Elämää Albufeirassa

Lagos, Portugal

Ensimmäiset päivät Algarven rannikolla ovat olleet hiukan hämmentäviä.
Ajatuksenamme oli tutustua Portugalin Aurinkorannikkoon siinä missä muutama vuosi sitten tutustuimme Espanjan Aurinkorannikkoon silloin Fuengirolaan tukikohtanamme käyttäen. Halusimme tutustua sekä alueeseen että tällä kertaa ehkä vähän myös itseemme – minkälaista olisi asua samalla alueella vähän pitempään, ilman kiertomatkaohjelmaa, leikkiä kotia täällä.

Albufeira

Saavuimme Albufeiraan pitkähkön matkapäivän jälkeen: talvisin Suomesta ei ole suoria lentoja Faron lentokentälle, mutta löysin kohtuuhintaiset lennot mennessä Dublinin, paluussa, sitten joskus, Gatwickin kautta. Irlantilaisia ja englantilaisia täällä siis ainakin myös talvella.

 

Kotimme Albufeirassa sijaitsee vanhan kaupungin sydämessä. Kahden makuuhuoneen pieni asunto on uusi (tai uusittu, ainakin keittiön ja kylpyhuoneen osalta) ja toimiva. Täkäläiseen tapaan keskuslämmitystä ei ole, mutta asunnossa on kolme ilmalämpöpumppua, jotka nyt tammikuussa lämmittävät asuntoa ja kesällä jopa 40 asteen helteissä viilentävät sitä. Kylpyhuoneessa on vielä oma lämmittimensä. Lämpö ansaitsee mainintansa, sillä satuimme tulemaan Algarveen kylmänä ja tuulisena päivänä, jolloin suomalaista keskuslämmitystä oli kyllä hetken alkuun ikävä. Seuraavana päivänä tuuli oli poissa ja rannallakin tarkeni jo halutessaan vaikka t-paidassa.

Albufeira Old Town
Asumme tuossa heti tuon Vintage -nimisen kaupan yläpuolella

Talvinen Albufeira – kuten koko Algarven rannikko, oletan – elää säästöliekillä. Monet ravintolat ja kaupat ovat kiinni, mutta ihan lähikortteleistamme löytyy kuitenkin myös ainakin kymmenen vaihtoehtoa ruokailuun tai kahvitaukoon. Kaduilla on väljää, mutta ei autiota. Monet vastaantulevista ihmisistä ovat ehkä yli 60-vuotiaita, mutta on täällä nuoria pareja ja lapsiperheitäkin.

Pastel de natat

Lasse kotiovellaEnsimmäisenä päivänä kävelemme hiukan kauempana olevaan ostoskeskukseen ajatuksena täyttää jääkaappi (ja ehkä vähän pakastintakin). Ennen ruokaostoksia poikkeamme Cafe Rivieraan nauttimaan matkan ensimmäiset pastel de natat ja ilmeisen suositusta kahvilasta on vaikea löytää vapaata pöytää. Elämä vuokra-asunnossa tuo väkisin arjen osaksi matkaa: ruokaostoksia, jopa ruuanlaittoa, tiskausta ja ehkä loppuviikosta jo pyykinpesuakin. Kaikki hiukan vaikeimman kautta, sillä oudossa, isossa, kaupassa menee aikaa ja tiskikone puuttuu asunnon varusteista. Onneksi Lassella on tiskausrutiini edelleen hallussa veneilyvuosiemme jäljiltä.

Chicken piri piri

Ajattelimme syödä päivässä yhden aterian ”kotona” ja toisen ravintolassa. Läheisessä ravintolassa nautittu ensimmäinen piri-piri kana-annos osoittautui vähän turhan tuliseksi. Toisena päivänä nautimme lounaaksi kotona tomaattikeiton ja ilta-ateriaksi haimme intialaista ruokaa kotiin läheisestä ravintolasta. Takeaway on kotona Espoossa sen verran huonosti toimiva konsepti, että taidamme käyttää sitä täällä vielä kerran jos toisenkin.

Tavallisen elämän makuun olemme vielä päässeet heikosti. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme lähikatuihin ja lähirantoihin ja nautimme mitä upeimmasta auringonlaskusta Atlantin rannalla. Turistin elämää siis.

Albufeira beach Inatel Albufeira

Toisena päivänä ajatus tänne aloilleen asettumisesta sujui vielä huonommin: päädyimme jo iltapäivällä retkelle rannikkoa länteen: Lagosiin, Ponta da Piedaden rannalle, Cabo de Sao Vicente niemelle, Euroopan lounaisimpaan kärkeen. Pitihän sitä pari majakkaa käydä katsomassa: toinen Ponta da Piedadessa, toinen Sao Vicentessä.

Lagos, Santo Antonion kirkko
Lagosissa oli kevättä ilmassa, kuvassa Santo Antonion kirkko.
Ponta da Piedade
Ponta da Piedaden rantaa
Ponta da Piedade
Ponta da Piedaden majakka
Sao Vicente
Sao Vicenten majakka
Sao Vicente
Euroopan läntisin kolkka, tähän se loppui, maailma, aikoinaan

Alan ymmärtää ihmisiä, jotka käyvät vuodesta toiseen samassa paikassa. Ehkä mekin, jos palaamme Albufeiraan vielä joskus, osaisimme asettua taloksi ja elää ”vain” tavallista elämää. Viikko on siihen ehkä liian lyhyt aika: pakkohan sitä on tutustua ympäristöönsä, jos vaikka tänne ei kuitenkaan tulisi toista kertaa!

(Jutun otsikkokuvan palmurivistö Lagosista, ei siis vaan kevättä vaan myös kesää!)

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

30 Comments

  1. Kyllähän siinä sopeutumisessa kestää aina oma aikansa, eikä vielä viikossa ehkä paikkaa tunne kodiksi, vaikka aikomus on viipyä pidempään! Kaikki on uutta, omituista ja erilaista alkuun. Tosin ei sitä arkea kannata väkisin pakottaa, kyllähän sitä voi ihan turistinakin lomailla useamman kuukauden? :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anne! Niinhän se on, aluksi etenkin kun ei asu hotellissa, energiaa menee ruokakauppoihin, bussilinjoihin ja yleensä mitä on missä orientoitumiseen, eli ei sitä heti ”olla kotona”. Ehkä loppuviikosta muutamana päivänä olimme jo vähän vähemmän, ajoittain, muutaman tunnin muutakin kuin turisteja :-)

  2. Kiitos avauksesta. Kuulostaa niin tutulta tuo ajattelunne. Meillä on myös ollut keskusteluja siitä, että olisi joskus vähän pidempään samassa paikassa. Vaakakupissa painaa kuitenkin enemmän halu nähdä uuutta ja uutta. Menemme aniharvoin samaan paikkaan kahta kertaa ja 1-2 viikkoa paikallaan on maksimi. Mielenkiinnolla seuraan mihin päädytte. Se on varmaa, että meille on apua kertomuksistasi, kun valitsemme tulevia kohteita. Meillä tosin yksi ohjaava seikka ovat RCI-hotellit. Ylivoimaisen hyvä systeemi meille. Huippuhotellit odottavat eri puolilla maailmaa pilkkahintaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Asko! Emme mekään usko paikallemme päätyvän – enemmänkin halusimme nähdä tämän Algarven tammikuun siksi, että paljon puhutaan Algarvesta yhtenä suomalaisten talvipakokohteista. Fuengirolaan kävimme tutustumassa myös pari vuotta sitten, lähinnä myös siksi, että tietäisimme mistä puhutaan, kun puhutaan suomalaisista Espanjan aurinkorannikolla.
      Yhdet tuttavamme vannovat myös lomaosakevaihtojen nimeen, mutta me emme ole niihinkään uskoneet – etenkin kiertomatkatyyppisellä matkailulla viikko-osakkeetkin ovat kuullostaneet turhan sitovilta.

    2. Voin avata joskus tuota RCI-maailmaa. Se on tällaiselle levottomalle matkaajalle aivan mieletön ratkaisu. Viikon kestää paikallaan, mutta sitten taas mennään. Esim. loka-marraskuulle olemme varanneet Tereriffalta, Lanzarotelta ja Gran Canarialta peräkkäiset viikot loistokkaista Melia-hotelleista. Jokaisen viikon hinnaksi tulee noin 350 €, kun laskee pisteiden hinnan ja 161€ vaihtomaksun. Huikein juttu oli, kun saimme varatuksi Hilton-hotellin New Yorkista Fift´h Avenuelta. Sen kokonaiskustannukset olivat viikolta noin 400€ upeassa studiohuoneistossa. Yllättäen hintaan kuuluivat aamiaiset sekä illalla snacksit (lämpimiäkin), viinit, oluet ja virvokkeet, hedelmiä yms. Sanoisin, että se oli lottovoitto. Että silleen… Toki lähtökohtana on, että pitää olla viikko-osake jossain, jonka muuttaa pisteiksi. Omaa viikkoa/huoneistoa emme ole käyttäneet kuin 2-3 kertaa 15 vuoden aikana. Olemme sitten reissanneet ympäri maailmaa ja majoittuneet pilkkahintaan.

    3. says: Pirkko

      En edelleenkään ole vakuuttunut :-) Joskus olemme syystä tai toisesta päätyneet loistokkaisiin huoneistoihin loistohotelleissa ja sitten harmitelleet, että hukkaan menivät, kun käymme siellä lähinnä kääntymässä. Epäilen myös RCI-kohteiden olemassaoloa meiltä vielä puuttuvissa maissa, kohteet kun menevät koko ajan harvinaisemmiksi ja Kanarialle tuskin palaamme montaa kertaa :-)

  3. Niinhän se on, ei se tutkijaluonne lähde ihmisestä. On laajennettava asuiympäristöään aina vain pidemmälle, tässä tapauksessa Euroopan lounaisimpaan kärkeen. :) Ja ei se asettautuminen täällä Suomessakaan aina niin vaan onnistu.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Heidi! Kiva huomio tuo, että meidän piti päästä Euroopan lounaisimpaan kärkeen :-) Nyt olemme jo ehtineet yhteen Euroopan vanhimmista kaupungeista, eli Cadiziin.

  4. says: Veera

    Tuli tuosta samoissa paikoissa käymisestä mieleen, että sehän on periaatteessa vastuullista matkailua: jos löytää jonkun hyvän paikan ja pitää siitä, on järkeä tukea aluetta ja paikallisia viemällä rahansa sinne.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Veera! Näin varmasti, etenkin heillä, jotka niin hyvin tutustuvat johonkin paikkaan, että ystävystyvät jo oikeasti lomakotinsa naapureiden kanssa. Viikossa tai parissa säilyy turustina riippumatta siitä miten aikansa kohteessa käyttää.

  5. Albufeira on jostain syystä aina jäänyt käymättä, vaikka ihan kivalta paikalta näyttää. Mutta jos vain viikon on ja matkageenillä varustettu, niin pakkohan siellä on käydä katselemassa ympärilleen, tietenkin! :-) Oon asunut Kanarialla aikoinaan ja kyllä me sielläkin turisteja oltiin niinä harvoina vapaapäivinä, halusihan sitä nähdä mitä muuta saarella on, kuin sitä turistialuetta.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Anna K. Taitaa tosiaan meillä olla tuo matkageeni :-) – kommentistasi tuli mieleen, että aikoinaan asuimme Tukholmassa ja kyllä me joka viikonloppu ihan systemaattisesti kävimme ”ruksaamassa listalta” ison osan sikäläisistä museoista ja muista nähtävyyksistä.

  6. says: Ne Tammelat

    Joku näissä ”reunimmaisissa” kolkissa on ainutlaatuista ja kiehtoo itseäkin, etenkin majakat. Hienon näköinen kaupunki ja upeat auringonlaskut!

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Etenkin vuosisatoja sitten ymmärrän hyvin näiden ”rajojen” merkityksen: tähän se oikeasti loppui, se saavutettavissa oleva maailma.

  7. Ehkä tuo asettuminen on helpompaa vaikka muutaman viikon oleilun jälkeen kun on päässyt näkemään kaikki uudet nurkag ja nähtävyydet. Kuka sitä nyt noin hienossa paikassa malttaa paikoilleen jäädä! En minä ainakaan malttaisi!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Outi! Kuten totesin, vaikeaa se meilläkin oli, edes hetkellisesti. Etenkin kun ulkona on kaunista ja aurinkoista.

    1. says: Pirkko

      Vaikea näitä on verrata: Fuengirolassa olimme sateisen marraskuun viikon, täällä viileässä mutta todella kirkkaassa ja aurinkoisessa säässä. Fuengirola on sittenkin enemmän ”Suomea” kuin Portugali. Lasse totesi Cadizissa, että hän pitää eniten tästä :-)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Ariela! Lidlistä tapaamme näitä aina kämpillä pussillisen ostaa. Emme kuitenkaan salli näitä itsellemme enempää kuin yksi päivässä :-)

  8. says: Sandra

    Ei kyllä viikossa mitenkään kotiudu. Mulla on vienyt ainakin vuoden kotiutua Australiaan! :D. Itse olen kanssa sellainen, että uudessa paikassa haluan aluksi ”leikkiä turistia” ja käydä kaikki mahdolliset nähtävyydet. Sitten vasta jossain vaiheessa kyllästyn ja alan elämään kuten paikallisetkin eli vapaapäivinä pesen pyykkiä ja käyn kaupassa. ;)

    Noista maisemista olisi kyllä ihana vuokrata kämppä.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sandra! Näinhän se on, ja vaikka näillä kulmilla vajaa kolme viikkoa vietämmekin, niin kun se jakautuu kolmeen eri kohteeseen, niin turisteiksihan me joka paikassa enemmän tai vähemmän päädymme … vaikka pyykkiäkin on pesty ja kaupassa joutuu käymään lähes joka toinen päivä kun asumme kalustetuissa asunnoissa, emmekä hotelleissa.

  9. Ulkomailla kaupassa käynti on aina alkuun haasteellista, mutta Portugalissa muistan, miten olimme onnemme kukkuloilla kun äyriäiset olivat niin edullisia. Niitä kokkailimmekin useampaan otteeseen viikon aikana :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Teija! Laiskoina ruuanlaittajina olemme sittenkin hyödyntäneet asuntojen keittiöitä lähinnä aamiaiseen ja joskus iltapalaan, mutta tuo se, oma jääkaappi, liesi ja mikroaaltouuni heti kotoisamman olon :-)

  10. says: Lotta | Watia.fi

    Tykkään viettää vähän pidempään kohteissa ja elää sitä ”arkea”. Vaikka aluksi aina tuntuukin, että pitäisi muka koko ajan olla menossa ja näkemässä. Sitten kun tajuaa sen, että päivästä ja kohteesta voi nauttia ilman sitä jatkuvaa menemistä, niin on se kyllä rentouttavaa. Paljon rentouttavampaa, kuin lyhyen turistipyrähdykset. Kauniilta kohteelta vaikuttaa tämäkin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Lotta! Meillä on kyllä tämä ”arki” jäänyt sittenkin vähemmälle tällä vain kolmen viikon reissulla, joka kuitenkin on jakautunut kolmeen kohteeseen. Mutta olemme me silti viihtyneet – ja oppineet, ettei sitä arkea päivässä tai parissa tavoita.

  11. Olen käynyt Albufeirassa lapsena, ja siitä asti jotenkin kaivannut takaisin. Lomasta jäi silloin niin hyvät muistot. Ja egg tart -leivokset, nam! Nehän oli Kiinassa suosittuja, portugalilaisten sinnekin ujuttamia.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Meri! Kesäinen Albufeira – tai koko Algarven rannikko – taitaa olla melkein eri seutua kuin talvinen, mutta kaunista täällä varmaan kesälläkin olisi.

  12. says: Hanneli/duunireissaaja

    Ymmärrän hyvin tuon paikoillaan pysymisen vaikeuden. Mä turhaudun tosi nopeasti, jos en pääse kurkkimaan ympärilleni. Toisaalta on tarpeen pysähtyä välillä hetkeksi paikoilleen, joten tuo teidän kolmen kohteen taktiikka sopisi minullekin. Ja mitä tulee paikallisiin ruokakauppoihin, mä rakastan tutkia niitä ja saisin kulumaan kaupassa vaikka kuinka kauan aikaa.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Hanneli! Ensimmäinen kerta nyt pari päivää sitten Taviran suurimmassa marketissa meni kyllä haahuiluksi ja aika pieniin ostoksiin kului varmaan kolme varttia, kun piti ihmetellä kaikkea mahdollista – ja sitten vielä lopuksi treenata itsepalvelukassan käyttöä taas kerran. Tuntuvat olevan tavallisia täällä päin, Albufeirassa jo piti harjoitella.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *