Megastarin rantautuessa Tallinnaan taivas oli uhkaavan tumma. Hotellihuoneen saisimme vasta parin tunnin kuluttua, joten valitsimme varmuuden vuoksi ensimmäiseksi kohteeksi Lennusadamin museon. Tripadvisor listaa Lennusadamin Tallinnan kakkosnähtävyydeksi heti vanhan kaupungin jälkeen, mutta museo oli avattu edellisen Tallinnan vierailumme jälkeen, joten emme olleet sitä vielä kokeneet, joten sinne!
Lennusadam Seaplane Harbour
Matkaa satamasta Lennusadamin museoon kertyy 3 km ja 1,8 hintakertoimella Uber veloitti 5,40 euroa – laivan saapuminen nostaa autojen kysyntää hetkellisesti. Kyytiä enemmän hintaa tulikin sitten pääsymaksuista: 2 x 14 euroa, mutta väittäisin kyllä museota hintansa arvoiseksi.
Lennusadam Seaplane Harbour, vesilentokonehalli, on rakennettu vuosina 1917-1917 osaksi Pietaria suojelevaa merilinnoitusketjua. Vuosina 1918-1940 tila oli Viron ilmavoimien käytössä. Itse rakennus on merkittävä aikansa insinööritekniikan saavutus, sillä sen teräsbetoninen kupolikatto on toteutettu ilman tukipylväitä – eli hallissa kannattaa ehdottomasti katsoa myös ylös!
Museon näyttely on rakennettu Viron ylpeyden, sukellusvene Lembitin ympärille.
Lembitin lisäksi tilassa on vanha vesilentokone Short 184 ja Maasilinnan laiva 1500-luvulta. Museossa on myös paljon vanhoja purjeveneitä ja muuta merenkulkuun liittyvää esineistöä – ja erilaisia aktiviteetteja. Merenkulkuun liittyvät joskus myös, valitettavasti, torpedot ja merimiinat.
Aktiviteetteja kaipaaville on tarjolla mahdollisuus pukeutua merellisiin asuihin merihenkistä Facebook-kuvaa varten tai kokeilla laskeutumista lentosimulaattorilla.
Tänä vuonna tilassa on myös vaihtuvana näyttelynä meripelastusta esittelevä Mayday Mayday Mayday. Estonian pelastusvene on edelleen pysäyttävä juttu: Estonian onnettomuus on yksi niistä tapahtumista vuosien aikana, josta muistan tarkkaan tilanteen, jossa siitä kuulin.
Simulaattori, jossa voi itse toimia meripelastustoiminnan koordinoijana on toteutettu hyvin – suosittelen ehdottomasti, myös aikuisille!
Satamassa on lisää laivoja ja pihalla Viron ensimmäinen sukellusvene, joka ei tainnut kuitenkaan oikeasti koskaan edes sukeltaa.
Tallink City -hotelli
Lennusadamista jatkoimme keskustassa sijaitsevalle hotellillemme, Tallink City -hotelliin. Taivas oli edelleen mustanpuhuva ja iltapäivällä tuli muutama pisarakin, mutta tauko hotellihuoneessa oli muutenkin tässä vaiheessa retkeä hyvä idea ja mikäs oli ollessa, mukavassa huoneessa. Business -luokan huoneessa oli jopa kahvikone, joten ei tarvinnut kahvi/kaakaotaukoa varten edes lähteä alakertaan!
Tallink City -hotelli sijaitsee ihan Viru-keskuksen vieressä, joten kahviloitakin olisi tietysti ollut tarjolla ihan lähelläkin.
Tallink City (ja Pirita Spa) -hotelleissa minua ilahduttivat nämä huoneiden avaimet. Maailmanmatkaajahan rakastaa karttoja ja tämäkin kartta innosti heti miettimään, että lähtisimmekö vielä syksyllä käymään vaikka Tukholmassakin …
Ikkunallisessa kylpyhuoneessa tuli napattua jos ei vuoden, niin ainakin kuukauden hauskin peiliselfie, ainakin omasta mielestäni!
Ja nämä mahtavat kukkalaatikot koko kadun matkalla – ei yhtään haitannut hetki vaikka taksia odottaakin näitä katsellessa.
Telliskivi ja F-hoone
Sateen tauottua päätimme suunnata Telliskiven alueelle, joka sekin oli meille vielä uusi juttu Tallinnassa. Olimme varanneet pöydän tästä paljon puhutusta F-Hoone -ravintolasta ja vaikka matkaa sinne keskustasta muutama kilometri kertyikin, niin halusimme kävellä sinne, niin saisimme samalla kerrattua Tallinna vanhaa kaupunkia.
Vanha kaupunki olikin ennallaan, mutta selvittyämme Balti Jaam -rautatieaseman alitse Telliskiven puolelle kaikki olikin meille uutta. Aloitimme ”eksymällä” aseman lähellä sijaitsevalle kauppahallille ihastelemaan edullisia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Illallisemme Tallinnan parhaissa ravintoloissa, joista tällä kertaa testasimme Noa Viimsin ja Piritan rajalla ja F-hoonen, eivät mielestämme olleet aivan erityisen edullisia Suomen hintatasoon nähden, mutta toreilla ja ruokakaupoissa ruoka oli kyllä edelleen halpaa.
F-hoone -ravintola ei suoranaisesti kävele tuolla vastaan, vaan sen löytäminen vaatii hiukan navigaattoria tai tarkkuutta opaskylttien suhteen, mutta löytyihän se parin kulman takaa – kunhan vielä tunnisti oikean rakennuksen!
Pöytävaraus näytti olleen hyvä idea – vapaita pöytiä oli vähän ja niissäkin useimmissa lappu, että mistä alkaen ne ovat varattuja. Asetuimme siis onnellisina varauksesta meille osoitettuun ikkunapöytään, vaikka se hiukan kiipeämistä vaatikin ja aloimme suunnitella kolmen ruokalajin illallistamme.
Päädyimme alkupalatarjottimeen (kahdelle), jossa oli juustoja, salameja, kinkkua ja vihanneksia – mutta yllätykseksemme ei leipää (vaikkakin myöhemmin Instagramissa katsoessamme näimme muiden samassa annoksessa olleen leipääkin).
Pääruokalajeiksi valitsimme lohta avokadolla ja kaviaarilla ja bataattia vuohenjuustolla ja punajuurella. Erityisesti jälkimmäinen oli kyllä huippuhyvää!
Jälkiruuan kohdalla valintaa helpotti vahva mieltymykseni crème brûléisiin: aina kun kyseinen vaihtoehto on tarjolla, otan sen. F-hoonen cème brûlée tarjoiltiin praliinien ja sorbetin kera. Nappivalinta sekin.
En ole tavannut erityisen olla erityisen innostunut Tallinnan matkailusta, mutta tuona iltana F-hoonessa melkein jo pidin mahdollisena sitä, että Tallinnassa kävisi vaan syömässä!
Ikkunapöytäämme ravintolassa löytyi heti uusi pariskunta, joka vaikutti todella tyytyväiseltä siihen, että olimme lähdössä!
Ravintolaan mennessämme olimme vielä miettineet, että paluumatkalle voisi ottaa taksinkin, mutta illan seljettyä (ja kolmen ruokalajin jälkeen) pakkohan meidän oli kävellä takaisinkin. Ja tarjosihan Telliskiven alue yhtä jos toista katseltavaa matkan varrella!
Yöpyminen Tallink City -hotellissa yhteistyössä Tallink Siljan kanssa.
Tallinnassa voi todellakin käydä vain syömässä! Niin olemme tehneetkin :) Itse pidän tuosta F-hoonen miljööstä, mutta ruoka on vakuuttanut vain alkupalojen osalta. Vaihtoehtoja tuollakin alueella on kyllä pilvin pimein.
Kiitos Teija!
Kiva Tallinna kooste :) Juuri itse mietin tässä reissu lahden toiselle puolelle kun siellä Kumussa kiinnostava taidenäyttely. Lennusadam oli paikka, jossa olisin itse viihtynyt pidempäänkin. Matkaseuralaisen mielestä siellä kiertäminen on ”rasittavaa” joten hän siirtyi kahvion puolelle :D F-Hoone on todella hyvä ruokapaikka ja sisustus on juuri riittävän boheemi.
Kiitos Marjo. Tuota Kumua(kin) ovat monet kehuneet. Tällä kertaa se ei mahtunut meidän ohjelmaamme, mutta seuraavalla kerralla sitten ehkä …