Kristiinankaupungista Kaskisiin

Kristiinankaupunki Kaskinen

Neljän majakan ja kolmen Unesco-kohteen kesäretkemme alkumatkalle olimme ehkä sopineet vähän liiankin paljon – ainakin ensimmäiset päivät olivat melko tarkkaan aikataulutettuja.

Ajoimme Porin kautta Kristiinankaupunkiin ja Porissa piti olla suunnilleen lounasaikaan. Tämä onnistui tietysti lähtemällä Espoosta sopivan ajoissa, eli ei ongelmaa.

Kristiinankaupunki

Porin jälkeen halusimme poiketa myös Kristiinankaupungissa, mutta kun toisaalta olimme myös ainakin alustavasti sopineet olevamme venerannassa Sälgrundin reissua varten iltakuudelta, niin Kristiinankaupungissa tuli jo vähän vilkuiltua kelloa, eli emme ehkä ihan päässeet mukaan tämän Cittaslow-statuksen saaneen rauhallisen pikkukaupungin tahtiin.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Nautimme kuitenkin Cittaslow-leivoksen Jungmannissa, jonka Tripadvisor oli nimennyt kaupungin parhaaksi – emmekä voi olla eri mieltäkään, vaikka emme muita vaihtoehtoja testanneet. Ei sitä yhdessä iltapäivässä yhdessä kaupungissa kovin montaa välipalaa tarvitse!

Jatkoimme Kissanpiiskaajan kujalle, jossa luultavasti olimme käyneet ennenkin, sillä olimmehan kaupungissakin käyneet ennen, vuosikymmeniä sitten, mutta muistot olivat melko tarkkaan haalistuneet.

Kissanpiiskaajankuja on 299 senttiä leveä ja kuulemma Suomen kapein kaksisuuntainen katu. Autot eivät kuitenkaan siinä mahdu kohtaamaan, eli jos kadulle mielii, kannattaa katsoa, ettei toisesta suunnasta ole kukaan tulossa!

Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow

Seuraavaksi ”listallemme” oli Helsingin Sanomien Kristiinankaupunki -jutun ohjaamana vinoksi alunperin rakennettu Ulrika Eleonoran kirkontorni.
Torni kallistuu länsituulia kohden, jotta se kestäisi ne paremmin.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Raatihuone oli komea ja liikenne hiljaisessa kaupungissa niin vähäistä, että kuvaa saattoi pysähtyä ottamaan vaikka keskelle Raatihuoneenkatua.

Kristiinankaupunki Cittaslow

Lopuksi kiertelimme vielä hiukan vanhojen puutalojen reunustamia katuja, mutta aikataulu painoi jo vähän päälle, joten oikaisimme museon pihan kautta takaisin Jungmanille ja takaisin ”tavalliseen” arkeen, sillä Kristiinakaupungin K-market, josta ostimme aamiaistarvikkeet Sälgrundin retkellemme, ei enää juuri Haukilahden pienestä K-kaupasta poikennut.

Kristiinankaupunki Cittaslow Kristiinankaupunki Cittaslow

Maailman äärellä -blogissakin on hyvä juttu kaupungista ja sen ympäristöstä.

Kaskinen

Myös Kaskisissa meillä oli ”aikatauluongelma”. Emme olleet vuosikausiin tavanneet Vaasassa asuvia ystäviämme ja hekin olivat ehdottaneet, että tulisimme sinne jo lounaalle ja vähän ennenkin, että ehtisimme tutustumaan heidän kotiinsa jo ennen sitä, joten saavuimme Kaskisiin melko aikaisin aamulla Sälgrundin majakalla vietetyn yön jälkeen. Niin aikaisin, että tämä ehkä vielä Kristiinankaupunkiakin rauhallisempi pieni puutalokaupunki taisi vielä nukkua, aamukymmeneltä.

Aamu oli ihan tyyni ja päädyimme Satamakadulle ihailemaan merta – ja olemattomilla laineilla keikkuvaa pientä sinistä venettä! Eikö olekin kaunis?

Kristiinankaupunki Kristiinankaupunki

Seuraavalla hiljaisella kadulla huomasimme yhden Avoinna -kyltin ja kun Kaskinen-esite mainosti kaupungin käsityöliikkeitä, niin olisi ollut kiva poiketa edes yhdessä ja kun valinnanvaraa oli aika vähän, niin miksei sitten tässä.

Kaskinen Kaskinen Kaskinen

Annes Hantverkin Anne puolisoineen innostuikin esittelemään meille paitsi myymiään tuotteita myös kotiaan – taisipa Lasse saada kuvauksen talon remonttihistoriastakin!

Jatkoimme kaupunkiin tutustumista tällä kertaa ajellen lähes autioita katuja pitkin ja pysähdellen siellä täällä muutamaa valokuvaa varten. Jos pysähdys oli lyhyt, kuljettaja jäi autoon päivystämään :-)

Kaskinen Kaskinen

Lopuksi etsimme jotenkin kaupungin nähtävyyksiksi luokiteltua Bladhin taloa ja palokelloa ja löysimme nekin lopulta. Bladhin talosta katsastin lähinnä puutarhan, jonka perältä olisi täältäkin löytynyt keramiikkaa ja muuta varmasti söpöjä juttuja, mutta järki voitti: en minä kuitenkaan ostaisi mitään ja meidän pitäisi jo olla matkalla Vaasaan!

Palokello on suojellut kaupunkia vuosisatojen ajan. Vuonna 1823 maistraatti määräsi, että kaikkien kaupunkilaisten, vanhukset mukaanlukien, piti järjestyksen ylläpitämiseksi ja tulipalojen välttämiseksi pitää vuorollaan yövahtia. Kaskisten puutalojen säilymiseen lienee myös vaikuttanut talojen sijoittelu tonttien laitaan kauas toisistaan.

Palokellosta luin harvinaisen kivasti tarinan muotoon laaditusta Kaskinen -esitteestä, jonka poimimme paperiversiona mukaamme jo Kristiinankaupungista.

Kaskinen Kaskinen

Kahvi/teetauon halusimme kuitenkin vielä pitää ennen lähtöä. Vierasvenesataman kahvila houkutteli, mutta vaikka kahvilan seinän kyltti väitti sen olevan auki ja kadun reunan mainos kehui paikan vohveleita, niin kahvilan omistaja kertoi olevansa vasta paikalla vaan veneilijöitä varten ja avaavansa kahvilan vasta myöhemmin iltapäivällä. Olivat kuulemma vähän sopineet kaupungin toisen kahvilan, Café Kung Gustavin kanssa työnjaosta: toinen hoitaa aamun ja toinen illan.

Café Kung Gustavin munkit olivat kyllä hyviä, mutta miljöö oli vähän talvisen tumma ja lounaslista hyvin perinteisen oloinen. Ei ehkä olisi satunnaista kävijää houkutellut, mutta toisaalta, mehän olimmekin matkalla Vaasaan lounaalle!

Kaskinen

Pori

Porissa emme olleet turisteina, mutta otetaan nyt kuitenkin tähän mukaan lähes ainoa kaupungista nappaamani ”turistikuva”, eli Maire ja minä.
Porissa asuva sukulaisemme kertoi porilaisten lähes hellyyttävästä suhtautumisesta tähän liikuteltavaksi tehtyyn taideteokseen: talvipakkasilla oli kannettu huolta Mairen tarkenemisesta ja hänet olikin sitten siirretty pahimmiksi kuukausiksi ostoskeskuksen sisätiloihin!

Pori

Tags from the story
, ,
Join the Conversation

11 Comments

  1. Suht lähellä meikäläistä olevia kaupunkeja Kristiinankaupunki ja Kaskinen, vaan eipä ole tullut vierailtua. Ihastuttavan näköisiä kyllä nuo puutalokorttelit, pitää lähteä joku kerta ajelulle tuohon suuntaan. :)

  2. says: Pirkko

    Kiitos Virpi! Niinhän se on, että kauemmas tulee usein helpommin lähdettyä kuin lähelle: lähelle kun voi lähteä (teoriassa) minä päivänä tahansa :-)

  3. says: Sofia

    Ihanan supisuomalaisen näköisiä maisemia! Kyseiset kaupungit ovat jääneet itselleni vieraiksi vaikka olenkin kotoisin lähimailta. Minun perhe ei harrastanut juurikaan kotimaanmatkailua, mikä näin aikuisiällä hieman harmittaa. Autottomana on hieman hankalaa lähteä tutkimaan kotimaata. Suuriin kaupunkeihin pääsee tietenkin bussilla tai junalla, mutta pienissä kaupungeissa välimatkat liikkumiseen tuppaavat olla suuria.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sofia! Vähemmän minäkin lapsuuden perheeni kanssa olen kesä-Suomea kiertänyt – kesät kuluivat kesämökillä, jonne äiti ja lapset muuttivat (Turusta) kun koulu loppui ja takaisin tultiin vasta kesän alkuun. Ahvenanmaalla sentään olimme yhtenä kesänä ja se (Eckerö) onkin muodostunut sitten vuosien mittaan yhdeksi suosikikseni.

  4. Kaskinen ja Kristiina on tullut käytyä muutamaan otteeseen, mutta pitäisi kyllä ehdottomasti käydä joskus uudelleenkin. Kesällä nämä kaupungit ovat ehdottomasti kauneimmillan :) Mukava pikkupaketti kyseisistä kaupungeista, toivotaan että tänä kesänä pääsisi taas käymään näissä :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos MiraOrvokki! Kristiinankaupungissa muistan käyneeni kauan kauan sitten, Kaskisista ei ollut mielikuvaa, mutta hyvin nämä kaupungit kestävät useammankin vierailun :-)

  5. says: Stacy

    Mairesta olen nähnyt kuvan muuallakin. Kuulemma Maire tuijottaa suoraan geokätköön. Se ei voi sitten pitää paikkaansa, kun sitä koko ajan siirrellään paikasta toiseen. Kristiinankaupunki oli kaupunkivierailuistani nopein. Bussi oli linja-autoasemalla ja minä hain geokätkön ja takaisin samaan bussiin.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Stacy! Näin Porissa asuva sukulaiseni väitti, että vaihtaa paikkaa, ainakin talveksi, joten eiköhän häntä ole uskominen.

  6. Kristiinankaupunki oli kyllä niin positiivinen yllätys minulle! Oikea suomalainen helmi. Mutta kivalta näyttää myös Kaskinen. Ehkäpä vielä joskus sinnekin pitää suunnata!
    Kiitos vielä Pirkko linkkauksesta blogiini <3.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Heidi! Jotain näissä on, ainakin turistin näkökulmasta, näissä ihan pienissä suomalaisissa ”kesäkaupungeissa”. Vaikka voihan olla, että todellisuus marraskuussa tilanteessa, jossa kaupungista pitäisi löytää vaikka töitä näyttää vähemmän idylliseltä.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *