Sunnuntaihin mennessä Albufeiran ”rästilistallemme” oli jäänyt muutama kohde, jotka olivat kauempana kuin mihin kävellen tai paikallisbusseilla pääsi, emmekä halunneet vuokrata autoa päiväksi, kun seuraavana päivänä olimme joka tapauksessa aloittamassa näiden viikkojen roadtrip-osuutta.
Toinen kohteista, joita vielä harkitsimme oli Praia da Marinha, jonka dramaattista kaksoiskaarta Albufeiran asuntoamme meille esitellyt Veronica vuolaasti ylisti. Olimme jo kysyneet läheiseltä taksitolpalta, että retki tuonne, sisältäen 15-20 minuuttia kohteessa, olisi maksanut n. 30 euroa, mutta sitten jäimme kuitenkin miettimään, että aika monta rantaa olemme täällä jo nähneet, ja päädyimme seuraavaan ”rästilistamme” kohteeseen, eli Salgados-järvelle.
Salgados-järveä netti väittää yhdeksi rannikon tärkeimmistä makean veden kosteikoista Algarven alueella. Alue on pienempi kuin Ria Formosan luonnonpuisto, mutta alueella on paljon lintuja, myös harvinaisuuksia ja se on yksi alueen suosituimmista linturetkikohteista.
Ei nyt niin, että olisimme oikeastaan olleet linnuista kiinnostuneita, eihän meillä ollut edes kiikareita mukana, mutta ajatus jonkinlaisesta luontoretkestä tuntui sopivan mukavasti sunnuntaifiilikseemme ja niinpä otimme sitten taksin Praia dos Salgadokselle, josta järven reunaa kulkeva luontopolku alkoi. Taksi jätti meidät melko autiolle rannalle ja iski lähtiessään käyntikortin käteen, ilmeisesti ajatellen, että täytyyhän noiden täältä joskus tulla poiskin ja me lähdimme talsimaan ensin rantaa ja sitten pientä järveä ympäröivää lankuista rakennettua helppokulkuista tietä pitkin lämpimässä auringonpaisteessa.
Rannan puolella näkymät olivat hiekkadyyneille ja järvellä näkyi siellä täällä lintuja, meidän tunnistustaidoillamme enimmäkseen erilaisia haikaroita.
Horisontissa näkyi seuraavan kylän, Armação de Pêran, siluetti, mutta emme aluksi ajatelleet sinne asti kävellä, sillä kartoissa Salgadoksen alueen ja kylän välissä näytti olevan joki, muttei yhtään siltaa sen yli. Poluilla kulki kuitenkin ihmisiä kumpaankin suuntaan ja vähitellen ajatus siitä, että voisimme sittenkin päästä seuraavaan kylään asti kävellen alkoi itämään mielissämme. Seuraavaksi kysyimme vastaan tulevalta vanhemmalta herralta, että pääseekö joen yli kävellen ja hän totesi, että eiköhän, vaikka ei hän koskaan ole sitä tehnyt. Joten jatkoimme matkaa luottavaisin mielin, vaikka mitään varsinaista siltaa ei vieläkään näkynyt. Alcantarilha-joen uoma näytti kyllä hyvin kuivalta karttoihimme verrattuna, joten välillä ajattelimme jo, ettei jokea tähän aikaan vuodesta ehkä olekaan.
Lopulta se kuitenkin rannalla tuli vastaan – ja sen verran kuitenkin vuolaana ja syvänä, ettei siitä sellaista kohtaa löytynyt, että sen yli olisi kuivin jaloin päässyt. Minuutin harkinta ja päätös, että nyt emme takaisin enää käänny, sukat ja kengät pois jalasta ja housun lahkeet ylös ja kahlaamaan! Hiukan huolestutti, että olisiko joenuoman pohja niin upottavaa, että siihen jäisi kiinni, mutta ei onneksi ollut ja pääsimme onnistuneesti toiselle puolelle. Vesikään ei onneksi ollut kylmää!
Viimeisen kilometrin kylään kävelimme sitten paljain jaloin vesirajaa pitkin ja nousimme kuivalle maalle vasta ensimmäisen, talvella suljetun, rantaravintolan terassille, ravistelemaan hiekkaa varpaistamme ja pukeutumaan ”asiallisesti” lounasta varten. Tässä vaiheessa retkeä meillä kelpasi hyvin jo rannan ensimmäinen turistimenua (3 ruokalajia, alkupalat ja juoma hintaan 12,50 euroa) tarjoava ruuhkainen ravintola, jossa lounaan tarjoilu kesti yli tunnin, eikä ruokakaan nyt ollut kovin kummallista, mutta jotenkin, pienessä mittakaavassa, lounas juuri tässä kylässä oli muodostunut meille päivän pieneksi tavoitteeksi ja olimme sen saavuttaneet!
Lounaan jälkeen selvittelimme paluuta Armação de Pêrasta takaisin Albufeiraan ja totesimme, että muutenkin vain harvakseltaan kulkevia busseja menee sunnuntaisin niin harvoin, että otamme taksin paluumatkallekin. Menomatkasta Albufeira – Praia Salgados maksoimme 15 euroa ja paluumatkasta Armação de Pêra – Albufeira 25 euroa.
Kuinka pitkä tuo kävely siis oli kaikenkaikkiaan? Kuvassa tuo joki (jos se oli se) näyttää lätäköltä :)
Varmasti oli ihan kiva kävely ja tuollaisen jälkeen lounas maistuu…vaikka sitten vähän joutuisi odottamaankin.
Kiitos Miika! Ei se nyt hirmuisen pitkä ollut, alle 5 kilometriä varmaan. Kartassa joki näytti tosiaan enemmän joelta kuin luonnossa.
Tuollaiset vesiesteet aina mietityttävät, kun ei tosiaan voi tietää kuinka syvää on ja upottaako se. Heti ajattelin, että vesi on varmasti ollut kylmää, mutta hyvä, että selvisitte ilman palelua ja kuivin vaattein :)
Kiitos Teija! Vähänkin lyhyempi matka takaisin tai 1-2 km:n kiertomatka jollekin sillalle, niin olisin jättänyt kahlaamisen tammikuisessa Atlantissa väliin :-)
Mukavaltahan tuo paikka näyttää, aika sopivan rennolta ja tyhjältä, ei mitenkään pahalta rysältä.
Tutustuitteko muuten etukäteen siihen että olisikohan tuolla ollut minkälaisia ruokailumahdollisuuksia muuten? Vaikutti siltä ettei ihan kärkikastiin mennyt tuo ravintola, mutta voisin kuvitella että noilla main löytyisi erinomaistakin tarjontaa.
Kiitos Miika & Gia! Kun tarkoitus ei ollut alkuun missään vaiheessa päätyä tuohon Armação de Pêran kylään, niin eipä sitten oltu mitään ruokapaikkojakaan yhtään tutkailtu – tuossa vaiheessa otimme tasan ensimmäisen ravintolan, sillä halusin mm. päästä sen vessaan pukemaan myös sukat jalkaani :-)
Toisaalta myös tällä rannikolla monet ravintolat ovat tammikuussa kiinni, joten valinta on usein tehtävä aukiolevien välillä.
Ihanan rauhallisen näköistä ja niin tyhjää. Ei tosiaan mikään turistirysä :) Näyttää jotenkin niin keväiseltä.
Kiitos Jenna! Rauhallista täällä tosiaan on tammikuussa, useimmissa paikoissa, useimpina kellonaikoina. Ja kuitenkin jo ihan keväistä, suomalaisella mittapuulla ainakin.
Itse viihdyn tosi hyvin tuolla Monte Gordon, Faron, Albufeiran seuduilla. Ihana ollut lukea näitä Albufeiran juttuja ja ehkä vieläkin enemmän fiilistellä kuvia :)
Kiitos Heidi! Kyllä mekin viihdyimme – vaikka ehkemme nyt vielä sen enempää kuin ennen tutustumisreissuamme harkitse varsinaisesti näillekään seuduille talvikuukausiksi muuttavamme.
Kiitos jälleen hyvästä kohdevaihtoehdosta. Tulipahan omat reissumme mieleen noista varpaistelukuvista kengät kädessä. Se on niin ominta meidän reissuille, sitä itteään. Jostain syystä kävely hienohiekkaisella rannalla on vaan niin iiihanaa.
Kiitos Appa! Rannalla kävely on ok, mutta tietysti vielä enemmän ok sandaalikeleillä: sukat ja kengät ja hiekka on vähän haastava yhdistelmä sitten kun matkaa pitää hiekalta jatkaa :-)
Hienonnäköinen rantakallio. Joo, en ehkä itsekään kolmeakymppiä maksais rannalle pääsystä, onhan noita tosiaan nähty – ja varmasti tulee vielä näkemäänkin. :-p
Kiitos Lotta! Itseasiassa tämä retki tuli sitten menopaluutakseina maksamaan 40 euroa, mutta arvostimme kuitenkin tuota vapaata aikataulua (ja reittiä) enemmän kuin 30 euron edestakaisin pistäytymistä yhdessä paikassa.
Oi, miten ihanan aurinkoista tuolla on ollut! Kivaa :) Täällä Lontoossa on ollut viime viikkojen ajan harvinaisen kylmä, ja huomaa kyllä, että lämpö ja valo alkavat houkutella!
Kiitos Liza! Tuo valo ja kirkkaus oli kyllä tuolla joka aamu yhtä häikäisevää, verrattuna myös Espoon sumuiseen harmauteen nyt.