Kunnon kaupunkikierrokset alkavat näköalapaikalta. Niin myös Bhutanin pääkaupungissa Thimphussa. Pieni bussimme kiipeää sitkeästi rinnettä ylöspäin ja saavulle maailman suurimman Buddha-patsaan juurelle. Hiukan alempaa patsaalle johtavat portaat eivät vielä ole valmiit, mutta yli 2600 metrin korkeudessa vaihtoehto bussilla ylös on oikein hyvä!
Bhutan on maailman ainoa buddhalainen valtio, joten ajatus maailman suurimmasta Buddha-patsaasta täällä kuullostaa ihan luontevalta. Patsaan rahoitus tulee kuulemma Singaporesta ja se on rakennettu Hongkongissa ja kuljetettu osina Thimphuun. 51-metrisenä se on ainakin korkeampi kuin Hongkongin Landaun saaren Buddha, jota aikoinaan kiipesimme katsomaan. Landaun Buddha on ”vain” 34 metriä korkea.
Vaikka turisteja olemmekin, saamme myös tutustua jättimäisen Buddhan alla sijaitsevaan temppeliin, jonka seinustoja kiertävillä hyllyillä on 100 000 vähän pienempää ja 25 000 vähän isompaa kullattua Buddha-patsasta. Temppelissä ei kuitenkaan saa ottaa valokuvia, ja kuten kaikilla stupilla, joilla olemme jo vierailleet niin Kathmandussa kuin Thimphussa pitää muistaa kävellä myötäpäivään. Yritämme ”oikaista” hiukan vastapäivään, mutta ystävällinen munkki opastaa meidät heti oikeaan suuntaan.
Changri Künsel Phodrang -vuorelta on kiva näköala Thimphuun ja sieltä ylös nousevalla kiemurtelevalle tielle. Tien vierustan metsät ovat täynnä värikkäitä rukous- ja valkoisia muistolippuja.
Kiertelemme vielä hetken aukiota ihastelemassa myös kaikkia pienempiä kullattuja patsaita ja pohtien, että näinköhän tämä patsasprojektin toteuttajien toive, että ehkä tästä Buddha-patsaasta tulee vielä maailman kahdeksas ihme, toteutuu.
Maailman seitsemän uutta ihmettä olemmekin jo nähneet Chichén Itzáa lukuunottamatta. Jos jossain tulevassa äänestyksessä tämä Thimphun Buddha kelpuutettaisiin joukkoon, niin onpahan sekin nyt sitten nähty!
Mutta Chichén Itzá, pitäisikö sittenkin alkaa suunnitella uutta matkaa Meksikoon …
Enpä lakkaa ihmettelemästä tuota patsaskulttuuria niillä kulmilla. Tavoitteena lienee ainakin se, että pitää näkyä ja erottua kauas. No, ovathan ne tavallaan hienoja lehtikullattuine (?) pintoineen. Eikä maisemissa ole valittamista tuollakaan.
Monesko maa tuo muuten onkaan teidän listallanne? Ja mikä on perstuntuma Bhutanista? Ei kyllä ole tullut mieleenkään käydä siellä, kun on niin paljon näkemättömiä paikkoja listalla. Ihmeistäkään en ole nähnyt vasta kuin Colosseumin ja Petran, joista etenkin jälkimmäinen on kyllä huikea paikka. Matkailu on mukavaa!
Bhutan on maamme #112/114 (P/L).
On tämä aika omanlaisensa ja fyysisesti vaativa: ollaan korkealla ja kaikkialla on mäkiä ja portaita. Lisää blogijuttuja tietysti vielä lähiviikkojen aikana, etenkin kotiinpalattuamme.
Näistä superoudoista matkakohteista on kyllä aina mielenkiintoista lukea. Odotan jo innolla itsekin sitä aikaa, kun lapsi on hieman isompi, ja hänen kanssaan viitsii/jaksaa lähteä hieman erikoisempiin kohteisiin.
Kiitos Teija! Ei taida tämä ihan ensimmäisiä lapsiperheen kohteita ollakaan. Pieni 12 hengen ryhmämme on enimmäkseen 50+ ikäisiä. Ja omatoimisestihan tai reppumatkoille tänne ei ainakaan vielä pääse lainkaan.
On kyllä mukavaa lukea kohteista, jotka ei ole niin tuttuja kaikille. Kiitos! Noihin maisemiin olisi kiva päästä!
Kiitos Silja! Mukavaa, jos harvinaisemmatkin kohteet kiinnostavat.
Tämä on yksi tahtoo nähdä -listan kohteistani ja odotan innolla lisää juttujasi! Kerrothan myös kenen matkalla olette, ja mitä pidätte ;) Josko vaikka innostuttaisin ukkokullankin mukaan.
Kiitos Margit! Kirjoitamme vielä monta juttua matkastamme, mutta kyseessä oli siis Olympian Bhutanin kiertomatka. Ja ihan taattua Olympia-laatua matka oli – ei halvin vaihtoehto, mutta luultavasti Suomen paras.
No olipa siellä paljon patsaita :) Kuulostaa kyllä todella mielenkiintoiselta reissulta, ja näkemisen arvoiselta.
Kiitos Katja! Bhutan oli tosiaan oikeasti erilainen maa.
Tiedä sitten kahdeksannesta ihmeestä. Tuleeko tuosta? Näkisin mielelläni ensin nuo seitsemänkin….
Kiitos Sari! Meille tuo kahdeksas sopi hyvin, kun pääosa niistä seitsemästä on tullut nähtyä :-)
Onpas mielenkiintoinen matkakohde. Täytyy kyllä lukaista muutkin postaukset tältä matkalta. Upea tuo patsas vaikka usein valokuvat eivät aina anna oikeutta patsaiden koolle. Huomasin tämän Japanissa kun vierailimme jättiläisbuddhaa katsomassa, että kuvissani se näyttää paljon pienemmälle mitä se todellisuudessa oli.
Kiitos Paula! Tämä oli kyllä iso – toinen asia sitten, että miksi tällaisen pitäisi olla niin iso …
Itse tykkään kyllä siitä vanhemmasta ”Maailman ihme”-luettelosta enemmän kuin tästä uudesta.
Tiibet ja Bhutan ovat kohteita, joihon minun täytyy mennä yksin. Teppo ei noin korkealle pysty lähtemään.
Mulla oli muuten pienenä Lhasa Apso, joita pidettiin Tiibetissä temppelikoirina ja sitten myöshemmin Tiibetinterrieri, joka on ihan paimenkoira. Tuli vain jotenkin mieleen noista rukouslipuista.
Kiitos Anna! Tiibetin taidan jo Bhutanin kokemuksen jäljiltä jättää väliin, samoin kenties Bolivian. En taida minäkään olla parhaimmillani korkeassa ilmanalassa.