Marraskuussa olimme ainoat suomalaiset Costan risteilyllä, joka kiersi Intian valtameren saaret Mauritiukselta Seychellien ja Madagaskarin kautta Reunionille ja takaisin Mauritiukselle. Tammikuussa maailmanmatkaajaystävämme Päivi ja Antti tekivät saman kierroksen, osittain ”jalanjäljissämme”, sillä olimme toki kertoneet heille kokemuksistamme esimerkiksi retkistä.
Tsingy Rouge
Madagaskarin pohjoisosassa, Antsirananassa (tai Diego Suarezissa, jota nimeä myös satamassa käytetään), yksi tarjolla olevista retkistä oli retki Tsingy Rouge -puistoon. Me emme siellä käyneet, sillä lemurimäärän maksimoimiseksi olimme valinneet sademetsäretken, mutta jo laivalla, tuolloin marraskuussa, tuo retki Tsingyn puistoon alkoi kiinnostaa meitä. Kävimme laivalla kuuntelemassa ennen Madagaskarille saapumistamme tarjolla olleen Madagaskar-luennon ja luennolla näytettyjen kuvien innoittamana yritimme vielä vaihtaa sademetsäretkeltä retkelle tuohon puistoon, mutta siinä vaiheessa Tsingyn retki oli jo loppuunmyyty, etenkin kun ymmärsimme, että näitä ei näkisin missään muualla kuin Madagaskarilla.
Päivin ja Antin kanssa jutellessamme innostimme heitä lähtemään Tsingyyn ja pyysimme, jos he sinne lähtisivät, heitä kertomaan kokemuksestaan, kuvin ja sanoin, ja niinhän siinä sitten kävi, että pääsimme heidän matkassaan tänne:
Retki Tsingy Rouge -puistoon toteutettiin jeepeillä, joita lähti aamulla laivalta nelisenkymmentä.
Tsingyn alue on sangen erikoinen, eroosion myötä punaisesta lateriitista syntyneiden terävien piikikkäiden muodostelmien peittämä alue. Lateriitti on rautaoksidin värjäämää maa-ainesta, ei kiveä. Alueella saattoi kävellä ja kiipeillä vapaasti merkittyjä polkuja pitkin muistaen kuitenkin, että hiekkarakennelmat ovat hauraita.
Ennen perille tuloa pysähdyimme ihailemaan ylhäältä avautuvaa huikeaa kanjonimaisemaa, jossa värit vaihtelivat keltaisesta punaiseen ja ruskean eri sävyihin.
Matka Tsingyyn ja takaisin oli vähintään yhtä tärisyttävä kokemus kuin varsinaiset hiekkaiset ”hattivatit”. Köyhän Madagaskarin tiet ovat tolkuttoman huonossa kunnossa, paikoin näitä uomia ei voi edes tieksi nimittää. Syviä, laajoja kuoppia ja vajoamia, kuivia tai vettä täynnä. Kuljettaja tunsi kyllä reitin, minkä saattoi vauhdissa tuntea. Kaveri tiesi tarkalleen miltä puolelta mikin kraateri kannatti ohittaa tai ajaa suoraan pohjan kautta. Onneksi jeepissä oli korkea maavara. Myös kilpa-ajoa jeeppien kesken oli havaittavissa! Samassa jeepissa matkannut israelilaispariskunta oli melko peloissaan, lisäksi isännällä oli selkävaivoja. Viimeiset 25 km olivat pehmeää punaista hiekkaa, jonka peitossa olimme matkan jälkeen yltä päältä.
Toki tiesimme, että tiet ovat huonoja, mutta että noin kauhean surkeita… Välillä pisti miettimään kannattiko moinen höykytys ja hurja pomppiminen, matka kun oli kuitenkin melko pitkä, kaikkiaan 60-70 km suuntaansa.
Tsingyn kaltaisia näkymiä ei kuitenkaan hevillä löydä ja kotimatkakin meni jo hieman paremmin kun pyysimme kuljettajaa pikkuisen keventämään kaasujalkaa. Tulipa nähtyä mukavasti myös Madagaskarin sisäosia ja maaseutuelämää. Toivoin lisäksi kuvaustaukoa jossakin maalaiskylässä, joita matkan varrella oli useita. Ystävälliset ihmiset suostuivat mielellään kuvattaviksi ja aika mukavia otoksia saimmekin.
Kaupunkiin palattuamme meille näytettiin ekstrana vielä baobab-puu, jonka luo piti tietenkin kiivetä perin korkeat portaat. Omin neuvoin puuta ei olisi löytänytkään, oli sen verran hyvin piiloutunut. En tiedä oliko kaupungin ainoa baobab, niitä kun kasvaa lähinnä maan eteläosissa.
Tsingy tarkoittaa madagaskarin kielessä neulaa ja nämä punertavat muodostelmat Irodo-joen varrella ovat, näköjään, todella neulanteräviä.
Costan retkikuvaus kuvasi aluetta ”kuumaisemaksi, jossa aika pysähtyy” ja että ”punaisten kallioiden ja vihreän kasvillisuuden muodostama värikontrasti pakottaa haukkomaan henkeään”.
Tämä Tsingy Rouge -puisto ei kuitenkaan ole Unescon maailmanperintökohde, vaikka Costan retkiesittelyssä siihen viitattiinkin: varsinainen isompi Tsingy-puisto, Tsingy de Bemaraha, yksi Madagaskarin kolmesta Unescon maailmanperintökohteesta, sijaitsee Madagaskarin saaren keskiosassa. Muodostelmat ovat kuitenkin samanlaisia kummassakin puistossa.
Risteilyn kustannukset
Ystävämme innostuivat myös pitämään kirjaa matkansa kustannuksista ehkä tekemämme kustannusyhteenvedon innostamana ja oli todella mielenkiintoista vertailla toteutumia!
Risteilyn ystävämme saivat n. 20 % edullisemmin kuin me johtuen niin ajankohdasta (tammikuu vs. marraskuu) kuin hyttiluokastakin. Sisähytti edullisimmasta hyttiluokasta tuotti kuitenkin varustamon tekemän upgraden myötä ulkohyttiin 6. kannella – aika hyvin!
Retkien osalta ystävämme selvisivät n. 10 % edullisemmin jättämällä muutaman Costan retken väliin ja kiertämällä mm. Tamatavessa tuktukilla ja riksalla ja Mauritiuksella, jossa he olivat käyneet aikaisemminkin, taksilla.
Netin käytössä me sentään olimme hiukan pihimpiä kuin ystävämme, mutta toisaalta meillä ei olekaan välitöntä perhettä koti-Suomessa, jonka kanssa on kiva olla yhteydessä vähän enemmänkin matkan aikana.
Päiville ja Antille kiitos retkikuvauksesta ja upeista valokuvista!
(Päivi ja Anttikin olivat muuten Intian valtameren risteilynsä ainoita suomalaisia, eli jos haluat välttää suomalaisseuraa matkallasi, niin tässä hyvä risteily :-) )
Risteilyjutut kiinnostaa aina ja Madagaskar kohdesatamana oli varmasti mieleenpainuva. Täytynee lisätä bucket listille tämäkin risteily…
Kiitos Pirita! Tuolla risteilyllä kävimme kolmessa satamassa Madagaskarilla ja vaikkakaan ei kolmella päivävierailulla voi väittää kaikkea tältä valtavalta saarelta nähneensä, niin kyllä siitä kivasti mielikuvaa sai. Ja näki lemureita :-)
Tulee kesän kaipuu.
Onneksi Suomessakin ollaan jo kesää kohti menossa!
Todella kauniin näköistä tuolla ollut Päivillä ja Antilla!
Risteilyt aina välillä himottavat helppoutensa takia, mutta vielä ei olla sellaiselle päädytty. Juuri tuo Intian valtameri ei ainakaan kuulostaa hassumalta paikalta aloittaa lainkaan!
Kiitos Miika & Gia! Tämä reitti Intian valtamerellä on kyllä mielestäni oiva kokonaisuus saada helposti mielikuvaa kaikista näistä Intian valtameren saarista, etenkin kun niille yksittäin käytynäkin tulisi hintaa melko paljon, sillä asuminen ja eläminen niillä on kallista.
Ihanaa lukea risteilyjuttuja muualtakin kuin Karibialta (joka on toki aivan ihana myös). Ollaan haaveiltu taas kerran uudesta risteilystä ja mietin, josko seuraavaksi mentäisiin Välimerelle. Tämän jutun jälkeen voisimme kuitenkin harkita myös Intian valtamerta. Jotenkin ei tule edes ajatelleeksi, että vaihtoehtoina on muitakin kuin Karibia ja Välimeri.
Kiitos Martina! Onhan noita, paitsi Karibialla ja Välimerellä myös Intian Valtamerellä ja Aasiassa useita reittejä. Lisäksi tietysti on nuo koko maailman ympäri menevät risteilyt, joista toki voi ostaa vaan osan, mutta sen osankin reitti voi olla aika hyvä verrattuna noihin tavallisimpiin vaihtoehtoihin.
Mutta olemme mekin varmasti vielä Karibialle palaamassa: vaikka ”perusristeily” Miamista on tullut tehtyä, niin eteläinen Karibia ja ABC-saaret houkuttelevat, vielä joskus tässä …
Millä Costan laivalla olitte liikkeellä? Ja mitä mieltä noin yleensä ottaen Costan laivasta ja palvelusta olitte? Olin matkanjohtajana Costan laivoilla pari vuotta sitten ja toki kiinnostaa, millaista niillä nykyään mahtaa olla. Silloin ihmetystä mulla herätti laivojen sisustus, Costa Serena oli niin mauton kitch-patsaineen. Tosi kummallisia muuten nuo hattivattikalliot!
Kiitos Anna! Laiva oli Costa neoRomantica. Costan alukset eivät, käsittääkseni, ole mitenkään huippuja (eivät ainakaan ne muutamat, joilla me olemme olleet), eivätkä palvelut erityisesti häikäise nekään, mutta olemme silti päätyneet useammalle Costan risteilylle, sillä Costan reitit ovat vaan olleet parempia kuin muiden varustamoiden.
Tätäkin reittiä Intian valtamerellä taitaa kulkea Costan lisäksi vain yksi muu laiva ja meille risteily on tapa päästä paikkoihin, joista olemme kiinnostuneita: laivan kiipeilyseinillä, baarien lukumäärällä tai sisustuksella tai viihdeohjelmilla ei meille ole väliä.
Välillä on käynyt mielessä, että pitäisi kokea joku näistä Suomessa rakennetuista xxx of the Seas -aluksista, mutta niiden reiteillä niillä kertoina, kun olen niitä kevyesti vilkaissut, ei ole löytynyt meille uusia & mielenkiintoisia kohteita ja pelkän laivan takia emme toistaiseksi ainakaan ole risteilleet.
Melkein olisi voinut käydä niin, että olisimme olleet samaan aikaan risteilyllä. Niin kauan kun haaveilin tuosta mutta…..sillä risteilyllä ei ole mahdollista päästä sinne noiden ihmepuiden tielle. Ja sen haluaisin nähdä. Täytyy toivoa, että pääsen vielä maailmanympärimatkalle. Nuo hattivatit on kyllä hauskoja :)
Kiitos Sari! Me otimme tämän ”aloituspaketin” Intian valtameren saaria nyt tässä vaiheessa: Seychelleille, Reunionille tai Mauritiukselle emme tämän jälkeen usko palaavamme, mutta Madagaskar on kyllä sen verran iso, että kolmella päivävisiitillä paljon jää näkemättäkin, joten voi olla, että jos matkoja sille suunnalle tulee sopivasti, niin palaamme vielä Baobab Avenuelle.
Hih, no todellakin hyvä idea semmoisille matkaajille jotka yrittävät vältellä muita maanmiehiä :D
Kiitos Sandra! No ei se ihan ensisijainen syy ollut tämän risteilyn valintaan meillä tai ystävillämme, mutta kyllä sitä pari viikkoa pärjää ilman suomalaisiakin, etenkin kun tarjolla sentään oli norjalaisia!
Tuo reitti kuulostaa aivan mahtavalta, ja nyt ensimmäisen positiivisen risteilykokemuksemme jälkeen olen katsellut MSC Cruisesin reittivaihtoehtoja tulevia reissuja ajatellen. Heillä Seychellit, Mauritius ja Madagascar löytyy vain 23 yön Grand Voyages reitiltä Venetsia/Italia – Durban/Etelä-Afrikka, joten aika pitkään saisi olla reissussa.
Minkälaisen arvosanan antaisitte Costa Cruisesille näin kokonaisuutena? Onko perusasiat toimineet? Minkalainen on alusten kunto, siisteys, ruoka ja majoitustaso? Onko jotain, joka ollut erityisen huonosti tai erityisen hyvin toimivaa?
