Kesäsuunnitelmia

Lumoava Helsinki

Matkailuvuotemme rytmi on useamman vuoden mittaan muotoutunut sellaiseksi, että olemme maailmalla syksyllä, talvella ja keväällä, mutta kesän enimmäkseen Suomessa – ehkä yhtä tai korkeintaan kahta lyhyttä kesämatkaa lukuunottamatta.

Näin tänäkin kesänä. Kesä Suomessa tarkoittaa meille enimmäkseen kesää kotona: pientalosta meren rannalla ei kaipaa edes kesämökille.

Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä

Eilen kävimme hakemassa eväitä tulevaan kesään. Helsingin kaupungin ympäristökeskus esitteli Cafe Carouselissä uutta Lumoava Helsinki -kirjaa ja sen 200 luontoelämystä.

Lumoava Helsinki -kirja

Lumoava Helsinki Jussi HelimäkiKirjan toimittanut ja kuvannut Jussi Helimäki kuvaili Helsingin luontoa kolmella sanalla: monimuotoinen, yllätyksellinen ja runsaslajinen.

Pekka Sauri mainitsi lempipaikoikseen Vanhankaupunginlahden, Longinojan ja Uutelan nevan.

Lumoava Helsinki Pekka Sauri

Osana kirjan julkaisutilaisuutta Antti Salla, joka on myös ollut mukana kirjan toimituskunnassa, johdatti meidät luontoretkeilyn alkuun Kaivopuistossa.

Kirjan toisena kohteena on Kaivopuisto ja sen kolme geologisesti mainitsemisen arvoista kohdetta tulivat nyt jo tutuiksi. Loput 199 kohdetta jäävätkin sitten tulevaan kesään – tai ehkei nyt ihan kaikki, mutta muutama ainakin!

Lumoava Helsinki Kaivopuisto silokallio
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.1 Silokallio
Lumoava Helsinki Kaivopuisto kalliorotko
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.2 Kalliorotko
Lumoava Helsinki Kaivopuisto siirtolohkare
Lumoava Helsinki, kohde 1.2.3 Siirtolohkare ja migmatiittipaljastuma

Lumoava Helsinki Kaivopuisto

Harakan saari

Kohdetta kolme, eli Harakan saarta Kaivopuiston rannasta katsellessamme ja kuunnellessamme esittelyä tuon pienen saaren luonnon monipuolisuudesta päätimme, että ainakin tuolla käymme tulevana kesänä.
Viime kesän Helsingin saariretkikohteemmehan oli Vallisaari, joten toki ainakin yksi saariretkikohde naapurikaupungissa tällekin kesälle tarvitaan.

Harakan saari
Harakan saari on jo auki, mutta jäämme odottamaan maiseman vihertymistä

Määrällisesti eniten luontokohteita on Viikissä, mutta riittää niitä eteläisessä ja läntisessäkin Helsingissä, jotka ovat meille helpommin myös pyöräretkillä tavoitettavissa. Pyöräretkillähän kiersimme toissa kesänä aurinkokuntamallin kaikki planeetat.

Harakan ja Vallisaaren lisäksi kirjasta toki on oppaaksi myös vaikka Seurasaareen tai Suomenlinnaan.

Kirjaa saa Editan verkkokaupasta hintaan 25 euroa (+ postikulut 8,90 euroa) ja hyvinvarustelluista kirjakaupoista ja jatkossa todennäköisesti esimerkiksi Haltian luontokeskuksesta.

Retkipaikka

Espoolaisina emme toki unohda myöskään vielä meitä lähempänä olevia kohteita, joita voi halutessaan tarkastella vaikka Retkipaikan karttasovelluksesta. Meitä lähimmät – ja meille tutuimmat kohteet – Espoossa ovat Haikaranpesän ja Hanikan luontopolut, Suomenojan lintuallas ja Villa Elfvik sinne Otaniemestä vievine pitkospuineen. Suomenojan siirtolohkareen olemme jotenkin onnistuneet ohittamaan sitä huomaamatta, mutta paikkaamme senkin aukon sivistyksessä tulevana kesänä!

Retkipaikka Espoo

Tags from the story
,
Join the Conversation

8 Comments

  1. Mun piti kanssa käydä viime kesänä Vallisaaressa, mutta se sitten jäi. Tänä kesänä olisi tarkoitus oikeasti mennä. Tuli myös vastikään hankittua uudet vaelluskengät, ja nyt tietenkin polttelee kovasti päästä ajamaan niitä sisään. Suunnitelmissa on kesällä ainakin kaksi pientä patikkaretkeä kansallispuistoihin Suomessa. Lisäksi käymme kyllä myös ulkomailla: varattuja matkoja ovat kesäkuussa Balkan ja syksymmällä Malta. Niiden väliin tuupataan vielä ainakin Berliini ja ehkä jotain muutakin.

  2. says: Pirkko

    Kiitos Jenni! Usein nuo lähikohteet jäävät sitten joskus listaan, kun niihin ei varauksia tarvita ja aina tulee sitten jotain kiireellisempää vastaan :-)
    Kesälle tuupattavista matkoista itse juuri mietin, kun opin, että Zagrebiinkin lentää nykyisin suoraan, että mahtuisikohan johonkin väliin siellä piipahtaminen, tulisi tuokin Euroopan pääkaupunki tsekattua.

  3. Vallisaaren sijasta olen käynyt Santahaminassa, kun minulla aikoinaan oli sinne lupa, ja se oli parasta, mitä Helsingillä on tarjota. Olen vähän yllättynyt, ettei kirjan tekijä ole Jarmo Nieminen, Santahamina-aktiivi, johon kyllä kannattaa tutustua.
    Ylipäätään minua aina viehättävät kohteet, joihin ei kukaan mene, niin saa olla rauhassa. Kilpirauhasvaivaisuus tekee ihmisestä sellaisen, että haluaa vain käpertyä omaan koloonsa eikä halua tavata ketään.

    Pakko lainata kirjaa Ornimisen Sietämätön Keveys: ”Ei ole samantekevää, mihin orni suuntaa retkelle. Monet kohteet on merkitty viitoin: lintutornit, retkeilyreitit ja merkittävät kosteikot. Paikat on viitoitettu, jotta ornit osaisivat välttää näitä huhtikuulta syyskuulle. Tänä aikana ne ovat maallikoiden kansoittamia. Muita varoitusmerkkejä ornille ovat pitkospuut, selkeät polut tai erilaiset kaideviritykset. Ne ovat sitä varten, etteivät maallikot häiritsisi herkkää luontoa. Orni ei onnekseen ole maallikko, ja kukapa haluaisi tulla leimatuksi niin ikävällä leimalla.
    Turistikohteissa kannattaa käydä vain talvisin ja öisin. Muu retkeilyaika kannattaa käyttää hyödyllisesti lintuja katsellen, hyvillä lintupaikoilla, joissa ei mellasta maallikoita. Tällaisia paikkoja ei ole merkitty luontopoluin tai viitoin. Ei, ne tuntee vallan muista merkeistä. Yksi tärkeimmistä on haju! Lintupaikka tuoksuu mätänevältä levältä, mudalta, tunkiolta, rehelliseltä avokaatopaikalta tai jätevedenpuhdistamolta. Sinne siis, nenän viitoittamalla tiellä.
    Jos lintupaikka ei tunnu nenään, se on usein merkitty muulla tavoin. Piikkilanka-aita, sähköpaimen tai yksityisalue-kyltti ovat hyviä viitteitä lintupaikan läheisyydestä. Monille linukeitaille johtaa tie, jonka alussa on ajokieltomerkki tai jonkinlainen puomi”.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! Kiva näkökulma tuohon, että oikealle ornitologille nuo luonnon tarkkailua helpottavaksi tarkoitetut rakennelmat tarkoittavat, että oikea luonto ei ole siellä!

    1. says: Pirkko

      Kiitos Lotta! Toinen vastaava oli oikeastaan Linnanmäen kevään pressitilaisuus, jossa kierrettiin tietysti myös Linnanmäkeä ja päästiin muutamaa laitetta testaamaankin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Merja! Niinhän se usein on, että lähiseutu on liian lähellä :-( Lahdessa emme ole aikoihin pistäytyneet, mutta joskus siellä järven rannalla kesällä kyllä hetken viivähdimme.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *