Saint-Denis, Reunion

Reunion

Laivan kuntosalista on näkymä merelle. Juoksumatolla kävellessäni horisontissa harmaat pilvet tarkentuvat merestä korkealle nousevan saaren ääriviivoiksi: siinä se on Reunion.

Matka Madagaskarin itärannikolta Reunionille taittui vajaassa vuorokaudessa ja saavumme Le Port -nimiseen satamakaupunkiin iltapäivällä. Laivan retkiä olisi ollut tarjolla jo ensimmäiseksi iltapäiväksikin, mutta olemme päättäneet tutustua pääkaupunkiin, Saint-Denikseen, omin päin.

Matkaa Le Portista Saint-Denikseen on n. 20 kilometriä eikä bussiyhteyttä ole, ei laivayhtiön tarjoamaa eikä paikallista. Laivayhtiö tarjoaa vain pakollisen bussin satamaterminaaliin, siitä eteenpäin olet omillasi.

Reunion

Paikalliset turistioppaat yrittävät auttaa ihmisiä ja saamme selville, että taksi Saint-Denikseen maksaa korkeintaan 40 euroa. Muuten hyvä, mutta takseja ei ole kuin muutama ja ihmisiä niiden ympärillä kymmeniä. Yksi turvamiehistä selittää ranskaksi, että Saint-Denikseen ei pääse – tai ei kannata lähteä – sillä matka sinne kestää ruuhkien takia kauan ja hän suosittelee matkaa rannalle toiseen suuntaan St Pauliin. Kieltäydymme uskomasta etteikö Saint-Denikseen pääse, onhan tämä ainoa mahdollisuutemme nähdä kaupunki, ja aikamme parkkipaikalla kyseltyämme päädymme täydentämään jo 6 hengen seuruetta ja pääsemme matkaan isolla taksilla pääkaupunkiin. Hinnaksi muodostui 10 euroa meiltä kahdelta kun 8-hengen taksi on täynnä.

Ruuhkan syynä ovat rantatiehen ja läheiseen korkeaan kallioseinämään liittyvät ongelmat. Vaikka seinämä on tiukasti verkotettu, niin turvallisuuden maksimoimiseksi kaupunkiin vievä kaista on poissa käytöstä ja liikenne jakaa jäljellä olevat kaistat iltapäivällä siten, että kaupunkiin päin on käytössä vain yksi kaista. Mutta ei se matka silti ihmeitä kestä ja pääsemme aloittamaan Reunioniin tutustumisen kävelykadulta, Rue du Maréchal Leclerciltä. Madagaskarin jälkeen tunnemme olevamme eurooppalaisessa pikkukaupungissa: samoja ketjuliikkeitä ja siistejä kahviloita. Shoppailun sijaan suuntaamme kuitenkin Rue de Parisille, jonka varrella useimmat talot ovat siirtomaa-ajalta ja monet kauniisti kunnostettuja. Paris-niminen bussipysäkki tuntuu absurdilta täällä Intian Valtamerellä.

Reunion Reunion Reunion

Muutenkin olemme yllättäen Euroopassa! Puhelimeen tullut tekstiviesti kertoo, että puhelut ja tekstiviestit ovat jokseenkin saman hintaisia kuin kotimaassa ja nopea netti maksaa 0,05 euroa / megatavu (siinä missä se Costalla maksaa tuplasti enemmän). Tosin puhelimellakaan ei tarvitse surffata, sillä satamassa on paikallisen turistitoimiston tarjoama ilmaisen wifin alue, jossa niin risteilyvieraat kuin laivan henkilökunta viihtyy myöhään iltaan – ja miksi ei viihtyisi, sillä juuri illalla täkäläiset lämpötilat alkavat olla parhaimmillaan.

Ranskalaisessa herkkukaupassa myydään jo täyttä päätä ranskalaista joulua ja taiteilijat ovat päätyneet toteuttamaan ranskanbulldogin.

Reunion Reunion Reunion

Mutta takaisin Rue de Parisille. Kadun toisessa päässä on pieni puutarha Jardin de l’Etat, joka ei vedä vertoja kasvitieteelliselle puutarhalle Victoriassa, Seychelleillä, mutta tarjoaa kuitenkin vihreän keitaan.

Reunion Reunion Reunion

Puistosta jatkamme kohti merta, ohi kaupungintalon ja 1. maailmansodan uhrien muistomerkin ja päädymme rantabulevardille, merelle osoittavien tykkien luokse.
Rannalla on nippu hienoja kahviloita/ravintoloita: Paul, La Bordeaux, Le Roland Garros, mutta me olimme ”sortuneet” jo aikaisemmin Pommé de Pain -nimiseen pieneen kahvilaan ranskalaiselle vohvelille – ja ilmaiselle wifille. Mc Donaldsin olisi ollut tarjolla, jokseenkin suomalaisella hintatasolla.

Madagaskarilta virvoitusjuoman hinta on kaksinkertaistunut eurooppalaiselle tasolle, mutta niin on kaupungin infran tasokin. Ja kerjäläisten määrä puolittunut – tai itse asiassa heitä ei oikeastaan näy lainkaan.

Reunion
Reunion

Roland Garros on selvästikin pienen kaupungin suuri lentäjäsankari 1900-luvun alusta ja ilmeisesti ihan nimi tennispiireissä, sillä Pariisissa on hänen mukaansa nimetty tennisstadion ja ranskalaisten merkittävämmät vuosittaiset tenniskilpailut kantavat edelleen hänen nimeään.
Meillä tämä lentäjä on kuitenkin tuntematon suuruus, vaikka huomaammekin seisovamme häntä kuvaavaan patsaan edustalla.

Reunion
Reunion

Lopuksi palaamme, varmuuden vuoksi, samalle taksiasemalle vihannes- ja hedelmätorin viereen. Vaikka laivalle ei mitään saakaan viedä, niin kierrämme kuitenkin kojuja kameran kanssa. Mansikoiden lisäksi värikkäät kassit ja korut houkuttelevat täälläkin, mutta päädymme tallettamaan nekin vaan valokuvina, sillä ei niille kuitenkaan koti-Suomessa oikein käyttöä löytyisi.

Reunion Reunion

Taksiasemalla on muutamia muita risteilyvieraita, mutta kun kohdalle ei ihan hetimmiten osu sopivaa pariskuntaa edes pienempää taksia kanssamme jakamaan, niin maksamme sitten paluumatkasta tuon 40 euroa, joka näillä saarilla, Seychelleillä ja Reunionilla on ilmeisen normaali hinta muutamaa kilometriä pitemmästä taksimatkasta, ja palaamme laivalle auringon jo laskiessa.

Seuraavana päivänä osallistumme Costan koko Reunionin saaren kiertävälle retkelle, joka kyllä ohittaa rantabulevardia pitkin Saint-Deniksenkin, muttei sisällä edes pysähdystä pääkaupungista, joten onneksi olimme päättäväisiä ja toteutimme pääkaupunkiretken heti saapumispäivänä!

Reunion
Free-Wifi! Ensimmäistä kertaa viikkoon!
Tags from the story
, , ,
Join the Conversation

14 Comments

  1. No nyt on kyllä mielenkiintoinen kohde! Aika kuumottava tuo syy miksi vain toinen kaista oli auki. Eipä tulisi myöskään mieleen että yhtäkkiä olittekin Euroopassa ja operattori siitä viestii… Mahtava tuo free-wifi-kuva, näin se nykyään menee :D

  2. says: Pirkko

    Kiitos Miraorvokki! Tuo saari Intian valtameressä osana Eurooppaa on kyllä mielenkiintoinen kuvio. Juontanee alkunsa siihen, että muinainen merenkulku tarvitse satamia matkareitillä Intiasta Eurooppaan.

    1. says: Pirkko

      Nyt marraskuussa – pääosa blogimme jutuista ovat elleivät nyt ihan reaaliajassa niin kuitenkin melko pienellä viiveellä. Paljon kun matkustamme, niin jotenkin en osaa blogijuttuinakaan kovin usein innostua vanhemmista reissuista silloin kun uudet ovat jo alkamassa tai meneillään :-)

  3. Mielenkiintoista. Minulla on kyllä historiantunnillä vähän puutteellisesti selitetty, mitä ensimmäisessä maailmansodassa tapahtui Reunionilla. Tuo ajatus, että ”kerjäläisten määrä puolittui ja oli nolla” on sellainen lause, jota voisin jossain yhteydessä käyttää itsekin jonkinlaiseen sarkasmiin kudottuna. Mikäs sinulla olikaan ammatti, insinöörikö. Sano suunnittelemasi silta, niin en kävele ainakaan sen yli.
    Nyt, Kerguelen voisi vasta olla mielenkiintoinen paikka.
    Tuossa maailman kolkassa asusteli aikoinaan kaksi harvinaista tipua, toinen oli kyyhky ja toinen oli haukka ja kävi arvattavasti.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! No ehkä tuossa lauseessa ei oltu ihan matematiikkaa ajateltu, sillä tarkkaan ottaenhan tuossa ei ole järkeä. Ja älä sure, en ole suunnitellut siltoja, ja taloushallinnossa luvut useimmiten täsmäytetään aika moneen suuntaan, joten isommat virheet ainakin tapaavat löytyä ennen raportointia.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Katja! Joku taisi todetakin jo että Reunion taitaa olla eteläisin euroaluem, mutta juu, kyllä siinä eurooppalaisuutta oli mukana.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Virpi! Siskontyttärellekin, koiraharrastajalle, olisi varmaan kelvannut, mutta 1,5 metriä korkeana olisi ollut vähän hankala kuljettaa, jos vaikka olisi sattunut olemaan myytävänä :-)

  4. says: Lotta | Watia.fi

    Mulle tulee Reunionista mieleen ne upeat vesiputoukset viidakossa. Todella mielelläni voisin tuollakin käydä. Hyvä idea yhdistää Madagaskar ja Reunion!

  5. Heh, nauratti viimeisin kuva. Värejä löytyy kasseista ja seinistä, ihan mielenkiintoiselta paikalta vaikuttaa. Hyvä että piditte päänne ja pääsitte minne halusitte! Vaikka taksi takaisin päin vähän hintava sitten olikin. No, eiköhän se ollut sen arvoista.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *