Myrskyluodon Maija

Myrskyluodon Maija

Kerroin ystävälleni olevani menossa katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Myrskyluodon Maija -musikaalia, johon hän totesi, ettei taida mennä, sillä tarina on liian surullinen, itkettävän surullinen.

Itse suhtauduin yhdistelmään valtakunnan päänäyttämö, musikaali ja iso ensemble hiukan epäluuloisesti: miten luoda tunnelma kaukana merellä pienellä saarella asuvasta perheestä isolle näyttämölle.
Näin musikaalista muutaman kohtauksen teatterin syksyn ohjelmistoa esittelevässä parin tunnin kavalkadissa elokuun puolessa välissä ja siihenkin valittu iso tanssikohtaus lisäsi edelleen hiukan epäluuloani.

Mutta toki halusin nähdä valmiin toteutuksen ja elokuun viimeisenä iltana siihen tarjoutuikin mahdollisuus.

Helsingin kaupunginteatteri
Remontoidun Helsingin kaupunginteatterin aula aurinkoisena iltapäivänä elokuussa

Myrskyluodon Maija

Iso näyttämö täyttyy verkalleen, ääriään myöten. Onhan näytelmää myyty jo ennakkoon enemmän kuin mitään muuta näytelmää Suomessa koskaan. Yksittäisiä lippuja on kuitenkin saatavissa moniinkin näytöksiin.

Musikaali alkaa rajulla kohtauksella Simskälan kylän odottaessa miehiään mereltä palaavaksi, mutta tälläkään kertaa kaikki eivät tule takaisin. Sadetakkien avulla toteutettu menetettyjen miesten läsnäolo näyttämöllä on vaikuttava.

Ahvenanmaan saarilla näihin aikoihin elämän alkua ja loppua ei ole siirretty pelastuslaitokselle eikä sairaaloihin: se on osa arkea.

Maijan ja Janne tarina on monelle suomalaiselle tuttu. Maijan lähes koko elämänkaaren tuominen näyttämölle alle kolmetuntisessa toteutuksessa on haastavaa, mutta toteutus on ehjä ja jäntevä. Vain muutamissa suuremmissa tanssikohtauksissa jännite herpaantuu.

Ensimmäinen puoliaika on rajun alun jälkeen lämmin ja elämäniloinen. Maijan ja Jannen hapuilevasta ensisuudelmasta edetään pian häihin.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo
Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Eero Saarinen, Leenamari Unho, Anna-Maija Jalkanen, Sami Paasila Laura Alajääski, Mikko Vihma ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Häiden jälkeen nuoripari purjehtii Myrskyluodolle kauniin kesäisessä säässä, mukanaan kaikki tarvittava uuden elämän aloittamiseen.

Meri, veneet ja purjehdusmatka on toteutettu niukoilla elementeillä hyvin.
Matkan Myrskyluodolle ja Myrskyluodolle asettumisen nuoripari tekee ilman milloin eläimiä, milloin tuulta esittäviä tanssijoita ja katsoja pääsee pienen luodon tunnelmaan. Maijan ja Janne hääyökohtaukseen tulee melkein tirkistelyn makua.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski ja Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Ensimmäiset todella synkät sävyt tulevat tarinaan mukaan Mikaelin kuolemassa.
En kuitenkaan eläytynyt enää kyyneliin asti, sillä Maijan ja Jannen tarina on niin tuttu, ehkä jo liiankin tuttu, ja tiedän jo kohtauksen alussa tarkkaan mitä seuraavaksi tapahtuu – jäljellä on enää uteliaisuus siitä, että miten kohtaus on tässä toteutettu.

Laura Alajääskin eläytyminen on  upean voimakasta, niin tässä kohtauksessa kuin kautta näytelmän. Tämä on Maijan tarina ja Laura Alajääski toteuttaa sen upeasti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Laura Alajääski – Kuva © Tapio Vanhatalo

Katsojalle annetaan kuitenkin hetki aikaa toipua surusta. Esimerkiksi Maijan leivos auttaa asiassa 🙂

Maija-leivos
Maijan tyrni-juustoleivos ja kuppi teetä

Synkkiä hetkiä

Toinen puoliaika alkaa idyllisissä tunnelmissa joulupöydästä, mutta tämän jälkeen katsoja ei pääsekään enää helpolla. Tulipalon jälkeen elämä Simskälassakaan ei ole helppoa: susia, rahahuolia, rakastetun Vallborgin kuolema.

Mutta mukana on myös tuulahduksia maailmasta: tulipalon jälkeen lapsille löytyy muutakin luettavaa kuin katekismus ja postilla.