Kiitos Mia! Vähän vaikea ottaa tähän kantaa sikäli, että vaikkakin olemme olleet useammalla risteilyllä, niin vaan kahdella varustamolla, aikoinaan Kristina Cruisesin laivoilla ja kolmella Costan laivalla.
Minusta Costassa ei ole mitään erityisen loistokasta, mutta perusasiat ovat kunnossa: hytit siistejä ja toimivia, palvelu enimmäkseen ystävällistä, ruokaa on, osa oikein hyvää, osa ei, mutta ei taida millään risteilyllä kuolla nälkään.
Ravintoloiden osalta maksamalla pienen lisämaksun pääsisi erikoisravintoloihin koko matkan ajaksi ja ainakin niissä välttää ruuhkat ja saa henkilökohtaista palvelua.
Yhdellä jouluristeilyllä meitä häiritsivät isot italialaisseurueet, jotka esimerkiksi buffet-ravintoloissa päästivät aina koko suvun kohdalleen jonoon, jos sellaista oli, mutta oma vika, ei pidä lähteä jouluna minnekään :-)
Tuollaisesta risteilystä siis Intian valtameren saaret-kierroksesta en ole ennen kuullutkaan. Tulee nähtyä monta alueen saarta samalla ”iskulla”. Näppärää!
Olipas erikoisen näköisiä hiekkamuodostelmia ja kuten kirjoititkin, ne näyttävät aivan hattivateilta!
Kiitos Heidi! Reitti on minusta oikein hyvä – esimerkiksi tuossa pari kommenttia sitten mainittuun Venetsia – Durban -reittiin verrattuna. Liikutaan kuitenkin suht kompaktilla alueella, jolloin meripäiviä on vielä kohtuullisesti.
Niin. Hattivatit olivat tosiaan hiekkaa eivät kalliomuodostelmaa, vaikka jossain niin sanottiinkin. Risteily on oivallinen tapa nähdä paljon eri paikkoja samalla matkalla ilman matkalaukkujen purkuja. Meillä taisi olla 11 risteily ja kolmas Costa. Meille laiva ei ole niinkään tärkeä vaan reitti, kuten Pirkollakin. Costa on huokea ja ei niin tarkka pukeutumisesta ruokaillessa. Suosittelen tätäkin reittiä.
Terv. Antti
Kiitos Antti!
Olipa hauska sattuma. Kun näin kuvat noista ”hiekkaisista hattivateista” tuli heti mieleen mielleyhtymä jähmettyneistä hattivateista, jo ennen kuin näin tuon kuvauksen kuvan alla :) Mutta siltä ne todellakin näyttivät. Kiinnostavan oloinen paikka tuo, paljon persoonallista luontoa.
Noora. Niin oli ja lisänä vielä onnettomat tiet. Mutta se lisäsi retken mielenkiintoisuutta.
Kiitos Antti!
Kiitos Noora!
Miulla tuli myös mieleen hattivatit jo ennen kuin näin kuvauksen! On kyllä niin hiekkahattivatteja :) Tie näyttää kyllä aikamoiselta, mutta ehkä sen tuommoisten maisemien vuoksi kestää. Kiva, että pysähtyivät myös kuvia varten. Madagaskar on kyllä korkealla ämpärilistalla lemureineen ja baobab-puineen, eikä tuollainen risteilykään olisi poissuljettu vaihtoehto.
Kiitos Anna! Niin täällä kuin Karibialla jos haluaa nähdä samalla reissulla monta saarta risteily on hyvä vaihtoehto saarten vaihtamiselle lentäen: pakkaa, matka lentokentälle, lento, matka lentokentältä, asetu uuteen hotelliin -rumbaan kun kuitenkin menee aina aikaa, vaikka itse lento olisi lyhyt.
Apinanleipäpuut on hienon näköisiä. Ois kiva päästä näkeen livenä, varsinkin sellainen alue, jossa niitä kasvaa enemmänkin. Kiinnostava risteily kyllä, paljon mielenkiintoista nähtävää.
Kiitos Lotta. Apinanleipäpuita toki näkee myös vaikka Itä-Afrikassa, eli ei Madagaskar ainoa vaihtoehto ole.