Olympia – ensimmäinen lapseni

Ystävällinen naapuri lainasi minulle kirjastosta lainaamansa Anu Puskan toimittaman kirjan Olympia – ensimmäinen lapseni.

Kirja kertoo Olympia Kaukomatkatoimiston 65-vuotisesta historiasta, yrityksen perustajasta Eero Julinista ja hänen perheestään. Kirjan nimi juontaa Heikki Julinin, Eeron pojan, eräässä tilaisuudessa pitämästä maljapuheesta, jossa hän sanoo ”Olympiahan on itse asiassa ollut Eeron kuudes lapsi”, johon Eero vastaa ”Puheesi oli hieno, mutta yhden selvän virheen sinä teit. Olympia on minun ensimmäinen lapseni.”
Lapsiahan Eero ja Anja Julinilla oli viisi, joista yhtä lukuunottamatta kaikki työskentelevät Olympiassa.

Monta kertaa Olympian matkassa

Me olemme matkustaneet Olympian kanssa viidellä matkalla: Tansaniassa, Etelä-Amerikassa, Indokiinassa, Iranissa ja tänä keväänä Bhutanissa ja Nepalissa.
Näillä matkoilla olemme usein tavanneet ihmisiä, jotka ovat olleet yli kymmenelläkin Olympian matkalla, joten jotain he tekevät oikein, kun niin me kuin monet muutkin palaavat näille matkoille aina uudelleen. Kirjaan on päässyt esimerkkinä mukaan Tallqvistien pariskunta, jolla takanaan on 24 Olympia-matkaa.

Matkailun historiaa

Ensimmäisen Olympian matkamme teimme vuonna 2003, mutta matkatoimiston pitkästä historiasta paljon ennen tuota hetkeä kirjassa oli minulle paljon uutta.

Alkuvuosien Volkswagenin Kleinbusseilla tehdyistä matkoista tiesinkin jo, mutta se, että ensimmäiset matkat suuntautuivat Pyhälle maalle, erityisesti Jerusalemiin ja että niihin osallistuivat erityisesti uskonnonopettajat, oli minulle ihan uutta. Sittemmin näillä Kleinbusseilla käytiin Intiassa asti. Monet muutkin matkat oli suunnattu erityisryhmille, kuten vaikka YK-sotilaiden omaisille.

Monet Olympian alkuvuosien kohteista ovat tällä hetkellä tavallisen matkustajan saavuttamattomissa, kuten esimerkiksi Pakistan ja Syyria.
Matka maapallon ympäri vuonna 1964 pysähtyi Hawaijin ja Tokion välillä Wake-atollille, jonne nykyisin innokkaimpien maabongareidenkin on vaikea päästä.
En myöskään ollut ajatellut, että matkojen järjestäminen nykyisin kaikkien saavuttavissa oleviin kohteisiin kuten vaikka Albaniaan, Etelä-Afrikkaan ja Pohjois-Koreaan, ovat olleet aikoinaan Olympian päänavauksia.
1970-luvulla Olympian tärkein matkakohde oli Kiina, jota markkinoitiin erityisesti ruotsalaisille.

Perhe ja Olympia-perhe

Kirjassa on myös paljon Julinien perheen henkilökohtaista historiaa, lasten kokemuksia niin maailmalla kuin heidän työstään matkatoimistossa, mutta maailmanmatkaajan näkökulmasta nämä kohdat kiinnostivat minua vähemmän.

Monet perheenjäsenetkin ovat olleet myös Olympian matkaoppaina, mutta kukaan heistä ei kuitenkaan noilla meidän tekemillämme viidellä matkalla.

Matkaoppaat taitavat kyllä oikeasti olla merkittävä osa Olympiaa ja työsuhteet ovat pitkiä, sillä tunnistimme kirjassa olevasta oppaiden yhteiskuvasta 4 opasta 5 tekemältämme matkalta – vain vuoden 2003 oppaamme joko puuttui joukosta tai sitten emme häntä vaan enää tunnistaneet.

Muuttuvat reunaehdot ja järjestelmät

Matkailun historia valuuttasäädösten ja lentohinnoittelun osalta oli minulle vielä osittain tuttua, mutta monelle varmaan jo tuntematonta historiaa. Esimerkit kuten että alkuvuosina matkan hintaan ei sisältynyt edes majoituksen hintaa, vaan kukin maksoi ne omasta valuuttakiintiöstään olivat mielenkiintoisia. Nykyisin myös harvempi matkareitti taitaa olla kiinni lentomaileista ja pysähdysten sallitusta määrästä kun kaikille väleille myydään lentoja erikseen kilpailukykyiseen hintaan.

Tietojenkäsittelyn historiasta esimerkki: ”Vielä 2000-luvun alussa kaikki varaukset olivat isoissa vihkoissa. Jokaiselle lähdölle oli oma aukeamansa ja värikoodauksensa. Kun asiakas varasi matkan, nimi kirjoitettiin lyijykynällä vihkoon. Sitten asiakkaalle lähetettiin pankkisiirto maksamista varten. Kun raha oli tullut, vahvistus tehtiin kuulakärkikynällä.”

Olympian matkassa 2018

Vähän sen jälkeen kun sain kirjan käsiini, posti toi myös vuoden 2018 Olympian esitteen. Esitekin esittelee kirjan – sen voi  ostaa  15 eurolla Olympian toimistosta (tai postitse hintaan 15 + 7 euroa).

Esitteeseen en ole vielä ehtinyt kovin tarkasti perehtyä, mutta ainakin seuraavat uutuus-matkat vaikuttivat mielenkiintoisilla:

• Suuri Balkanin kiertomatka kiertää kerralla kaikki entisen Jugoslavian maat, jos tällainen matka olisi ollut tarjolla 5 vuotta sitten, niin olisimme ehkä tarttuneet siihen sen helppouden takia. Meiltä Balkanin kiertäminen vaati 3 matkaa ja kolme pääkaupunkia (Zagreb, Sarajevo, Podgorica) puuttuu edelleen
• Turkmenistan – tosin mielelläni yhdistäisin siihen vaikka Tadzikistanin
• Benin, Togo ja Ghana – tämä yhdistelmä on jo ollut ”listallamme”, tosin Aventuran versiona, mutta katsotaan, miten sen kanssa sitten joskus lopulta käy

Benin, Togo ja Ghana-yhdistelmän lisäksi oman kaukomatkalistamme kärjessä ovat Alaskan ja Hawaijin ohella Myanmar, Mongolia ja eteläisen Karibian risteily.
Näistä Myanmariin saattaisimme hyvinkin lähteä taas Olympian matkassa.

Etelämantereelle pääsisi Olympian matkassa seuraavan kerran tammikuussa 2019, mutten vieläkään siitä innostu – ehkä sitten joskus, jos muita kiinnostavia kohteita ei enää maailmasta löytyisi, mutta epäilen, ettei niin tule koskaan käymään.

(Volkswagen Kleinbusin kuvaa lukuunottamatta jutun kuvat ovat Olympian esitemateriaalista.)