Struven ketju: Oravivuori

Oravivuori

Vierailimme tänä kesänä kolmella Suomen Unescon maailmanperintökohteella.
Näistä erityisesti Struven ketju on viimeksi kuluneina viikkoina ollut näyttävästi esillä myös ainakin pääkaupunkiseudun valtamediassa, Helsingin Sanomissa.

Oravivuori Struven ketju Unesco

  1. heinäkuuta julkaistiin juttu Suomen Unescon maailmanperintökohteiden tutkiminen on kuin hyppy historiaan, joka esittelee kaikki seitsemän maailmanperintökohdettamme.

  2. elokuuta esiteltiin erityisesti Struven kolmiomittaustornien ketjua artikkelissa Maapallon kokoa mitattiin Suomessakin tarkasti 200 vuotta sitten – kokeen toteutus vei lähes 40 vuotta. Tätä juttua kommentoitiin vielä mielipiteissä 5. elokuuta.

Vierailu jollain Struven ketjun pisteellä tuli osaksi Espoosta Ouluun ja takaisin kierrostamme suunnittelun viime metreillä, kun olimme jo päättäneet käydä Jyväskylässä ja luin sitten, huolimattomasti, Wikipediasta Oravivuoresta, että ”Oravivuori on vuori Puolakassa Päijänteen tuntumassa entisessä Korpilahden kunnassa Jyväskylässä.”

Suomen Unesco-kohteet
Unescon maailmanperintökohteet Suomessa. Kuva HS:ien artikkelista.

Asiaa sen tarkemmin tutkimatta ajattelin, että ok, poiketaan täällä samalla kuin käymme Jyväskylässä. Vasta edellisenä iltana, Pihtiputaan Kärväsjärvellä yöpyessämme, kävimme vähän tarkemmin läpi seuraavan päivän reittiämme Pihtiputaalta Petäjäveden kirkon kautta Jyväskylään ja edelleen Hartolaan, josta olimme varanneet seuraavan yöpymisemme. Tarkempi tutkimus Oravivuoren sijainnista osoitti sen olevan Päijänteen länsipuolella siinä missä yöpymisemme oli varattu Päijänteen itäpuolelta. Oravivuori ei myöskään ollut ihan Jyväskylässä, vaan Puolakkaan, on matkaa yli 40 kilometriä! Pohdin jo hetken Oravivuoren vaihtamista vaikka Porlammissa sijaitsevaan Struven ketjun pisteeseen ja sen yhdistämistä joskus myöhemmin tehtävään retkeen Verlan Unescon maailmanperintökohteeseen, mutta kun sitten löytyi sentään Kärkisten silta, jota pitkin siirtyminen Päijänteen länsipuolelta itäpuolelle onnistuisi ilman yletöntä määrää lisäkilometrejä, niin Oravivuori se on!

puolakka kartalla

Nousu Oravivuorelle

Oravivuoren kolmiomittaustornille pääsee Puolakasta noin kilometrin pituista polkua ylämäkeen. Polun lähtöpaikalle on E63-tieltä vajaa 10 kilometriä hiekkatietä, jonka varrella on siellä täällä Struven ketjusta kertovia merkkejä: sen verran, että usko siitä, että on oikealla reitillä säilyy. Applen Maps -ohjelmisto ei ihan selvinnyt loppuun asti, mutta Here selvisi, mutta pelkillä tienviitoillakin siis selviää.

Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco

Jätimme auton pienen parkkipaikan reunaan – ainoana, ei näillä Struven ketjun pisteillä, tällä ainakaan, mitään suurempaa ruuhkaa näyttänyt olevan – varustauduimme varoiksi sadevarusteilla ja otimme mukaan vähän juotavaa ja aloimme kiivetä.

Polku ei ole ihan kesy, muttei nyt vaikeakaan. Alkumatkasta se on vähän leveämpi, myöhemmin mutkaisempi, kivisempi ja kapeampi. Pari kosteinta kohtaa ylitetään pitkospuita pitkin ja lopussa jyrkimmissä kohdissa on portaat.
Polun varrella on monessa kohtaa kylttejä, joista selviää paljonko matkaa on vielä jäljellä ja kartta polusta.

Oravivuori Struven ketju Unesco

Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco

Lopulta kolmiomittaustorni tulee näkyviin ja kiipeämme vielä viimeiset askelmat ylös torniin, hiukan jo hikisinä, ihailemaan Päijänteelle aukeavaa maisemaa. Täällä emme enää olleetkaan itseksemme, vaikka matkan varrella emme olleet nähneet ketään: tornillehan pääsee myös toista polkua pitkin Päijänteeltä, jos paikalle saapuu veneellä.

Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco

Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco Oravivuori Struven ketju Unesco

Hetken pohdimme tornissa historiaa, sitä miten aikoinaan kolmiomittaustornien ketjun avulla mitattiin maapallon kokoa. Mittauksia tehtäessä kolmiomittaustorneja oli niin taajaan, että kustakin tornista näki seuraavan – nyttemmin niitä on enää jäljellä muutamia, kuten tämä Oravivuoren torni ja sitä lähimpänä Porlammin torni, mutta lähes 200 kilometrin etäisyydellä toisistaan olevista torneista ei tosiaankaan enää näe yhdestä toiseen.

Oravivuori Struven ketju Unesco
Jos klikkaat kuvan auki, niin pystyt luultavasti lukemaan tekstinkin!

Porlammilla käynnistä on muuten juttu Kirjamatkat -blogissa.

Laskeutuminen kolmiomittaustornilta takaisin parkkipaikalle sujuikin meiltä sitten ripeästi: ei niinkään alamäen avittamana vaan hienoisen sateen uhkan leijuessa ilmassa. Viimeisen sadan metrin aikana kastuimme jo hienoisesti, mutta ennen kunnon kuuroa olimme jo autossa matkalla Korpilahteen juhlistamaan uutta Unescon maailmanperintökohdepistettä pizzalla.

Kärkisten silta Jyväskylä
Kärkisten sillalla, melkein
Join the Conversation

14 Comments

  1. Upealta retkikohteelta näyttää ??Luonnossa liikkumisessa on sitä ihanaa rentoilua ja sanonta sielu lepää pitää kyllä paikkansa ??Mukavaa sunnuntaita ??

  2. says: Pirkko

    Kiitos kommentistasi! Tuo oli kyllä meillekin ihan sopivan mittainen patikointi, sillä matkaa ei tosiaan ollut kuin tuo pari kilometriä, tosin siis nousua kertyi jonkun verran :-)

  3. Minä sain tässä jokunen viikko sitten listaani Petäjäveden kirkon, joka oli itselleni viimeinen Suomen kohteista. Struven ketjusta olen myös käynyt tuolla Oravivuorella ja joskus 80-luvulla, kun se ei vielä ollut Unesco-kohde, Alatornion kirkossa. Olin silloin jollain nuortenretkellä ja muistan silloin kuulleeni ekan kerran Struven ketjusta. Oravivuori on kiva helposti saavutettava paikka ja näkymät ihan komeat.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sarsa! Mekin poikkesimme samalla matkalla Petäjävedellä, mutten ihan vielä ole saanut juttua julkaistua. Struven ketju on kyllä jännä sikäli, että siihen kuuluu monta paikkaa.

  4. Täällä innokaita Suomen Unescokohteen kerääjiä. Meillä vasta Rauma, Suomenlinna ja werla. Struven ketju kiinnostaa. Tässä hyvät vinkit Struven yhteen pisteeseen. Raumalla oltiin viime viikonloppuna mutta ei Sammalmäelle ehditty samalla matkalla.

    1. says: Pirkko

      Kiitos Sari! Meiltäkin se Sammalmäki ehkä puuttuu. Ehkä siksi, että kivimuodostelmia muistelen nähneemme tuollekin seudulle suuntautuneilla purjehdusreissuilla, mutta ajateltiin, että kun ei ole valokuvaa tai muuta selkeää ”todistetta”, niin uusitaan tuo varmuuden vuoksi – ehkä ensi kesänä.

  5. says: Suunnaton

    Olen monesti ohiajaessa miettinyt, että Oravivuorella pitäisi poiketa. Kiva kun pääsin nyt juttusi kautta näkemään, miltä siellä näyttää! On mittaamisessa ollut kova urakka aikoinaan.

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi! Oravivuori on suht helppo, etenkin jos matka muutenkin käy Jyväskylän seudulle.

  6. says: Stacy

    Maapallon koko oli tiedossa jo satoja vuosia aikaisemmin, minkä osoittaa se, että tiettyjen kirkkojen väli linnuntietä oli tasan 33,3 kilometriä, metrin ollessa pelkkä nimitys jako-osalle matkalta päiväntasaajalta pohjoisnavalle. Aivan oikein, 10000 kilometriä. Kuka metrin keksikään oli viisas, kun suhteutti sen planeetan kokoon eikä kuninkaan ruumiinosiin. Planeetta on kuitenkin muhkurainen, minkä takia koko planeetan ympärysmitta ei ole 40000 kilometriä.
    Oravivuorella en ole käynyt, mutta Aavasaksalla kylläkin.

  7. says: Väinö Paananen

    Asuin Korpilahdella 1967 -1973, mutta en koskaan käynyt Oravivuorella, Lähempänä olevalla vuorella kyllä kävin. Olen metsämies ja työmatkoja tein siinä ympäristössäkin, mutta autotietä Oravivuoren viereen ei vielä ollut, joten siellä käynti jäi tekemättä. Nyt vasta yli 80-vuotisena olen käynyt kaksikertaa tuolla vuorella.

    Väinö 14.4.2020

    1. says: Pirkko

      Kiitos kommentistasi Väinö! Hienosti kiivetty, mäki tuonne ylös oli minusta ihan vaativa. Osittain omalla retkellämme pienen sateen takia, joka paluussa liukasti vähän polkua.

  8. Näitä mittauspaikkoja näköjään yhdistää hieman hankala pääsy paikan päälle. Mutta on ne maisemat sitten kohdillaan kun perille pääsee, vaikkakaan Porlammilla ei enää tuota tornia ollutkaan. Sitä myös itse ihmettelin, että millä ihmeellä ne ihmiset ovat mittauspisteillä toisiinsa yhteyksiä ottaneet, savumerkeilläkö? ;)

    1. says: Pirkko

      Kiitos Heidi! Vähän täytyy kiivetä, että pääsee korkealle … mietinkin, että tuo Porlammihan on suht etelässä, eli jos nyt koronakuvioiden takia ei kovin kauas reissuun pääse, niin tuo voisi olla ihan mielenkiintoinen retkikohde.

Leave a comment
Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *