Valassaarten majakka ja Merenkurkun saaristo

Merenkurkku feature

Kiinnostuksemme Unescon maailmanperintökohteisiin heräsi myöhemmin kuin maabongausharrastuksemme ja saatamme edelleen maailmaa kiertäessämme jättää käymättä jopa melko lähellä sijaitsevissa kohteissa, etenkin jos ne ovat tyyppiä ”vanhat temppelit”. Luontokohteet houkuttelevat varmemmin ja kun jossain vaiheessa tulin tarkistaneeksi tilanteemme Suomen maailmanperintökohteiden osalta, niin Merenkurkku, tuntui näistä heti kiinnostavimmalta.

Merenkurkku Unesco
Moreeniharjanteita Merenkurkussa

Merenkurkku on kuitenkin sen verran etäällä pääkaupunkiseudusta, että sinne ei ihan päiväseltään ehdi, joten matkan toteutus jäi tähän kesään. Merenkurkun alue oli kesäisen roadtrippimme pääkohde, kunhan ensin sain selville, että missä se on – ja miten siellä voi vierailla.

Björköby

Autolla liikuttaessa parhaan kuvan alueesta saa luultavammin Björköbyssä, Svedjehamnin alueella. Aikani etsiskeltyäni – olimme taas vähän myöhään liikkeellä, sillä alueen majoituskapasiteetti ei ole kovin suuri – sain meille varattua pienen kesämökin ihan sataman tuntumasta ja lisäksi päiväretken Valassaarille.
Matkaa Vaasasta Svedjehamnin satamaan on noin 40 km ja bonuksena matkalla pääsee ylittämään vielä tällä hetkellä Suomen pisimmän (1 045 metriä) sillan: Raippaluodon sillan.
(Kruunuvuoreen suunnitellun sillan pituus tullee olemaan 1 200 metriä.)

Raippaluodon silta
Raippaluodon sillalla

Kotkanpesä

Vuokraamallamme kesämökillä on komea nimi: Kotkanpesä. Itse asiassa vuokrattavia Kotkanpesiä on kaksi, alkuperäinen, pienempi ja uusi, isompi, mutta kahdelle hengelle pieni kahden huoneen ja kylpyhuoneen mökki oli ihan riittävä.
Mökin pihalta lähti polku rantaan ja kääntymällä vasemmalle pääsi kiertämään Bodvattnet -nimisen lammen (joka vielä vähän aikaa sitten oli merenlahti) ja kääntymällä oikealle pääsi suoraan Salteriet -ravintolaan.
Yö pienessä mökissä maksoi 90 euroa.

Kotkanpesä Svedjehamn Kotkanpesä Svedjehamnkotkanpesä details

Bodvattnett runt

Päätimme olla reippaita ja lähdimme kiertämään n. 4 kilometrin pituista luontopolkua, mutta etenkin sen itäreuna oli sen verran metsäistä (lue: pusikkoista), että välillä jo harmitti ettemme kääntyneet etelärannan niityltä takaisin ja kiertäneet reittiä toisin päin pohjoisrannan näköalatornille.

Luontopolku Svedjehamn
Bodvattnetin kiertävä luontopolku – Kotkanpesä merkitty oranssilla renkaalla

Näköalatorni onkin oiva paikka tarkkailla maisemassa näkyviä De Geer -moreeniselänteitä. Maan kohoaminen, merivirrat ja aallokko huuhtovat hienoa aineista paljastaen uusia moreenimuodostumia ja moreeniselänteiden taakse syntyy vähitellen laguuneja eli fladoja ja lopulta järviä, joita kutsutaan kluuvijärviksi.
Geologisesti tämän harvinaisen esiintymän ohella alueella on ihan erityinen kasvistonsa, kasveja, jotka ovat erikoistuneet valloittamaan merestä paljastuvan maan. Lämpimät ja matalat vedet houkuttelevat myös alueelle runsaasti kaloja ja lintuja.

Bodvattnet
BodvattnetBodvattnet

Bodvattnet
Bodvattnet Svedjehamnin näköalatornista katsottuna

Valassaarten retken oppaamme ei väsynyt toistamaan viittausta Mark Twainin sanoihin ”Osta maata, sitä ei enää valmisteta” ja kumoamaan sen sanomalla, että kyllä sitä täällä valmistetaan, neliökilometrin verran vuodessa.

Luontoretken jälkeen palkitsimme itsemme ilta-auringossa Salteriet -ravintolan terassilla siiderillä ja bataattiranskalaisilla – ei hassumpi päivä.

Salteriet Svedjehamn
SvedjehamnSvedjehamn

Svedjehamnin rannan venevajarivistöt houkuttelevat vielä ottamaan kuvan tai toisenkin, niin illalla kuin aamullakin.

Valassaaret

Tee-se-itse aamupalaSeuraavana aamuna söimme mökissä tee se itse aamupalamme, jonka tarvikkeet olimme ostaneet Björköbyn keskustan pienestä kaupasta, joka onneksi oli auki vielä siitä ohi ajaessamme, sillä se oli viimeinen mahdollisuus ruokaostoksiin – Svedjehamnista ei mitään K- tai S-Marketiä löydy.

Retki Valassaarille lähti Salteriet -ravintolan edustalta klo 11 ja tuona lauantaina meitä olikin kahden veneellisen verran, eli n. 20 henkeä. Jos tulet kauempaa ja haluat retkelle tiettynä päivänä, se kannattaa ehdottomasti varata etukäteen, sillä näillä vesillä ei kuljeta millään isoilla laivoilla, joten kapasiteetti on rajallinen.
Retki Valassaarille maksoi 55 euroa hengeltä, sisältäen kevyen retkilounaan.

Venematkan mielenkiintoisin osuus oli alkumatkan pujottelu matalissa vesissä, jotka ehkä vain muutaman vuosikymmenen kuluttua eivät enää ole vesiä. Matka Valassaarille kesti noin tunnin, jonka jälkeen rantauduimme saarten nyttemmin suljetun merivartioaseman läheisyyteen. Samaiselle paikalle tuotiin aikoinaan Valassaaren majakan teräksiset osat ajatuksena koota majakka tähän, mutta yllätyksenä rakentajille tästä kohdasta, eikä koko saarelta, ei löytynytkään kalliota, johon majakan olisi voinut ankkuroida. Lähin kalliopohja löytyi naapurisaarelta Ebbskäriltä, jonne piti siis rakentaa tie ja silta. Nyttemmin saaret ovat jo yhtä saarta ja vanha kivisilta on vain osa Ebbskäristä majakalle vievää polkua.

Venematka Valassaarille Venematka ValassaarilleValassaaret meripelastus

Luontopolulla

Oppaamme Roland Wiik kertoi perusteellisesti Merenkurkun saaristosta ja Valassaarten luonnosta ja seudun historiasta kävellessämme 2,5 kilometrin mittaista luontopolkua majakalle. Me olimme kärsimättömiä, sillä majakkaa ei edes näy ennenkuin olet jo lähes perillä!

Mutta opimme saariston vanhoista rutiineista: kesän saarella viettävät lampaat pitävät kasvuston paikoitellen vielä kurissa vaikka kulottamista ei enää tehdä. Aikoinaan tämänkin alueen kaikki saaret, kukin vuorollaan, poltettiin säännöllisin väliajoin, jotta ne säilyivät kasvustoltaan ideaalisina ajatellen eläinten ruokkimista.
Tutustuimme myös perhekuusiin ja pysähdyimme Käringsundin rannalla, joka on hyvä esimerkki maan kohoamisesta, sillä vasta vähän aikaa sitten se oli vielä merenlahti, nyt flada, joka yhdistyy mereen enää kapealla purolla.

Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku

Historiaa riittää, sillä saarelle menehtyi Suomen sodan aikana satoja venäläisiä, joiden ruumiit olivat pitkään maastossa siinä kohtaa mihin ne olivat jääneet, mutta 1930-luvulla luut kerättiin yhteen kasaan ja niiden päälle kiviröykkiö muistomerkiksi.

Lopulta saavutamme Ebbskärin ja Storskärin yhdistäneen vanhan sillan ja tiedämme sentään olevamme jo majakkasaarella. Vähän vielä matkaa pitkospuita pitkin, nyt vehreässä lehtipuumetsässä, sillä Storskärin edellisestä kulottamisesta on enemmän aikaa kuin Ebbskärin kulottamisesta ja lopulta näemme punaisen, teräsrakenteisen majakan. Se, että lehtipuumetsän läpi kulkevaa osuutta polusta kutsutaan ”Rakkauden poluksi” ei tuossa vaiheessa enää hidastanut vauhtiamme yhtään!

Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku Valassaaret luontopolku

Valassaarten majakka

Rautaelementeistä koottu ristikkomajakka tilattiin vuonna 1884 ja sitä alettiin rakentamaan Ebbskärille keväällä 1885. Suunnitellulta paikalta ei kuitenkaan löytynyt peruskalliota, joten päätettiin vaihtaa paikkaa läheiselle Storskärille.
Ebbskärille jo rakennetut rmajakanvartijoiden asuinrakennukset ja majakan osat siirrettiin Storskärille ja majakka saatiin valmiiksi kesällä 1886. Majakan valo syttyi ensimmäisen kerran 19.11.1886.
Sirorakenteista tornia on vahvistettu harusvaijereilla kahteen otteeseen, vuosina 1936 ja 1977. Majakan miehitys lopetettiin vuonna 1964 ja merivartijatkin lähtivät saarelta 2009.

Valassaarten majakka Merenkurkun saaristo Valassaarten majakka Merenkurkun saaristo Valassaarten majakka Merenkurkun saaristoValassaarten majakka

Majakan on suunnitellut samainen Henry-Lepauten insinööritoimisto, joka vähän sen jälkeen kun se oli suunnitellut tämän majakan suunnitteli myös Eiffel-tornin.

Majakan ohella retken lopussa oli tarjolla toinenkin palkinto: meidät saarelle kuljettaneet veneet olivat retkemme aikana siirtyneet majakkarantaan ja kantaneet majakan kupeeseen kahvia/teetä/mehua ja kala- tai kasvisleipiä.
Muutama kilometri metsäpolulla ja kaikilla olikin jo kiljuva nälkä!

Vielä muutama valokuva ja veneisiin ja paluumatkalle – ja meidän tapauksessamme auton keula kohti Halsuaa, jossa olimme ystävien luona yötä, ja sieltä seuraavalla majakalle: Tankarille Kokkolassa.

Suosittu kesäkohde

Vaikkakin vähän asian vierestä, niin en malta lopuksi olla kommentoimatta sitä miten suosittu kesäkohde Merenkurkun alue ainakin tänä kesänä on ollut.

Päivää ennen vierailuamme Maailmanmatkaaja-tuttavani kertoi Facebook -päivityksessään olevansa Björköbyssä Svedjehamnin satamassa ja pääsimme fiilistelemään seuraavan päivän kohteemme kuvia jo ollessamme vielä Sälgrundissa.
Pari päivää ennen tämän jutun kirjoittamista huomasin entisen työkaverini Facebook -päivityksestä, että Svedjehamnissahan sitä ollaan!

Valassaarten risteilylle veneisiin jakautuessamme huomasimme, että naapurimme 80- ja 90-luvulta olivat hekin lähdössä samalle retkelle! Tulikin sitten luontopolulla ja majakalla hiukan päivitettyä kuulumisia puolin ja toisin jo lähes 20 vuoden ajalta.

Valassaarten luontopolulla

Valassaarten luontopolusta on kirjoitettu myös ainakin Retkipaikassa ja Jalkaisin blogissa. Jälkimmäinen juttu on jo muutaman vuoden takaa, mutta ei tämäkään luonto eikä varsinkaan historia ihan niin nopeasti muutu.
Raippaluodon siltaa – ja Merenkurkun maisemia sen ympärillä – ylisti äskettäin myös Elämää ja matkoja -blogin juttu Lähimatkailun helmistä.

Join the Conversation

16 Comments

  1. Kiitos Pirkko maininnasta kirjoituksessasi, oli kiva lukea reissustanne täällä meillä päin! ? Omasta Valassaarten visiitistä on jo vierähtänyt vuosia, pitäisikin käydä siellä pitkästä aikaa veneilemässä. Hieman kauempana sijaitsevilta Mikkelinsaarilta löytyvät lapsuudesta tutut mökkimaisemat, ja Mikkelinsaarten Kummelskärin luontoasemalle pääsee myös Maailmanperintöristeilyllä Västeröstä, suosittelen myös tätä kokopäiväretkeä!

    …/Meriharakka -blogi kävi kesän majakkakierroksellaan tutustumassa myös Merenkurkun saaristoon sekä Valassaariin ja Storskärin ristikkomajakkaan, josta löytyy yllättävä yhteys Pariisin Eiffel-torniin! Osaatko arvata mikä tämä yhteys on? Vastaus löytyy Meriharakka-blogin kirjoituksesta!/…

  2. says: Pirkko

    Kiitos Mia! Matkamme aikana juttusi Raippaluodon sillasta (ja sen ympäristöstä) sattui silmiini ja sen innolla luin :-) Kiitos jos puolestasi innostit ystäviäsi lukemaan juttumme!

  3. Suomen kesä, se on vaan niin nättiä oli sitten melkein missä vaan! :) Kauniita kuvia, varsinkin nuo kuvat auringonlaskun aikaan! En ole itse tuolla suunnilla käynyt. Ehkäpä joskus sitten :)

    1. Kiitos Sanna! Meille sattui kyllä sääkin kohdalleen tähän Merenkurkun vuorokauteen. Ja tuo maan nouseminenkin oli etenkin veneretkellä konkreettisesti havaittavissa ja sikäli tosi mielenkiintoista.

  4. says: Timo

    Tulihan tämäkin, kiitos! Oli kiinnostavaa lukea näin tutuista seuduista, tosin vasta viime kesänä tuli noi Valassaaret käytyä ekan kerran, vain 32v Vaasas asumisen jälkeen. ^^

    Tuo näkötornikin on vielä käymättä, noita seutuja on moneen kertaan kävelty, mutta viimeksi käydessä ei ehtinyt ja toissa kerralla torni oli vasta rakenteilla.

    Sain tänään itsekin aktivoiduttua bloggaamisessa ja julkaisin viimeisimmän Floridan viikon tarinaa blogiin ja kuvia Flickriin.

    1. Kiitos Timo! Niinhän se usein on, että lähikohteet tuppaavat jäämään vähän paitsioon, kun ne ovat niin helppoja. Vähän ystäväpariskunnan kanssa Vaasaakin kiertelimme, mutten ole ainakaan vielä siitä tullut kirjoittaneeksi kun oikeastaan emme mieltäneet siellä olleemme ”turisteina” kun fokus oli enemmän ihmisissä kuin kaupungissa vaikka he kiitettävästi sitä näyttivätkin monelta kantilta.

  5. says: sari

    Olipa mielenkiintoinen paikka ja postaus. Ei ole pieneen mieleeni juolahtanut tuolla matkailla, nyt kyllä heräsi kiinnostus. Tämä merenkurkku ja ympäristö pitää laittaa korvan taakse. Mukavaa elokuuta sinulle :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Menisiköhän tämä taas samaan sarjaan kuin maabongaus – tutustumalla listaan Suomen Unesco-kohteista ”oppii”, että tällainenkin paikka/alue on olemassa ja sitten seuraavaksi huomaakin jo olevansa menossa sinne :-)

  6. says: Ne Tammelat

    Mielenkiintoinen juttu! Todella erikoinen ja erilainen majakka tuo ranskalaisen suunnittelema. Onpa hauskaa, että se vähän muistuttaakin Eiffel-tornia. Onkohan valassaarilla joskus ollut valaita.. :)

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentista! Valassaaret on tosiaan ihan erilainen kuin ainakaan mikään meidän näkemämme muu majakka – vaikka kaipa tällaisiakin maailmassa useampiakin on.

  7. says: Katariina

    Upea tuo Valassaarten majakka! Ulkonäön yhtäläisyys Eiffel-torniin on ilmeinen ainakin nyt kun tietää, että molempien taustalla on sama insinööritoimisto :) Tuota punaista majakkaa olisi kyllä hienoa päästä joskus kuvaamaan sinistä taivasta vasten.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Katariina! Pääseehän tuonne, Valassaarille. Ei tarvitse kuin hankkiutua Vaasaan ja sieltä edelleen Björköbyhyn tuon n. 40 km ja sitten sieltä ei majakalle olekaan enää veneellä kuin noin tunnin matka :-)

  8. Minuakin alkoi jo viime kesänä luettuani jostain lehdestä Suomen unescokohteista tuo Merenkurkku ja Valassaari. Siellä on jossain vaiheessa käytävä. Jännä yksityiskohta saaren majakassa. Hiukan on Eiffelin kaltaisia vaikutteita.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Merenkurkku on kiva luontokohteena – Unesco-kohteistamme tosin myös monet Struven ketjun pisteet vievät luontoon :-)

  9. says: Kirsti

    Hei ja kiitos kirjoittajalle hyvästä artikkelista. Muistattehan kaikki retkeilijät kuitenkin, että kun olette Björköbyn kylässä Björkön saarella, olette Mustasaaren kunnassa. Vaasan alue loppuu jo paljon ennen Raippaluodon saarta. Saaret sijaitsevat siten, että ensin kun ajetaan ison sillan yli, saavutaan Raippaluodon saarelle, siitä sitten suoraan eteenpäin niin saavutaan seuraavan jakokunnan eli maata omistavan talousyksikön alueelle eli Björköbyn kylään. Kylä käsittää valtaisan alueen, eli Björkön pääsaaren lisäksi 500 – 600 saarta ja luotoa sekä vesialueet niiden ympärillä ja välissä. Kyseessä on ainutlaatuinen alue, jota hallinnoi kylän jakokunta. Metsähallituksella on jakokunnan suostumuksella sitten näitä rakenteita ja polkuja käytössä. Kunta pitää vain esim.uimarantoja yllä, muuten kylä hoitaa itsenäisesti omistamansa ranta-alueet kuten vaikkapa sataman. Opastamme täällä työksemme isännän kanssa ja asumme kylässä joten paikat ja toimintavat ovat meille tuttuja. Hyvää kesää kaikille!

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi ja täsmennyksistä! Ihan noin tarkkaan kuntarajat eivät satunnaiselle turistille helposti avaudu, mutta koko seutu on tietysti hienoa aluetta riippumatta kunnasta.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *