Gotlannin SE juttu on raukit, joita on ympäri saarta monella rannalla.
Raukkihan on kalkkikivimuodostelma, joka on jäänyt jäljelle aaltojen huuhdeltua sitä ympäröivän kiviaineksen hiekaksi ja sen huuhtoudutta mereen. Monet raukit ovat kivipilareita tai -kumpareita, mutta jotkut ovat muotoutuneet jonkun hahmon näköiseksi, kuten Hoburgsgubben.
Hienoimmat raukkialueet ovat, ehkä, pohjoisella Fårön saarella.
Pääsaarella Folhammarin alue Ljugarnin lähellä on ehkä yksi näyttävimmistä.
Korkein raukki, Jungfru nimeltään, on Lickershamnin lähellä pääsaaren luoteisrannalla.
Hoburgsgubben ihan etelässä on ehkä Gotlannin tunnetuin raukki – oikeasta kulmasta katsottuna tämä kalkkikivikallio on selvästikin miehen pää!
Hoburgin lähellä raukkeja on myös Holmhällarin rannalla.
Muitakin alueita on ja yksi yksittäinen raukki, Snäckschimpansen, ihan lähellä Visbytäkin.
Fårön saarelle emme tällä kertaa lähteneet – emme halunneet viettää ihan koko neljän päivän reissuamme autossa, olimmehan käyneet Fårössä jo 90-luvulla ja Fårön lauttajonoissakin olisi vielä elokuussakin saattanut vierähtää tovi.
Jungfrunkin olimme nähneet purjehdusreissulla 2002, joten sitäkään emme halunneet kerrata.
Etelässä emme olleet aikaisemmin käyneet, joten Hoburgsgubben ja Holmhällarna oli selvä valinta. Folhammar puolestaan on niin helposti autolla saavutettavissa – ja niin hieno alueena, että sen kävimme kertaamassa!
Folhammar
Hoburgsgubben
Holmhällar
Fårön raukkeja ja Jungfru Lickershamnissa
Muutama majakkakin
Raukkien lisäksi valitsimme kahdelle päiväretkellemme myös yhden majakan per retki. Majakoiksi valikoituivat Närin majakka, jota väitetään Gotlannin kuvatuimmaksi ja Hoburgin majakka, saaren eteläisimpänä. Heligholmeninkin majakan näimme Holmhällarin rannalta, mutta se on saarella, kuitenkin suhteellisen kaukana.
Kauniita kalastajakyliä
Raukkien ja majakoiden lisäksi kolmas juttu Gotlannin rannoilla ovat vanhat kalastajakylät. Näitä idyllisiä vanhojen pienten kalastajien talojen muodostamia pieniä kyläyhteisöjä kävimme katsomassa useammassa paikassa. Gnisvärd tulikin jo tutuksi Toftaa, Gnisvärdiä ja Visbytä käsitelleessä jutussamme.
Saaren länsirannikolla kävimme Katthammarvikissä ja Herrvikissä ja itärannikolla Ekstakustenissa. Paikat valikoituivat paitsi ystävien vinkeistä myös jo lentokentältä poimimastamme Gotlandguidesta, joka lupaa ”More than 100 sights” ja jossa nähtävyydet on lueteltu alueittain Visby, pohjoinen, saaren keskiosat ja etelä.
Esitettä vähän selaamalla löytää kivasti hahmottelemansa reitin varrelta lisää tällaisia ”pienempiä” kohteita, joihin ei ehkä juuri niiden takia kannata lähteä, mutta jos ne sattuvat reitille, niin olisi sääli niitä ohittaa.
Tarjolla oli tämän A5-kokoisen oppaan lisäksi myös A4-kokoinen saman tapainen opas, mutta siinä mainosten määrä oli niin paljon suurempi, etten ainakaan automatkan mittaan löytänyt siitä mitään. Tosin siinä oli hyvät irtirevittäviksi tarkoitettavat saaren ja Visbyn kartat.
Taukopaikkoja
Päiväretkillä tarvitaan myös taukopaikkoja ja niitäkin Gotlannilta löytyy, voisiko sanoa, että vaikka enemmän kuin tarpeeksi. Monet niistä ovat myös enemmän kuin pelkkä kahvila tai ravintola, eli alueella on muutakin nähtävää: vanha farmi, museo, taidenäyttely tai muutamia usein gotlantilaista designia myyviä pieniä kauppoja.
Roma
Saaren keskiosassa poikkesimme Roman vanhan luostarinraunioille, jonka ravintolassa söimme lounaan.
Vamlingbo
Etelässä nautimme lounaan Vamlingbon alueen ”kasvihuoneessa” ja vietimme tovin vielä tutustuen puutarhaan, luontonäyttelyyn ja lintumaalari Lars Jonssonin tuotantoon.
Näyttelystä löytyi myös iloksemme tämä meriharakkapariskunta!
Krusmyntagården
Visbystä hiukan pohjoiseen on Krusmyntagårdenin puutarha ja mainio ravintola,jossa sielläkin nautimme yhden lounaan.
Krusmyntagården oli meille tuttu jo 90-luvulta, eli tällä paikalla on jo hiukan historiaakin.
Leva Kungslador
Visbystä hiukan etelään taas on Leva Kungslador, jossa myös voi halutessaan mukavasti oleilla vaikka hiukan lounas- tai kahvitaukoa pitempäänkin puutarhassa, pienessä myymälässä tai vaan isoilla tyynyillä lojuen.
Lounaiden lisäksi kahvi/teetauoilla söimme ensin kaikki sahramivaihtoehdot: sahramipannukakkua, sahramivohvelia, mutta vähitellen siirryimme sitten jo muihinkin vaihtoehtoihin, kuten vaikka mutakakkuun kermavaahdolla.
Högklint
Raukkien, majakoiden ja ruokapaikkojen lisäksi kävimme vielä yhdellä Gotlannin nähtävyydellä lapsiperheiden suosiman Kneippbyn alueen vieressä, nimittäin Högklintillä. Tällä 48 kilometrillä korkealla kalliolla voi halutessaan nostattaa adrenaliinia menemällä lähemmäs ja lähemmäs kallion reunaa!
Ehkä olisimme Kneippbyssäkin poikenneet, jos emme siellä olisi jo 90-luvulla käyneet. Lapsia tai ilman lapsia, pitäähän sitä nyt ainakin kerran elämässään nähdä tämäkin Peppi Pitkätossun talo :-)
4 päivää ja 3 yötä Gotlannissa, kustannusyhteenveto
Lopuksi vielä lyhyt kustannusyhteenveto tältä 4 päivän Gotlannin reissultamme, kahdelta hengeltä:
- Lennot 378 euroa, menolento Norwegian (Arlandan kautta), paluu BRAlla (suora)
- Tofta Strandpensionat, 3 yötä, 247 euroa
- Vuokra-auton ”käyttökulut” 97 euroa
- Oman auton paikoitus Helsinki-Vantaalla 60 euroa
- Yhteensä 782 euroa
Vuokra-auton käyttökuluissa on bensakulut vajaan 500 kilometrin ajosta ja lisävakuutus omavastuun poistamiseksi 4 vuorokaudelta.
Europcarin auton saimme käyttöömme blogiyhteistyönä Auto Europelta.
Europcarin auto, Volkswagen Golf, oli uudenkarhea ja sen luovutus käyttöömme Visbyn lentokentällä sujui mutkattomasti ja palautus: avaimet vaan laatikkoon, vielä mutkattomammin. Loppulaskukin saapui jo paluulentomme aikana.
Omasta autosta kevään mittaan jo tutuksi tullut navigointi iPhonen kartoilla toimi sekin tässäkin autossa: Sirille vaan lause ”Näytä reitti Visby” ja ajo-ohjeet ilmestyvät näytölle.
Reittimme
Hemseen, saaren toiseksi suurimpaan kaupunkiin Visbyn jälkeen, poikkesimme kumpanakin retkipäivänä, sillä siellä oli helppo käydä ruokakaupassa autolla.
Yhteistyössä Auto Europen kanssa.
Monta kertaa Gotlanti on ollut kohdevalintana mutta aina on tullut jotain muuta. Kuvia katsellessa alkaa todellakin kiinnostaa. Lisäys bucketlistaan on ehdoton. Kiva tuo vertailu aikaisempaan 90-luvulla tehtyyn reissuun! Sitten nuo kartat antaa kyllä hyvin kuvan siitä, missä päin olette käyneet. Todeta voi myös, että auto on näemmä ehdoton, jotta pääsee näkemään enemmän.
Kiitos Sari! Toki Gotlannissa on bussejakin, Visby keskipisteenä taitaa ainakin päästä lähes kaikkialle, ihan noita pienempiä rantakyliä lukuunottamatta.
Lisäksi Gotlantihan tunnetaan myös pyöräilysaarena, sillä saarihan on hyvin tasainen kauttaaltaan eivätkä välimatka ole ihan hirveän pitkiä.
Nuo raukit ovat kyllä niin erikoisia ja upeita. Itse olin viimeksi Gotlannissa veneellä 2009, kiertelimme eri satamissa ja jäimme sitten Visbyyn viikoksi tehden päiväretkiä autolla ympäristöön. Tuttuja paikkoja näyttää olevan, noiden lisäksi kävimme myös Lummelundan luolissa ja Villa Muramariksessa (se taisi palaa joku vuosi sitten).
Kiitos Terhi! Lummelundassakin tuli ensimmäisellä Gotlannin reissulla käytyä, mutta tuosta toisesta en ole kuullutkaan – mutta ei sen taida nyt sitten enää olla välikään, jos sitä ei enää ole.
Raukit ovat uusi kiintoisa tuttavuus, joista tuli ensin mieleen, että ovatko ne lintuja. Tuo auton palautus ilman lopputarkastusta arveluttaa hieman. Me tarkastutettiin yksi auto sekä lähtiessä, että palauttaessa, kun naarmut eivät vastanneet papereissa lukeneita. Onneksi tähän saakka ei ole mitään tapahtunut. Hauska tuo Siri-vinkki, pitääkin seuraavalla kerralla ottaa testiin. Tähän saakka ollaan menty Wazella ja Googlen kartoilla.
Kiitos kommentista! Me tapaamme ottaa auton vuokrauksissa myös sen pienen lisävakuutuksen, jolla saa omavastuun pois kokonaan, jolloin vaikka sitten mielestään löytäisivät jonkun naarmunkin, niin ongelma on vuokraajan ja vakuutusyhtiön välinen.
Siri-liittymä löytyy ainakin uudemmista Volkswageneista ja Audeista – muista ei ole kokemusta.
Lintumaalari Jonssonin tuotoksia minulla onkin runsaasti kirjahyllyssäni. Gotlanti on paikka, missä minun äitini asui ennen muuttoaan Suomeen. Hän oli muutenkin tosi kansainvälinen aikana jolloin ei vielä oltu ankkainvälisiä. Lontoossa hän tapasi intialaisen miehen ja olen miettinyt, mitäpä jos isäni olisikin turbaanipäinen intialainen, olisinko silloin #ulkomaalaisennäköinen. Ai, mutta minähän olen jo, minua on pidetty tanskalaisena.
En minä tiedä, onko raukkeja, mutta Mono Lakella on sellainen kuin tufa. Ei, kun tufa on vähän eri juttu (https://en.wikipedia.org/wiki/Tufa ).
Kiitos Stacy! Mielenkiintoista, että edes joku lukijoistamme on edes kuullut Jonssonista. Muutaman meriharakka-aiheisen taulun olemme kotiin hankkineetkin, mutta nyttemmin ei oikein löydy sopivan joutilasta seinäpintaa, niin pitää harkita tarkemmin tuollaisia ostoksia.
Kyllä Gotlannissa voi liikkua myös bussilla. Yhdestä kerrasta on kokemusta ,kun olimme siellä ystävättären kanssa. Kävimme bussilla Fårössa. Mieheni kanssa kun ollaan ,vuokrataan aina auto. Olen aikoinaan asunut Gotlannissa, se auttaa paljon nähtävyyksien valinnassa.
Kiitos Raija! Varmasti voi – tänä kesänä olimme Bornholmilla ja siellä näkyi paljon bussejakin ympäri saarta. Pohjoismaissahan jos missä joukkoliikenne on vähintään olemassa ja vaikka busseja menisi harvemminkin, niin kunhan selvittää aikataulut, niin kyllä niillä liikkuu – jos ei halua autoa vuokrata.