Helsingin Kaupunginteatteri – Myrskyluodon Maija – Kuvassa Kaspian Kallio, Ella Niinistö, Kaapo Kallio, Pablo Ounaskari, Laura Alajääski, Aaro Wichmann – Kuva © Tapio Vanhatalo

Perhe palaa kuitenkin rakkaalle Myrskyluodolle ja tarinan surulliset käänteet jatkuvat. Loppua kohti esityksessä on ehkä jo hiukan kiire: niille katsojille, jotka eivät tunne Maijan ja Jannen tarinaa, saattavat lopussa aikuisiksi kasvaneet lapset ja lapsinäyttelijät, jotka siirtyvät näyttelemään nuorempia sisaruksia, mennä jo sekaisin.

Loppua kohti tarinan valtaavat kuitenkin taas vaaleammat sävyt. Perhe selviytyy vaikeuksista ja elämässä mennään eteenpäin. Näyttämölle ilmestyvä iso kaljaasi melkein hätkähdyttää katsomon, mutta loppukohtauksessa on, vielä, valoisa ote tulevaan. Myrskyluoto jää taakse ja läsnä on haikeus, mutta valinta jättää tarina tähän, on hyvä: katsojat voivat poistua elokuun iltaan hyvillä mielin.

Väderskär ja Simskäla

Väderskär
Väderskärin saari, jolla televisiosarjaa kuvattiin 1970-luvulla

Oikeastaan on aika jännää, että ahvenanmaalainen tarina on saanut merkittävän sijan maan päänäyttämöllä tänä syksynä ja talvena. Toki tarina ON suomalaisten rakastama ja kaupunginteatterin toteutus, joka on ensimmäinen, jossa soi myös edesmenneen Lasse Mårtenssonin musiikki tekee siitä varmasti monelle vieläkin tutumman.

Kesällä 2011 kävimme tutustumassa Ahvenanmaalla Vårdön kunnassa kirjailija Anni Blomqvistin kotitaloon ja osallistuimme sieltä kesäiltana järjestettyyn retkeen Väderskärille, jossa tarinasta aikoinaan tehty televisiosarja on kuvattu. Ainakin vielä tuolloin osa kuvauksissa käytetyistä rakennuksista oli vielä paikallaan.

Anni Blomqvist
Kirjailija Anni Blomqvistin kuva hänen kotitalossaan Simskälassa

Majoituimme tuolloin Simskälassa Myrskyluodon majatalossa (Stormskärs Värdshus), joten kuten tarinassa ja nyt näyttämöllä, koimme niin Simskälan kuin ”Myrskyluodon”.

Stormskärs Värdshus, Myrskyluodon majatalo, Simskäla

Televisiosarjan (tunnustan, olen katsonut sen useampaan kertaan), kirjojen, Väderskärin ja nyt kaupunginteatterin toteutuksen lisäksi koimme saman tarinan myös Åbo Svenska Teaternin toteutuksena: upea sekin.

Helsingin kaupunginteatteri tarjosi meille liput 31.8. näytökseen.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

6 kommenttia artikkeliin ”Myrskyluodon Maija

  1. Oi! Pitäisikin pitkästä aikaa mennä käymään teatterissa. Taidokas teatteri, jos mikä saa nauruhermot ja itkukanavat toimimaan. Ja aika kulkee kuin siivillä.
    Väliaikakahvit on myös ihan parasta, jos ei vain aika olisi aina niin tiukoilla. Ahvenanmaalla en valitettavasti ole koskaan käynyt, mutta jos joskus pääsen ”sinne asti” Myrskyluodon majatalo olisi kyllä nähtävä.

  2. Pääsin tutustumaan remontoituun kaupunginteatteriin tässä jokunen viikko sitten ja sain käynnin yhteydessä lahjakortin sinne. Minulla myös ajatuksena mennä katsomaan Myrskyluodon Maija. Kovin varattuja esitykset näyttivät olevan, mutta luotan siihen, että yksi paikka aina löytyy (ellen saa ystävää houkuteltua mukaan)

  3. Mä niin haluan nähdä tuon musikaalin! Toivottavasti esitykset jatkuvat vielä marraskuussa. Mä olen kyllä kokonaan unohtanut tuon tarinan, täytyypä virkistää muistia. Pienenä luin paljon Anni Blomqvistin kirjoja, täytyypä pistää korvan taakse tuo Myrslkyuodon majatalo.

    1. Kiitos Martta! Veikkaisin tämön ison tuotannon pysyvän ohjelmistossa jonkin aikaa, joten eiköhän Sinullekin sopiva näytäntö sinnikkäällä suunnittelulla janyrittämisellä löydy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.