Punakha feature

Kansanjuhlaa Punakhan laaksossa

Bhutanin vanhassa pääkaupunkiin, Punakhaan, satuimme tulemaan sopivasti maaliskuisen kansanjuhlan, tshechun, aikaan. Bhutanin eri maakunnissa järjestetään vuosittain juhlia, kussakin maakunnassa eri kuussa, mutta kaikista näistä juhlista Punakhan juhlat ovat yksi suurimmista kaupungin statuksen takia.

Bhutanin pääkaupunkihan siirrettiin Punakhasta Thimphuun vasta lentoliikenteen myötä. Vuoristoisessa maassa on vain muutama laakso, jonka pituus riittää kansainväliselle lentoliikenteelle, ja Punahkan laakso ei ole sellainen.

Juhlat järjestetään Punakhan komeassa dzongissa, eli luostarilinnoituksessa. Näitä luostarilinnoituksia näimme myös Thimphussa ja Parossa, eli jokaisessa merkittävämmässä kaupungissa lienee ainakin yksi tällainen, joissakin useampiakin. Punakhan dzongissa on edelleen maan uskonnollisen johtajan talviasunto – kesät hänkin asuu Thimphussa.

Punakha dzongi

Vietimme kansanjuhlan tiimoilta Punakhan dzongissa aikaa kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä pääsimme seuraamaan mahtavaa spektaakkelija, jossa kerrattiin Bhutanin yhdistymiseen 1600-luvulla johtaneita tapahtumia: taistelua tiibettiläisten kanssa tärkeästä reliktistä (joka on edelleen dzongissa silloin kuin uskonnollinen johtajakin on siellä). Sotilaat valmistautuivat dzongin sisäpihalla taisteluun ja lähtivät sitten ulos dzongista, osa nousten ratsaille ja osa ratsastavaa johtajaansa seuraten. ”Taistelu” jatkui koko päivän, mutta luovutimme välillä ja kävimme syömässä piknik-lounaan joen rannalla, ja kun palasimme vielä myöhemmin takaisin dzongiin, palasivat myös, historian mukaisesti, voittoisat sotilaat dzongiin.

Yleisöä riitti, luultavasti tuhansia, niin dzongin sisäpihalla kuin sen ulkopuolella. Tai jokirannalla perheiden kanssa oleillen: sotilaat hevosineen kun ajoittain levittäytyivät myös sinne.

Punakha katsojia Punakha sotilaita Punakha sotilaita Punakha sotilaita Punakha sotilaita

Vuosittainen kansanjuhla on tärkeä tapahtumia niin Punakhassa kuin muissakin maakunnissa Bhutanissa ja vähintään silloin kaikki pukeutuvat perinteisiin asuihin, parhaisiin niistä. Itse asiassa useimmat bhutanilaiset pukeutuvat perinteisiin asuihinsa joka päivä, miehet takkimaiseen ghohon ja naiset pitkään mekon muotoon koottavaan kankaaseen, kiraan, ja usein silkkiseen sen päälle puettavaan jakkuun.
Etenkin pienimmät katsojat olisivat myös mielellään osallistuneet taisteluihin, mutta runsaslukuisina paikalla olleet poliisit, partiolaiset ja muut järjestyksen valvojat pyysivät kyllä heitä usein melko nopeasti laittamaan aseensa takaisin pukunsa laskoksiin piiloon.

Punakha katsojia Punakha katsojia

Taistelupäivän jälkeen juhlat dzongissa jatkuivat sopuisammin, vuorossa oli kansantansseja. Tulimme siis dzongiin vielä toisenakin päivänä, vaikka tunnustettakoon, että toinen päivä ei kyllä innostanut enää siinä määrin kuin ensimmäinen.
Mutta tietysti ainakin ensimmäisen päivän osalta olimme onnekkaita, että satuimme olemaan kaupungissa juuri näiden juhlien aikaan: olihan dzongia paljon innostavampaa katsella näin elävänä kuin vaan kylmänä linnoituksena.

Yleisöä, niin paikallisia, kuin turisteja, riitti kyllä hyvin toiseenkin päivään. Ja juhlat taisivat jatkua vielä useamman päivän meidän lähdettyämmekin.

Punakha katsojia
Punakha tansseja Punakha tansseja Punakha spektaakkelia Punakha spektaakkelia
Punakha spektaakkelia Punakha munkkeja

Ja pitihän sitä, turistinkin, kokeilla dzongin sisäpihalta alas johtaville portaille levitettyä punaista mattoa!

Punakha turisti

 

6 kommenttia artikkeliin ”Kansanjuhlaa Punakhan laaksossa

    1. Kiitos Blyygi Blumsteri! Juhlat olivat kyllä etenkin 20 000 asukkaan kaupungin kokoon nähden valtavat!

    1. Kiitos Lady! Juhlat olivat kyllä isot ja värikkäät – joltain osin tietysti suomalaiselle vähän oudot ja erikoisetkin, mutta niinhän ne asiat maailmalla ovat!

    1. Kiitos Katja! Erityisen hienoa minusta oli se, että pääsimme näkemään tuon upean dzongin täynnä ihmisiä, ei vaan historiallisena nähtävyytenä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.