Intian valtameren risteilyllämme oli yhteensä neljä meripäivää. Lähdimme risteilyllä Mauritiukselta ja olimme heti merellä kaksi päivää ennen saapumistamme Seychelleille. Seychellien ja Madagaskarin välissä meripäiviä oli yksi ja Madagaskarin pohjoisosista itärannikolle siirryttäessä vielä yksi.
Alun pari meripäivää menivät hujauksessa pitkästä lennosta ja lomaa edeltävästä työrupeamasta toipuessa, mutta vähitellen laivalla piti kehittää muutakin tekemistä. Uima-allas tai tanssikurssit eivät houkutelleet, mutta yläkannen kävelykierrosta tuli muutaman kerran kokeiltua. Tosin useimmiten oli turhan kuuma, joten vetäydyimme laivan kuntosalille, jonka juoksumatoilla saattoi myös kävellä nauttien samalla näköalasta suoraan laivasta eteenpäin. Ja ilmastoinnista!
Yhtenä meripäivänä oli tarjolla myös retki laivan miehistötiloihin ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Valokuvia ei matkustajilta suljetuissa tiloissa saanut ottaa, joten nyt ollaan tekstin varassa.
Univormuja ja pyykinpesua
Kierros alkoi, sattumalta, miehistön pesulasta. Opimme, että työvaatteet saa pesettää täällä, mutta omien vaatteiden pesemistä varten tarjolla on itsepalvelupesukoneita ja -kuivaajia. Ei laivalla siis tältä osin ihan laitostumaan pääse! Tapasimme myös miehistön univormuista vastaavan henkilön, joka kertoi työnsä haasteista, etenkin ennakoinnin suhteen: arvaukset tarvittavista univormuista, määristä ja kokovalikoimasta on tehtävä useita kuukausia etukäteen. Mutta jos arvaukset menevät hiukan vikaan tai vaatteet muuten vaativat korjausta, laivan räätäli hoitaa homman!
Isoin osa pesulaa ja isoin osa laivalla pestävää pyykkiä on kuitenkin lakanoita ja pyyheliinoja. Isoja pesukoneita ja kuivaajia rinta rinnan ja niiden jatkona mm. lakananviikkauskone. Tehtaaltahan tuo näytti! Samoissa tiloissa pestään myös asiakkaiden pyykit, tosin niitä varten on vaan muutama pienempi kone. Paidat ja jakut saadaan sileiksi kuivauskoneella, johon paita puetaan päälle, painetaan nappia ja hetken kuluttua paita on sileä. Valitettavasti laite vaikutti vähän isolta kotikäyttöön.
Laivan sairaalan pyykkejä varten on vielä yksi pesukone, ihan omansa. Vaikuttaa järkevältä. Laivan sairaalastakin näimme vilauksen, mutta onneksi vain vilauksen, eli emme tarvinneet sen palveluja. Mutta laivalla on siis aina lääkäri matkassa, sekä henkilökuntaa että matkustajia varten.
Tällä risteilyllä pyykinpesutarjouksia matkustajille oli käytännössä koko ajan: max 25 vaatekappaletta 20 eurolla. Muutamalla aikaisemmalla risteilyllä, jolla olemme olleet, edullisimmat tarjoukset olivat voimassa vain viimeisinä iltoina.
Henkilöstöosasto ja maahantulomuodollisuudet
Nyt kun kaikilla oli puhtaat vaatteet, niin jatkoimme henkilöstöosastolle. Työntekijöiden sopimukset tehdään 4-6 kuukaudeksi tai 8-10 kuukaudeksi riippuen siitä tulevatko he Euroopasta tai sen ulkopuolelta. Oppaanamme toiminut nuori englantilainen nainen oli jo huolissaan siitä, että Brexitin myötä hänestä voi tältä osin tulla ei-eurooppalainen. Miehistöä laivalla oli kuulemma tällä kertaa n. 600 (matkustajia n. 1400) ja he edustivat 29 eri kansallisuutta.
Vaikka työntekijät ovatkin laivalla koko ajan, niin työajoista pidetään kuitenkin kiinni, eli työvuoron alkaessa ja päättyessä leimataan kellokortti. Englantilainen oppaamme korosti tässä yhteydessä erityisesti lepoaikojen riittävän pituuden valvontaa. Kaikkien on myös säännöllisesti osallistuttava turvallisuuskoulutuksiin. Näihin liittyvät aikataulut olivat näkyvillä ilmoitustauluilla. Sähköpostia ei henkilöstön kanssa viestimiseen käytetä ja yleensäkin wifin osalta henkilöstö on saman wifin varassa, ehkä samoilla ehdoillakin, kuin matkustajat.
Samoissa tiloissa henkilöstöosaston kanssa – tai osana henkilöstöosastoa – olivat myös henkilöt, jotka hoitivat maahantulomuodollisuudet kaikkien osalta, niin miehistön kuin matkustajien.
Laivallahan passit jätetään ”säilöön” heti laivalle tultaessa ja laivakortti toimii niin henkilöllisyystodistuksena kuin luottokorttina ja sillä pääsee myös maihin, mutta tämän helppouden takana on laivan maahanmuuttohenkilöiden tekemä työ.
Korjauksia ja ylläpitoa
Ihmisistä huolehtimisen lisäksi myös laivasta on huolehdittava koko ajan. Helpointa oli ymmärtää puusepän pajassa ja verhoomossa tehtäviä töitä, mutta varmasti aika moni ihminen tekee myös laivan tekniikkaan liittyviä huolto- ja ylläpitotöitä koko ajan.
Kiusasimme hetken ympäristöstä vastaavaa päällikköä ympäristöön liittyvillä kysymyksillä, mutta suhteellisen vanhassa laivassa ja kaukana Euroopasta näissä asioissa on luultavasti vielä paljon kehitettävääkin. Mitään ei kuitenkaan päästetä mereen alle 12 mailin etäisyydellä rannasta ja jätevedet sentään puhdistetaan laivalla.
Tulostimet laulavat
Laivalla on myös tiedotusosasto, joka tuottaa joka ilta kaikkiin hytteihin jaettavan päivän aviisin, monella kielellä. Välillä harmittelimme, että laivalla selvästi ohjelmanumeroita, joista emme tienneet, sillä englanninkielisessä lehdykässä sitä ei vaikka ranskankielisenä mainittu. Mutta emme kuitenkaan niin kiinnostuneita näistä erikielisistä päiväohjelmista olleet, että olisimme pyytäneet niitä useammalla kielellä!
Päiväohjelmien lisäksi päivän menuja tuotettiin myös moneen ravintolaan ja monella kielellä päivittäin.
Ruokavarastot ja ravintolat
Vielä tutustuminen provianttivarastoihin. Täällä olivat lihat, kalat, juustot, hedelmät, vihannekset, jäätelöt, kuiva-aineet ja pastat kukin omassa (isossa) varastossaan. Oma varastohuone pelkälle pastalle! Mutta italialainenhan tämä laiva oli. Ruokalistojen ymmärtämistä olisi muuten auttanut, jos olisi etukäteen opetellut kaikkien eri pastamuotojen nimet: olisi tunnistanut ruokalistasta kaikki pastaruuat!
Kierroksemme päättyi yhteen laivan viidestä keittiöstä. Tosin keittiöiden tiukan hygeniavaatimukset rajasivat kierroksemme siellä aika pienelle alueelle.
Keittiöitä on viisi, jokaiselle ravintolalle mukaanlukien henkilöstöravintola omansa.
Ne muut neljä olivat:
- Botticelli, jossa ruoka tarjoillaan pöytiin
- Giardino, buffet-ravintola
- Club neoRomantica, lisämaksullinen gourmet-ravintola
- Samsara, samoin lisämaksullinen parempi ravintola
Buffet-ravintolan yhteydessä oli myös hiukan siitä erillään hampurilais- ja pizzaravintola. Lisämaksullisista ravintoloista kokeilimme kerran Club neoRomanticaa, mutta vaikka kokemus hieno olikin, päädyimme siihen, että perusravintoloiden ruoka ja palvelutaso riittävät meille, vaikkeivat ne aina erityisesti vakuuttaneetkaan. Etenkin juomatarjoilu oli usein hidasta.
Laivakierroksemme päättyi pieneen herkutteluhetkeen ja lasilliseen kuohuvaa: olihan illalliseen vielä melkein tunti aikaa, joten pieni välipala oli tarpeen!
Komentosillalle
Kysymykseemme mahdollisuudesta vierailla komentosillalla saimme vastauksen, että Costalla ei syyskuun 11. päivän (2011) jälkeen komentosillalle pääse miehistöstäkään muut kuin siellä työskentelevät. Joskus laivalla on ollut matkustajina merikapteenin pätevyyden omaavia henkilöitä, mutta tämäkään ei nykyisin kuulemma auta. Kristina Cruises -risteilyillä tämä vielä onnistui, mutta ne olivatkin ennen vuotta 2011, osaltamme. Kapteenia pääsi kuitenkin kättelemään cocktail-tilaisuudessa yhtenä iltana.
Mielenkiintoista. Kuuluiko se kuntosali hintaan vai pitikö maksaa erikseen? myös Msc:llä olisi ollut kuntosali. Ruuat näyttää hyvältä
Kiitos Susanna! Kuntosali kuului hintaan ja oli meripäivinä ehdottoman kiva lisä päivän ohjelmaan.
Onkohan tuo passien säilöönjättö käytössä kaikilla Costan laivoilla? Mscllä ei tuota tapaa ollut, mutta hytissä oli kassakaappi
Kiitos Susanna! Costalla näin on ainakin aina menetelty, siis niillä risteilyillä, joilla me olemme olleet.
Kiinnostava juttu risteilijältä, kiitos! Ja hyvä, kun vänkäsitte ympäristöasioista, eivät ne muutu, jos kukaan ei ota niitä esille.
Kiitos Katja! Kesällä olimme Helsingissä parillakin risteilyaluksella vierailulla ja molemmilla kerroilla esittelijät esittelivät myös tarkkaan ympäristöjuttuja, eli selvästikin varustamot ovat huomanneet ihmisten olevan myös tästä puolesta kiinnostuneita.
Mä valitsin yllättäen tämän aiheen! :-) Ihan mielenkiintoista, en oo itse tuollaisella kierroksella käynyt, vaikka on näitä muillakin laivoilla järjestetty. Paljon olen kyllä henkilökunnan kanssa jutellut työajoista ja palkoista tullut siihen tulokseen, että mahtaako tuo olla laillista, ei ainakaan EU:ssa.
Kiitos Anna! Eikös Costa kuitenkin ole italialainen varustamo, joten veikkaisin, että laillisuuden puolella sittenkin mentäisiin.
Supermielenkiintoinen postaus, tykkään kaikesta tällaisesta, missä pääsee kurkistamaan ”kulissien taakse”. Hauska tuo yksityiskohta, että maihin pääsee laivakortilla, jotta passia ei tarvitse kuljettaa mukana. Nämä risteilyt vaativat varmasti henkilökunnalta aikamoista yhteen henkeen puhaltamista ja pikkutarkkaa työskentelyä, eli ei paljon auta kenenkään lusmuilla.
Kiitos Venla! Ilmeisesti käytäntö vaihtelee eri varustamoilla, mutta Costalla huolehtivat passistasi samaan hintaan :-)
Tuollainen kierros kulisseissa kiinnostaisi itseänikin jos risteilylle joskus päädyn. Veikkaanpa tosin että tällaiset risteilyt eivät olisi ihan mun juttu, vaikka Madagaskar kyllä kovasti muuten kiinnosteleekin.
Kiitos Outi! Juuri palasimme Nepalista ja Bhutanista ja ajoittain kävi kyllä melko rankalla reissulla mielessä risteilymatkan helppous :-)
Olipa kiinnostavaa ja itsekin kyllä osallistuisin mielihyvin tälläiselle kierrokselle. Hauska sukunimi kapteenilla!
Kiitos Tiia! Enpä ollutkaan tullut tuota ajatelleeksi :-)
Kiva kurkistus työpaikalle, josta itsellä ei ole kummemmin käsitystä. Kunnon risteily on edelleen kokematta, mutta kyllä se ajatus tässä vielä todeksi muuttuu.
Kiitos Hanneli! Eiköhän sitä matkailija kuin matkailija ennemmin tai myöhemmin ainakin kokeeksi tule yhdelle risteilylle lähteneeksi …
Todella mielenkiintoinen juttu, tätä oli kiva lukea kun oli aivan uutta tietoa laivaelämästä :) Onkohan laivan lääkärin elämä yhtä vauhdikasta kuin Love Boatin Docin? :D
Kiitos Terhi! Onneksi emme tulleet sen enempää tuttavuutta laivan lääkärin kanssa tehneeksi.
Mielenkiintoista. Joskus nuorempana olen miettinyt, että millaistakohan olisi työskennellä laivalla, mutta enpä tiedä, olisiko minusta sellaiseen kuitenkaan. Ihan tursitina olisi kyllä kiva lähteä, sillä en ole koskaan ollut. Voisi olla ihan kätevä tapa myös päästä piipahtamaan useammassa kohteessa kerralla. Hienoja paikkoja teidänkin reissulla on ollut.
Kiitos Mirka! Jollain alueilla, kuten vaikka Karibialla tai Intian valtamerellä, jossa on paljon kohteita pienehköllä alueella risteily on kyllä melkein kätevin tapa kiertää niitä. Per kohde, etenkin Karibialla, kun on kuitenkin aika vähän nähtävää, joten nopea siirtyminen seuraavaan on ihan ok.
Toistelen nyt samaa kuin muutkin, mutta tottahan se on – todella mielenkiintoinen postaus ja mukaansatempaavasti kirjoitettu! On mielenkiintoista tietää asioiden taustoja ja mistä ne pastat tuhansille ihmisille oikein tulee.
Carnivalilla hyttikortti toimi myös henkilötunnisteena laivalta poistuttaessa, mutta passeja ei matkustajilta kerätty pois. Niille riitti, kun lähtöselvityksessä ottivat (muistaakseni) kopiot/skannit passeista. Pian nähdään, miten MSC toimii!
Kiitos Kati! Pastat taitavat olla italialaisen varustamon erityisjuttu, ison varaston muodossa ainakin.
Tuohan oli mukavaa, että teille näytettiin noita henkilökunnan erilaisia hommia. Varmaan avautui enemmän mitä kaikkea siellä oikein hommaillaankaan.
Minä en ole koskaan ollut mikään himo-risteilijä johtuen ihan siitäkin, että tulen aika helposti merisairaaksi. Kaiken lisäksi se keinuminen jää päälle useammaksikin viikoksi. Olen mm. melkein kaatunut kuivalla maalla kun tasapainoaisti oli sitä mieltä, että maa keinuu. Onneksi matkapahoinvointi-pillerit auttaa tohon merisairauteen mutta ei siihen parin viikon jälkikeinumiseen.
Kiitos Miika! Entisinä purjehtijoina meri on meille mieluinen elementti emmekä isoilla laivoilla koskaan ole tulleet merisairaiksikaan. Purjeveneellä joskus, pahimmissa myräköissä.
Kiinnostavaa! Seurustelin aikoinaan merimiehen kanssa, joten kaikenlaista laivatarinaa tuli silloin kuultua, rahtilaivoilta lähinnä kylläkin. Nyt alkoikin kiinnostaa, minkälainen jätevedenpuhdistamo laivalla mahtaa olla. Kunpa mitään ei päästettäisi mereen yhtään missään, maileista riippumatta. Ehkä tuokin asia korjaantuu tulevaisuudessa, kun asiakkaatkin osoittavat koko ajan enemmän kiinnostusta ympäristöasioihin. Jäin myös pohtimaan, että minkä takia eurooppalaisille työntekijöille tehdään pidemmät sopimukset kuin muille?
Kiitos Johanna! Siis ei-eurooppalaisille tehdään pitemmät sopimukset, ehkä myös siksi, että kotimatkat ovat pitempiä.
Mielenkiintoista lukea tästä puolesta risteilyelämää! Mua jäi mietityttämään, että syököhän henkilökunta kuitenkin samaa ruokaa kuin matkustajat vai laitetaanko heille jotain ”yksinkertaisempaa” erikseen henkilöstöravintolassa?
Kiitos Emma! Henkilökunnalla näytti olevan myös oma ruokala.
Olipa mielenkiintoista lukea tällaisesta ”laivaelämästä”, kun oma laivamatkailuni rajoittuu Tallinna/Tukholma-väleille.
Kiitos Heidi! Nuo monen kuukauden pestit ovat kyllä ”vakavammin” elämää laivalla kuin täällä Helsinki – Tallinna/Tukholma välillä.
Mielenkiintoinen juttu kulissien takaa. Harvemmin tulee ajatelleeksi, kun kaikki toimii, kuinka paljon ”huomaamatonta” työtä asioiden eteen tehdään. Olipa teillä herkullinen lounas!
Kiitos Heidi! Kun laivalla parikin viikkoa asustelee, niin ihan kiva oli tutustua myös näihin muihin kuin matkustajakerroksiin.
Kiitos kurkistuksesta toiselle puolelle. Sukulaispoikamme on jo vuosikausia kiertänyt luistelemassa eri puolilla maailmaa ja tekee sitä edelleen. Voisi kuvitella, että se on unelmatyö, mutta asioilla on monta puolta. Me risteilymatkustajat näemme se paremman puolen ja nautimme. Onneksi!
Kiitos Asko! Siis luistelemassa laivoilla? Viihdyttäjiäkin toki laivoilla on paljon töissä.
Nuo pyyheliinat taiteltuna on kyllä niin hauskoja. Olisi kiva tietää, paljonko niiden taittelemiseen menee aikaa. Hauskaa että tuollaisia kierroksia järjestetään, voisin hyvinkin osallistua vastaavalle jos olisin risteilyllä. On aina mielenkiintoista nähdä miten henkilökunta toimii.
Kiitos Paula! Kierroksia järjestetään ilmeisesti per risteily vaan yksi – ja ainakin Costalla ne täyttyivät aika nopeasti.
Mielenkiintoinen kierros! Tuollaiselle voisin hyvin itsekin osallistua risteilyllä ollessa.
Kiitos Teija!
Olipa mielenkiintoista päästä näin tekstin välityksellä tutustumaan risteilijän henkilöstön alueisiin. Olen päässyt käymään Turun telakalla risteilijän sisällä juuri ennen laivan pääsyä oikeisiin töihin, ja tämän tekstin myötä palasin tunnelmaan mukavasti.
Kiitos Sannahof! Onhan se mukavaa nähdä enemmänkin laivasta kuin oma hytti ja ravintolat :-)