Punakha feature

Harjoitusvaelluksia Punakhassa

Reittimme Bhutanissa kulki lentokentältä Parosta suoraan pääkaupunkiin Thimphuun ja sieltä edelleen muutaman päivän kuluttua vanhaan pääkaupunkiin Punahkaan ja sieltä taas takaisin Paroon.

Pääkaupunki Thimphu on n. 2300 metrissä, mutta vanha pääkaupunki Punakha on laaksossa, vain 1300 metrissä. Thimphussa onkin talvella melko viileää, etenkin iltaisin ja öisin, siinä missä Punakhassa viihtyvät banaani- ja mandariinipuut ja riisisatojakin voidaan saada kaksikin vuodessa. Bhutanin hallinto viihtyy edelleen niin vanhassa kuin uudessa pääkaupungissa: talvikuukaudet vietetään mielellään Punakhassa, hiukan lämpimämmässä, mutta kesäkaudella uusi pääkaupunki Thimphu kelpaa hyvin.

Punakhan dzongista ja juhlista siellä  kirjoitinkin jo aikaisemmin.

Punakha dzong

Dzongin ja juhlien lisäksi harjoittelimme Punakhassa Tiikerinpesää varten. Toki itse kunkin peruskunto oli jo hankittu ennen matkaa (tai sitten) ei: muutama ”harjoitusvaellus” pari päivää ennen nousua Tiikerinpesälle ei toki kuntoa varsinaisesti kohentanut, mutta antoi kuitenkin itse kullekin vähän mielikuvaa tulevista nousuista ja polkujen ja portaiden kunnosta.

Chime Lhaktang

Ensimmäisenä iltana Punakhassa nousimme Hedelmällisyyden temppeliin (Chime Lhakhang) ja matkalla sinne ihastelimme/kauhistelimme talojen seiniä yleisesti koristavia peniksen kuvia. Thimphussa tätä vanhaa perinnettä on kuulemma jo yritetty hiukan hillitä, mutta Punakhassa hedelmällisyysaihe näkyi kyllä lähes kaikkien talojen seinillä. Bhutanilaiset avioparit käyvät kuulemma hedelmällisyyden temppelissä hakemassa lapsionnea kerta toisensa jälkeen. Temppelistä voi myös hakea nimilapun tulevalle lapselle, niin ei tarvitse sitä itse keksiä – minulle tosin jäi epäselväksi, että saako sieltä aina sekä tytön, että pojan nimen ja miten kaksosraskaudet hoidetaan, mutta kuitenkin …

Punakha

Punakha
Kuva: Raffaello Tesi

Punakha Punakha

Khamsum Yuelley Namgyel Chorten

Seuraavana päivänä teimme jo hiukan rankemman ”harjoitusvaelluksen” ylös Khamsum Yuelley Namgyel Chortenin temppelille. Temppeli sijaitsee melko korkealla vuorella ja nousu sinne antaa mielikuvaa siitä minkälainen nousu Tiikerinpesälle on. Nousu parkkipaikalta temppelille lienee vaativuudeltaan suunnilleen samanlainen kuin Tiikerinpesään nousun ensimmäinen vaihe parkkipaikalta kahvila/ravintolaan. Matkan varrella näimme miten ensimmäisiä riisipeltoja valmisteltiin kevään kylvöihin ja muutenkin maisemia tuli ehkä tällä pienellä vaelluksella katseltua enemmän kuin Tiikerinpesää noustessa. Rankka nousu tämäkin oli, vaikka Punakhassa emme vielä korkealla olleetkaan. Nousua läheiseltä parkkipaikalta Khamsum Yuelley Namgyelin temppelille kertyi vain 200 metriä, mutta kului matkaan silti tunti suuntaansa, ylöspäin vähän enemmän, alaspäin vähän vähemmän.

Punakha Khamsum Yuelley Namgyel
Khamsum Yuelley Namgyel Chortenin temppeli ylhäällä mäellä – päämäärämme

Harjoitusvaelluksella PunakhassaPunakha riisipeltoja
Harjoitusvaelluksella PunakhassaPunakha riisipeltoja Punakha Khamsum Yuelley NamgyelHarjoitusvaelluksella PunakhassaPunakha harjoitusvaellusPunakha harjoitusvaellus

Talviuintia Punakhassa

Punakhassa Lasse (ja muutamat muut reippaat) urheilivat myös uimalla Punakha Dzongin lähellä Pho Chhun ja Mo Chhun jokien risteyksessä. Vesi oli kuulemma lämpimämpää kuin talvella Espoossa, mutta en silti innostunut uintiretkestä sen enempää kuin talviuinnista koti-Suomessakaan!

