiltana ja vaikkakin juttujen kuunteleminen ainakin neljällä kielellä pelastusliivit päällä seisten on vähän puuduttavaa, niin selviämme harjoituksesta melkein kunnialla. Melkein, sillä insinöörinä piti kokeilla toimiiko pelastusliivin veteen reagoiva valo kastelemalla sitä hiukan ja toimihan se. Aloitteleva pelastusliivi-insinööri ei kuitenkaan saanut sitten valoa sammumaan, vaan avuksi piti pyytää hyttipalvelijamme Pedro.
Pedrolta saimme myös lainaksi 3-piikkisen adapterin, jota tarvittiin tietokoneen maadotettua laturijohtoa varten – iPhonen laturit menivät samaisiin pistorasioihin sellaisinaan.

Internetiin vaikka keskeltä merta

Tutustuimme uteliaisuuttamme hetimmiten myös laivan Internet -paketteihin: somettaa voisi 24 tuntia hintaan 4 euroa, sähköpostit vaativat 0,19 euroa / minuutti tai megatavuittain rajoitetun isomman paketin (250 MB / 25 euroa ja siitä ylöspäin). Tätä blogijuttua varten aloitimme sitten ensimmäisen megatavupaketin. Muutaman kuvan olimme jo aikaisemmin ladanneet Instagramiin ja Facebookiin sähköpostien tarkistamisen lisäksi tuolla 0,19 euroa / minuutti -vaihtoehdolla. 10 minuutissakin tekee jo aika paljon kunhan ei ala harhailla netissä! Netti tuntui toimivan myös kaukana merellä ihan kelvollisesti: jopa kuvien lataaminen (tosin asianmukaisesti pienennettyinä) onnistui ihan sukkelaan.

Ravintolat, Spa ja uima-altaat

Laivan ravintoloihin taidan palata tarkemmin toisella kertaa, mutta heti ensimmäisenä huomiona aikaisempiin Costan risteilyihimme verrattuna nyt ainakaan tällä laivalla ei enää ollut illalliskattauksia vaan illalliselle saattoi mennä mihin aikaan vaan  18:30 – 21 välillä, itsepalveluravintolassa samat ruokalajit olivat tarjolla klo 22 asti. Tämän muutoksen myötä meistä ainakin myös viimeisetkin paineet pukeutua illalliselle jotenkin näyttivät poistuneen, ainoat pukeutumisohjeet Botticelli-ravintolaan koskivat miehiä, joilta toivottiin pitkiä housuja ja suljettuja kenkiä.

Hyvinvointipalveluja laivalla markkinoidaan näkyvästi ja varmasti niitä ainakin kampaajan/parturin verran ennen paluuta käytämmekin. Ensimmäisestä pakkaamiseen liittyvästä virheestänikin kampaaja pelasti minut. Tapaan uskoa hotellien (tai tässä tapauksessa laivan) shampoisiin, mutta otan mukaan oman hoitoaineen, mutta tällä kertaa olin epähuomiossa täyttänyt hoitoaineputkiloni shampoolla, joten piti hetimmiten ensimmäisen suihkun jälkeen hoitoaineostoksille!

Uima-allasosastoista ja elämästä laivan ulkotiloissakin enemmän toisella kertaa, mutta ensimmäiset auringonlaskukuvat saimme sentään otettua jo toisena iltana laivalla!
Tätä kirjoitettaessa alkumatkamme toinen meripäivistä on menossa ja siinä missä etukäteen olin vähän huolissamme, että miten nämä tulevat kulumaan, niin toistaiseksi ne ovat kuluneet turhankin nopeasti: yhdellekään kulttuuriluennolle tai tanssitunnillekaan emme ole ainakaan vielä ehtineet. Suunnittelemamme urheilullinen elämä laivalla kuntosalikäynteineen ja kannen juoksurataa kiertäen ei sekään ole vielä ihan alkanut: hissiä sentään olemme enimmäkseen vältelleet. Mutta muutaman iPadilla mukana tuomani leffan olen ehtinyt katsoa ja muuten vaan asettua taloksi (laivaksi?) ja toipua työviikosta ja totutella lomaelämään!

Costa neoRomantica Auringonlasku Intian valtamerellä

4 kommenttia artikkeliin ”Matka talvesta Costa neoRomanticalle

    1. Kiitos Lena! Jäi näihin kommentteihin vastaaminen ”merellisillä” nettiyhteyksillä, vaikka ne luinkin, mutta täytyy taas pikkuhiljaa ottaa homma haltuun 🙂

  1. Hyvää reissua! aika halpa netti siellä, kun Msc:llä olisi ainakin keväällä maksanut netti jotain 20e/tunti ja sitä rataa. Mutta ilmeisesti netin hinnat laivoilla ovat halpenemassa. Hyvä kuitenkin tietää että Costalla on edullisempi netti, ehkä kokeilen sitä joskus, jos en jotain britti yhtiötä. Kiinnostaisi myös juttu laivan ruuasta? onko hyvää ja monipuolista? keväällä kun menin Mscllä ensimmäisellä laivalla oli hyvät ruuat ja ainakin 20h buffetti, kun taas toisella laivalla oli ruuat vain välillä buffetissa ja liian suolaisia. Msc:llä olisi myyty juomapakettien lisäksi myös pirtelö/jäätelöpaketti, jätin välistä mutta kyllähän se kiehtoi. Buffetista sai hakea vettä, kahvia ja teetä 24h

    1. Kiitos Susanna! Etenkin jos somepaketti (Facebook, Instagram, Twitter, Whatsup jne.) riittää, niin tuolla risteilyllä olisi 33 eurolla saanut käyttää niitä koko ajan. Sähköpostien, Hesarin ja bloggaamisen takia teimme itse vähän toisenlaisia valintoja.
      Palaan noihin ravintoloihin vähän myöhemmin – eivät ne ruuat ihan huippuja olleet, mutta näin ei-foodieille ihan riittävää tasoa, mitä nyt vähän italiaisittain liiankin pastapitoisia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.