Reunion

Reunionin ympäri

Reunionilla kävimme myös yhdellä Costan retkellä. Tarjolla oli romahtaneita tulivuoren kraatereita, vesiputouksia, vaniljan viljelyä, aktiivista tulivuorta, rantaan lyöviä korkeita aaltoja, helikopterilentoa, kasvitieteellistä puutarhaa, kansantanssia, rantalomaa – näitä nyt ainakin.

Vaikkakin tulivuoret ja laava ovat vulkaanisella saarella keskeisessä asemassa niin valitsimme tällä kertaa rantaretken – meri on elementtimme ja tulivuorella kävimme melko äskettäin Etnalla. Kasvitieteellinen puutarhakin tuntui Seychellien toistolta ja valintoja oli pakko tehdä, aikaa Reunionillahan oli vaan 1½ vuorokautta.

Retki saaren ympäri alkoi tylsästi samaa rantatietä Saint-Denisiin, jota juuri edellisenä päivänä olimme ajaneet suuntaan ja toiseen. Saint-Denisissä ei kuitenkaan edes pysähdytty, eli pääkaupunkiin ei tällä retkellä (Premium Tour – The Natural Wonders and Creole Flavours of the Southern Wilds) ei pääse.

Sainte-Anne Reunion

Alkumatkalla pysähdyttiin parillekin kirkolle (Saint-Anne ja Notre-Dame-des-Laves). Saint-Anne oli kyllä tavallaan kaunis, mutta odotuksemme olivat tulevissa nähtävyyksissä, ei tässä kirkossa. Notre-Dame-des-Laves, Laavakirkko, tarjosi turistilegendaa siitä miten jokin saaren lähes jatkuvista tulivuorenpurkauksista ja laavavirroista oli juuri kirkon kohdalla jakautunut kahtia ja kirkko oli säästynyt. (Tarkkaan ottaen tämä tapahtui vuonna 1977.) Toki tämä sitten katolisille kelpaa myös ihmeeksi ja sitä kautta kirkolla on oma erityinen asemansa, mutta vähän kyllä epäilen, että kirkko nyt vaan oli sen verran jykevää tekoa, että hiljakseen etenevä laavavirta nyt vaan pääsi helpommalla kiertämällä kirkon.

Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves Notre-Dame-des-Laves

Reunionin tuliperäisyys on kuulemma rauhallista lajia. Piton de la Fournaise purkautuu ilmeisesti jopa vuoden välein, mutta sen verran rauhallisesti, että saarelaiset ehtivät alta pois ja laavavirran reunoille seuraamaan sen etenemistä. Rantatie, jonka laava siis jokseenkin säännöllisesti peittää, rakennetaan sitten aina uudelleen heti kun laava on sen verran jäähtynyt, että se voidaan tehdä. Viimeksi tulivuori purkautui tämän vuoden toukokuussa ja isompi laava-alue, jota kävimme katsomassa oli vuodelta 2007.

Laava-alueesta tuli mieleen Galapagoksen saarista nuorin, jolla kasvillisuutta ei juuri ollut ja jonka maisema siinä mielessä näytti vähän joltain Kuun maisemalta. Tuoreimmalla laava-alueella ei myöskään vielä ollut muuta kasvillisuutta kuin ensimmäisiä laavaa peittäviä vaaleita sammalia tai jäkäliä ja muutama saniainen tai muu kukka kivien välissä.

Laavaa Reunion Laavaa Reunion Laavaa Reunion

Myöhemmin ohitimme muutaman vanhemman laava-alueen, joilla kasvoikin sitten jo pensaikkoa ja vanhimpia ei edes laava-alueiksi enää tunnistanut, sillä metsä oli jo vallannut ne.

Piton de la Fournaise ja sitä ympäröivä laava-alue on myös Unescon maailmanperintökohde ja laajuudeltaan lähes puolet Reunionista, joten tepastelu laavalla tuotti myös Unesco-pisteen, vaikka niitä tavoitteellisesti kieltäydymmekin keräämästä!

Ennen laavaa kävimme katsomassa muutaman vesiputouksen ja ensimmäiset saaren etelä- ja itärannoilla korkeuksiin nousevat vesisuihkut. Rannikko on monin paikoin jylhää ja rikkonaista ja aallot murtuvat rantaan mahtavan näköisinä.

Reunion Reunion

Parhailla paikoilla on mahtipontisia nimiä: Cap Méchant, Gouffre, Le Souffleur – Paha niemi, Kuilu, Isku. Rantojen tyrskyt muistuttavat meitä myös Jejun saaren jylhistä rannoista, mutta niinhän sekin on tuliperäinen saari, jolla rannat ovat jylhiä ja mustanpuhuvia ja jolla on useampia kalderoita, romahtaneita tulivuoria.

Reunion ReunionReunionReunion

Manapanyn rantaa ihailemme tällä retkellä vaan ylhäältä – merivesiallas jää kokeilematta, kuten se, että miten kuuma tumma ranta varpaiden alla olisi. Santorinilla, joka sekin on tuliperäinen saari, kävimme aikoinaan mustalla rannalla ja käveleminen jäi kyllä vähiin jo aurinkoisena kevätpäivänäkin.

Muutamia vaaleitakin, rentoon rantaelämään sopivia rantoja Reunionilla on, paras lienee St-Gilles-les-Bains, mutta sitä emme tällä kertaa ehtineet näkemään.

Manapany Beach, Reunion

Välillä käymme syömässä lounasta vuoren rinteillä, keskellä sokeriruokopeltoja. Sokeriruokohan on saaren päävientituote, siinä missä vaniljakin. Etenkin mustaa vaniljaa oli tarjolla myös lähes jokaisessa turistimyymälässä.

ReunionCreolikeittiö ei massatoteutuksena vakuuttanut: palmunsydämillä täytetyt samosat olivat kyllä hyviä, mutta kana/kala ja riisi ei nyt erityisesti säväyttänyt. Ennen lounasta sai maistella eri tavalla maustettuja rommeja – ehkä sen ajateltiin vähentävän paineita ruuan laatua kohtaan!

Reunion

Retki kiersi siis koko Reunionin saaren ja kesti koko päivän. Se ei kuitenkaan ollut ihan niin raskas kuin Seychellien saariretki – tai sitten retkikestävyytemme oli kasvanut risteilyn edetessä. Saman tyyppisen retken voisi varmasti tehdä privaatistikin sopimalla jonkun rannassa palvelujaan tarjoavan taksin kanssa reitistä, mutta päädyimme helppoon ryhmäretkeen, kun pääosa valmiin retken kohteista kelpasi meille.

Pysähdyksiä oli paljon ja jotkut niistä ehkä vähän lyhyitä, mutta yllättävän hyvin retken vetäjä sai pikkubussillisen pysymään aikataulussa. Miinuksena todettakoon, että päädyimme kaksikieliseen bussiin, englanti + italia, ja selitysten kuunteleminen kahdella kielellä oli tietysti vähän puuduttavaa.

Ja toki tarjolla oli myös pakollinen matkamuistotoripysähdys, joka tarjosi meille, innokkaille shoppailijoille (juu ei), värikkästä taidetta kameralla ikuistettavaksi kunhan malttoi poistua markkinoilta ja katsoa löytyisikö sitä ympäröiviltä kaduilta jotain mielenkiintoista …

Reunion art Reunion art

Lopuksi voisi vielä mainita yhden toistaiseksi vain Reunionilla näkemälle erikoisuuden: saarella on kuulemma yli 300 pientä punaista kappelia siellä täällä. Reittimme varrellakin näimme useamman, mutta vain yhdestä sain napattua kuvan ja senkin vain bussin ikkunasta.

Pienet kappelit tunnetaan nimellä St-Expedit ja tältä pyhimykseltä pyydetään apua silloin kuin sitä tarvitaan nopeasti, joten onhan kätevää, että tälle pyhimykselle omistettuja pieniä kappeleita on paljon, joten todennäköisyys sille, että moinen löytyy lähietäisyydeltä on suuri.

St-Expedit Reunion

8 kommenttia artikkeliin ”Reunionin ympäri

  1. Onpa monipuolinen paikka noin luonnon puolesta – hienon näköistä, kun maisema vaihtelee karusta vehreään. Nuo mustat laavakivet rannassa tuovat itselleni mieleen Uuden-Seelannin Punakaikin ”pannukakkukivet”.

    Ps. Blogissani on teille Blogger recognition award.

    1. Kiitos Jenni! Ja erityisesti kiitos tuosta awardista – yritän päästä työstämään juttua sen tiimoilta vielä lähiviikkoina.

  2. Heh, mikäpäs ei kelpaisi katolilaisille ihmeeksi 🙂 Tuollaissa kuumaisemassa on aina jotain niin mielenkiintoista, vaikka eihän sen karuutta voi kauniiksi sanoa. Mutta niin sekin vaan toimii kasvualustana kukille 🙂

  3. Kiitos Terhi! Tulivuoret herättävät kyllä tietynlaista kunnioitusta, esimerkiksi Etnalla joitakin vuosia sitten pääsiäisenä käydessämme matkalla ylös oli vielä paksulti lunta, mutta jos ylhäällä laittoi käden maahan, niin saattoi tuntea sen olevan lämmin!

  4. Onpa mahtavat maisemat! Ja aika paljon ehtii ilmeisesti vähässäkin ajassa Reunionista nähdä? Nuo laavamaat näyttävät kiehtovilta – en ole livenä koskaan nähnyt – samaten creoliruokaa kiinnostaisi maistaa. ^_^

    1. Kiitos Sateenmuru! Tuo saaren ympäri yhdessä päivässä oli kyllä vähän rajoilla, mutta ei nyt ihan mahdoton.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.