Uimassa Punakhassa

Nunnaluostari

Hedelmällisyyden temppelin, Chime Lhakhangin, ja kuningataräidin rakennuttaman Khamsum Yuelley Namgyelin temppelin lisäksi kävimme Punakhassa myös nunnaluostarissa. Munkkeja ja munkkiluostareita Bhutanissa ei voi välttyä näkemästä, mutta nunnaluostareita on vähemmän. Erityisesti pojille munkkiluostarit ovatkin koulutusvaihtoehto, eikä munkiksi meneminen nuorella iällä tarkoita, että pojan olisi vietettävä loppuikänsä luostarissa.

Nunnaluostari erosi muuten mielestäni muista luostareista siten, että siellä oli mielestäni enemmän kukkaistuksia: naisen kädenjälki! Sisällä luostarin temppelissä ei täälläkään saanut ottaa kuvia, kuten ei missään Bhutanin tai Nepalin temppeleissä tai luostareissa.

Nunnaluostari Punakha

Nunnaluostari Punakha
Kuva: Raffaello Tesi

Nunnaluostari Punakha

10 kommenttia artikkeliin ”Harjoitusvaelluksia Punakhassa

  1. yyh…. Talviuintia. On varmaan juu kivaa, mutta ei kiitos.

    Noita hedelmällisyystemppeleitä/kuvia/patsaita/luolia on tullut vastaan myös Thaimassa ja Pompeijissa. Itse en kyllä oikein tajua, miten se fallossymbooli nyt auttaisi hedelmällisyyteen. Taitavat miehet vain olla niin rakastuneita pippeleihinsä, että haluavat mieskuntoaan ja miehisyyttään korostaa : )

      1. Hehe, niin minäkin! 🙂

        Saisi jäädä talviuinnit kyllä itseltänikin välistä, kylmä vesi ei innosta oli kyse sitten Suomesta tai ulkomaista.

        Olisikohan jossain jotain tutkimusta siitä vaikuttaako hedelmällisyystemppelit ja niissä käynti mitenkään siihen tuleeko lapsia vai ei. Että kannattaako niissä oikeasti käydä vai pistää sekin aika johonkin ihan muuhun. 😉

        1. Kiitos Miika & Gia! Eivät, mokomat, tarjonneet meille tieteellisiä faktoja asian tiimoilta. Tosin buddhalaisessa maassa taitavat muut asiat vaikuttaa tiedettä enemmän …

    1. Kiitos Anna! Talviuinti innosti vain neljäsosaa pienestä ryhmästämme (ja vain miehiä, ehkä osittain siksi, että vaatteiden vaihto piti tietysti tehdä vaan siinä joen rannalla).

  2. Ah miten ihania kuvia! Juuri sattumalta luin Bhutanista kertovan kirjan matkallani joten oli ihanaa nähdä kuvina niitä samoja maisemia mitä kirjassa oli, joskaan noin paljon peniksiä siitä tarinasta ei löytynyt 😀

    1. Kiitos Maria! Ymmärsin, että nämä fallossymbolit ovat hiukan jo katoavaa kansanperinnettä: vanhassa pääkaupungissa Punakhassa niitä näki enemmän kuin uudessa pääkaupungissa Thimphussa, joten ehkä ne on jo kirjoistakin ”siistitty” pois.

  3. Hmm, montakohan lasta paikallisella pariskunnalla keskimäärin on, jos kerta toisensa jälkeen kavutaan Hedelmällisyyden temppeliin lapsionnea hakemaan? Toisaalta en voi myöskään olla pohtimatta, mitäköhän naapurit tykkäisivät, jos maalaisin punaisen falloksen meidän talon ulkoseinää koristamaan… Maailmalta löytyy toden totta jänniä perinteitä. Upeat vaellusmaisemat teillä kyllä on ollut. Harmi, ettei näissä temppeleissä saa kuvata. En ole itse vastaavassa paikassa käynyt, mutta kirkot ja katedraalit tulee reissuilla aika ahkerasti käytyä läpi jo ihan pelkästään niiden upeuden takia. Olisi kiva kurkistaa näiden temppelien sisään kuvien myötä! 🙂

    1. Kiitos Saana! Myös Instagramin puolella sain muutaman pohdinnan siitä, että sopisikohan tuo rivitalon seinään Suomessakin 🙂 Itse mietin myös, että jos näitä kuvia julkaisen, niin blokataankohan Instagram ja/tai Facebook-tilini …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.