Thimphu tekstiilikoulu

Thimphu – pääkaupunki, jossa ei ole liikennevaloja

Tutustuimme Bhutanissa kolmeen kaupunkiin: pääkaupunki Thimphuun, vanhaan pääkaupunkiin Punakhaan ja lyhyesti Paroon, jossa sijaitsee maan ainoa kansainvälinen lentokenttä ja joka toimii tukikohtana retkelle Tiikerinpesän luostariin.

Thimphu
Aamu Thimphussa, Bhutanin pääkaupungissa

Thimphussa saimme ensikosketuksemme Bhutaniin ja bhutanilaisiin.
Vierailimme pienessä paperitehtaassa, jossa tehtiin vanhoin menetelmin paperia. Kävimme katsomassa opiskelua taide- ja käsityökoulussa, tekstiilitaiteen museossa ja pienessä kutomossa, josta olisimme myös  voineet halutessamme ostaa paikallisia tekstiilejä, vaikka sikäläisen kansallispuvun.

Thimphu paperitehdas Thimphu paperitehdas

Yhteistyö Bhutan
Neljä jaloa eläintä: norsu, apina, jänis ja lintu – yhteistyö on valttia!

Alkuun nämä vierailut kuullostivat kovin turistisilta, mutta matkamme edetessä  aloin oikeasti arvostaa erityisesti vierailuja taide- ja käsityökoulussa ja tekstiilitaiteen museossa. Myöhemmin näimme kaikissa temppeleissä tekstiilejä ja patsaita, joiden tekoa olimme nähneet koulussa opiskeltavan. Tekstiilitaiteen museon videoesitykset puolestaan tyydyttivät bhutanilaisiin kansallispukuihin liittyvän uteliaisuuteni – ilman niitä olisin koko matkamme ajan vähän uteliaana katsellut kaikkialla vastaantulevia paikallisia asuja ja pohtinut minkälaisia ne oikeasti ovat. Satuimme Norjassa joskus paikalle kansallispäivänä ja ihastelimme kansallispukujen määrää katukuvassa. Bhutanissa jokainen päivä on edelleen kansallispäivä ja jokseenkin kaikki ihmiset pukeutuvat päivittäin näihin perinteisiin asuihin.

Thimphu tekstiilikoulu Thimphu tekstiilikoulu Thimphu tekstiilikouluThimphu tekstiilikoulu

Lapsista lähes kaikki käyvät koulua – tosin osa maasta on vielä tiettömien taipaleiden päässä, jolloin kouluun pääsykin voi olla vaikeaa. Peruskoulutuksen jälkeen parhaimmat pääsevät jatkamaan ilmaiseksi yliopistossa ja muutkin, jos vanhempien varallisuus riittää koulumaksuihin. Taide- ja käsityökoulu on vaihtoehto yliopistolle ja valtio palkkaa täältä parhaat käsityöläiset temppeleiden ja julkisten rakennusten tarpeisiin. Käsityölaisille vaihtoehtona on myös oman yrityksen perustaminen.

Thimphu kutomo Thimphu kutomo

Vanha bhutanilainen kirja
Uutta ja vanhaa kansalliskirjastossa: kankaaseen kääritty kirja ja älypuhelin

Thimphussa tutustuimme myös sen hallinnolliseen keskukseen, Tashichhon dzongiin, luostarilinnoitukseen, josta uskonnollinen osa on avoin kansalle (ja turisteille), mutta kuninkaallinen osa vain kuninkaalle. Joen rannalla näimme myös kuninkaan asunnon (jota ei luonnollisesti saanut kuvata).

Paikallisoppaamme Thimphun dzongin edessä
Paikallisoppaamme Thimphun dzongin edessä aikaisin lauantai-aamuna
Thimphu dzongi rukous
Turisti ja dzongin sisäpihan rukousmyllyt

Bhutanissa viimeisin vallan vaihto on tehty nuorelle kuninkaalle ja nyt kansa tuntuukin olevan hullaantunut nuoreen kuningaspariin ja heidän vuoden vanhaan poikaansa.
Vanha kuningas keskittyy neljään vaimoonsa, jotka sattuvat olemaan kaikki samasta sisarusparvesta. Kätevä ratkaisu, vaikka vaimoja onkin neljä, niin appivanhempia on vain yhdet. Toki poikkesimme matkamme aikana myös kylässä, josta nämä neljä vanhan kuninkaan vaimoa olivat kotoisin, nähtävyyshän sekin nykyisin on.

Nuorella kuninkaalla oli ollut äskettäin syntymäpäivät ja paikallisissa lehdissä ilmeisesti lähes kaikki bhutanilaiset yritykset julkaisivat oman onnitteluilmoituksensa.

Bhutanin kuningas

Thimphun temppelin lootukset

Buddhalaisia temppeleitä (joita ei saanut kuvata) näimme viikon aikana melkein enemmän kuin tarpeeksi: kauniita käsitöitä ja eri asennoissa olevia buddhan patsaita. Munkkeja ja nunnia (toki eri luostareissa). Tämä on buddhalainen valtio henkeen ja vereen. 51 metriä korkeasta buddhasta Thimphun lähellä kirjoitinkin jo erikseen.

Alla vielä muutama kuva Thimphun keskustasta – ja torilta, jolla tässäkin kaupungissa piti tietysti poiketa!

Thimphun keskustaaThimphun keskustaa
Thimphun markkinoilla Thimphun markkinoilla

Punakha

Siinä missä Thimphu on n. 2300 metrissä vanha pääkaupunki Punakha on laaksossa, vain 1300 metrissä. Thimphussa onkin talvella melko viileää, etenkin iltaisin ja öisin, siinä missä Punakhassa viihtyvät banaani- ja mandariinipuut ja riisisatojakin voidaan saada kaksi vuodessa. Bhutanin hallinto viihtyy edelleen niin vanhassa kuin uudessa pääkaupungissa: talvikuukaudet vietetään mielellään Punakhassa, hiukan lämpimämmässä, mutta kesäkaudella uusi pääkaupunki Thimphu kelpaa hyvin.
Punakhasta kirjoitinkin jo parikin juttua: kansanjuhlista dzongissa ja harjoitusvaelluksista parillekin läheiselle temppelille.

Kuorma-auto Punakhassa
Persoonallinen kuorma-auto Punakhassa

Paro

Paron kaupungissa kävimme katsastamassa kansallismuseon. Ehkä vain siksi, että hotellihuoneemme eivät olleet vielä valmiita kaupunkiin saapuessamme, mutta Bhutanin eläimistön esittely oli kyllä ihan mielenkiintoinen. Eläimiä emme luonnossa muutamia lintuja lukuunottamatta nähneet, mutta edes nyt sitten museossa, täytettyinä. Himalajan vuorilla eläviä uhanalaisia lumileopardeja on myös Bhutanissa edelleen.
Täplikäs, söpö, kissan kokoinen lumileopardin poikanen sai melkein pohtimaan, että minkähänlainen tuo olisi kotikissana!

lumileopardin poikasia
Lumileopardin pentuja (Kuva Flicrk: dingopup)

Myös Parossa oli tietysti luostarilinnoitus, dzongi, mutta sen jätimme väliin. Paron pääkatu on täynnä matkamuistomyymälöitä ja jopa muutamia länsimaalaisia kahviloita latteineen ja free wifi -verkkoineen, joissa kelpasi levätä hetken Tiikerinpesän jälkeen!

Paro Paro

 

22 kommenttia artikkeliin ”Thimphu – pääkaupunki, jossa ei ole liikennevaloja

    1. Kiitos Teija! Nämä Olympian kiertomatkat ovat tehokkaita, eli suhteellisen korkealle matkan hinnalle saa kyllä vastinetta. Näille reissuille ei lähdetä lepäämään, vaan levätään sitten kotona 🙂

  1. Vaikuttaa kyllä kiinnostavalta ja jollain tapaa poikkeuksellisen eksoottiselta paikalta.

    Miten tuota valokuvauskieltoa muuten noudatettiin ja valvottiin? Malttoivatko turistit olla kuvaamatta tempeleitä? Jotenkin tuntuu että jotkut länsimaiset turistit älypuhelimineen nappailevat kuvia joskus melkein itsekään sitä huomaamatta tai pitävät sitä jonkinlaisena universaalina perusoikeutena… Vai oliko siellä vartijoita tarkkailemassa taskusta esiin hivuttautuvan iphonen varalta?

    1. Kiitos Heli! Ainakin meidän pienessä ryhmässämme oli sen verran fiksuja ihmisiä, että kun sanottiin, että temppeleissä ei sisällä saa kuvata, niin ei sitten kuvattu. Paikallisopas olisi varmasti toistanut kiellon, jos joku olisi kuvannut. Tiikerinpesässä, joka on ehkä maan pääkohde useimmille turisteille, reput jätettiin portille, eli luostariin ei saanut ottaa mitään mukaan.

  2. Hyvä juttu Bhutanista. Tuonne pitää päästä käymään joskus tulevaisuudessa. ymmärrän maan rajoitetun turisti-kulttuurin ja tästä johtuvat korkea matkakustannukset. Tuolla voisi olla pidempää matkalla jos vaan ”päiväkohtaiset” hinnat saataisiin alas.

    1. Kiitos Jani! Päiväkohtainen hinta tuntuu varmasti korkealta normaalisti edullisesti matkaaville. Normaalistikin keskimäärin neljän tähden hotelleissa asuvalla tuo hinta, joka sisältää kaiken, ei ole kuitenkaan aivan erityisen korkea 🙂

  3. Ihania kortteja ja kansioita! Olisin varmasti hullaantunut tuolla ja ostanut matkalaukun täyteen kaikkia ihania paperitarvikkeita 🙂 Ymmärsinkö oikein, että nykyisellä kuninkaalla on vain yksi vaimo? Onkohan niitä sitten tulossa myöhemmin lisää, jos kerran on tapana olla useampi vaimo.

    1. Kiitos Terhi! Meiltä jäi kuitenkin ostamatta, kun todella vähän mitään kirjoitamme enää nykyisin paperille 🙁
      Teoriassa nyky-Bhutanissakin voi olla useita vaimoja (tai naisella useita miehiä!), mutta käytännössä nykyisin harvemmat siihen päätyvät.
      Lisäksi esteenä saattaa olla se, että kuulemma ensimmäiseltä vaimolta tai mieheltä pitää saada lupa toiseen (tai kolmanteen tai …).

  4. Bhutan vaikuttaa mielenkiintoiselta matkakohteelta, pieni, rauhallinen ja omaperäinen maa vanhoine tapoineen. Luin jokin aika sitten Kulkutautiset-blogista useamman Bhutan-postauksen, joita ennen en tiennyt maasta kuin summittaisen sijainnin ja lohikäärmelipun. Onneksi matkablogit valistavat, mukava lukea kokemuksia täältäkin!

  5. Taloudellisesti ajatellut tosiaan tuo vanha kuningas 🙂 Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu juttu! Ihan piti nyt katsoa kartalta, missä Bhutan on.

    Tuo GET SKILLED vähän nauratti, vaikka se taitaakin olla totisinta totta. Aloin vain miettiä, että tavallaanhan tuossa plakaatissa on paljon samaa kuin länsimaisten diginatiivien motivaatiokuvissa.

    1. Kiitos Tiia! Mukavaa jos pidit jutustamme, vaikka se lyhyt olikin ajatellen kaikkea mitä Thimphussakin ehdimme näkemään ja kokemaan.

  6. Nyt tuli eteen kohde, josta en ole tainnut blogeista vielä lukeekaan! Englanniksi saattaisi jotain löytyä, mutta luen rajoitetun ajan vuoksi blogeja pääosin suomeksi eikä teidän lisäksi tuolla taida olla paljoa vierailtu (edit: selasin vielä muita kommentteja ja Kulkutautiset -blogissa taitaa olla Bhutanista juttu). Tällaiset kohteet ovat kovasti omaan mieleen, eksoottiset paikat jossa tuntuu aidosti olevansa keskellä jotain erilaista.

    1. Kiitos Lena! Jostain syystä (varmaan hinta), Bhutan ei ole ensimmäisten kohteiden joukossa maailmalla. Mutta kannattaisi olla, siis ainakin vähän jo aikaisemminkin kuin meillä, sen verran vuoristoihin maa on kyseessä, että korkea ilmanala, nousut ja portaat vaativat mieluiten vielä melko hyvässä kunnossa olevan ihmisen. Niille Karibian risteilyille ehtii kyllä sitten vielä myöhemminkin 🙂

  7. Minkä hintaisia nuo postikortit olivat? Eli mitä 250 on euroissa? Näyttää varsin siistiltä eli ei-roskaiselta paikalta. Oliko se vai näyttääkö vain siltä?
    Minä ainakin voisin tuollaisen kissimirrin kotiin ottaa, eihän siitä koskaan kasva kovin isoa, eihän? 😉

    1. Kiitos Heidi! 250 Ngultrumia näyttäisi olevan XE-sovelluksen mukaan n. 3,50 euroa. Bhutanissa oli silmiinpistävän siistiä kaikkialle verrattuna vaikka naapurimaahan Nepaliin.
      Se lumileopardin pentu, täytettynä eläimenäkin, oli TOSI söpö 🙂

  8. On teillä ollut mielenkiintoinen reissu. Joskus olisi kyllä mukava osallistua vastaavaan kiertomatkaan matkatoimiston kautta. Siihen kyllä tarvittaisiin jo piiiitkä säästäminen, ovat olleet aika hinnoissaan mitä olen katsellut. Ja minähän olen katsellut, tarjontaa kieromatkoihin olisi tosi mielenkiintoisiin kohteisiin! Mutta ehkä joskus, ehkä joskus…

    1. Kiitos Kati! Kuten tuon kustannusjutun kommentteihin jollekin juuri laskin, että juuri tässä matkassa järjestetyn matkan katteeseen ei ehkä jäänyt kohtuuttomia summia, sillä Bhutanin hinta per päivä on kuitenkin se 250 USD per nuppi. Lisäksi tällä matkalla erityisesti ei sitten tullut oikeastaan yhtään mitään kustannuksia matkan hinnan lisäksi.

  9. Erittäin mielenkiintoista – varsinkin nuo taide/käsityökohteet. Etukäteen voi tosiaan olla vaikea tietää mitkä on vain turisteille suunnattua krääsää tms, mutta sellaisissa maissa missä perinteiset käsityöt on tärkeässä roolissa (niinkuin Bhutanissa mitä ilmeisemmin), niihin tutustuminen voi olla todella silmiä avaavaa.

    1. Kiitos Kaisa! Toki Bhutanissakin oli turisteille suunnattuja matkamuistomyymälöitä (lähinnä Parossa), mutta tuo koulu ja museo olivat kyllä hyviä kohteita vaikka kummankin yhteydessä olikin pieni oppilastyö/museomyymälä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.