Ketchikan

Valaita Ketchikanissa

Ketchikan oli Alaskan risteilymme viimeinen satama. Joku väitti sitä Alaskan kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi, tai kyläksi, mutta alle 10 000 asukkaallaan ei se sitä ole.
Ainakin Anchorage, Fairbanks ja Juneau ovat sitä isompia.

Ketchikanissa Norwegian Sun, kuten muutkin tuolloin satamassa olleet kolme risteilylaivaa, mm. Disney Wonder, pääsivätkin ihan kaupungin keskustaan: vain portaat alas ja olet timantti- ja tansaniittikaupoissa. Jos nyt joku niissä haluaisi käydä. Toisaalta en sittenkään ole vakuuttunut siitä, että jalokivien ostaminen pikaisella vierailulla vieraassa kaupungissa olisi hyvä idea, toisaalta nämä kaupat lienevät sitä risteilybusineksen arveluttavinta puolta: nämä kaupat eivät työllistä paikallisia eivätkä taida juuri jättää rahaa kaupunkiin.

Ketchikan Alaska Ketchikan Alaska Ketchikan Alaska

Vähän sivummalta löytyy kyllä paikallista taidetta ja käsitöitä myyviä liikkeitä ja tietysti isoja matkamuistomyymälöitä. Alaskassa matkamuistojen suosikki taitaa olla lämmin fleesetakki, sillä ainakin näin kauden lopulla lämmin vaatetus on useimpina päivinä tarpeen. Suomalaiset toki pärjäävät!

Alaska Coffeesta saa juoman hinnalla ilmaisen wifin ja läheisessä rihkamamyymälässä voi testata fudge-makuja – kumpikin hyviä vaihtoehtoja kaupunkikävelyn lomassa.

Veneretkelle risteilylaivalta 🙂

Ketchikanin retkeksi olimme valinneet Guard Islandin majakan ja kotkia luvanneen veneretken. Vaikka tuntuukin ehkä hassulta lähteä risteilylaivalta laivaan, niin pienemmällä aluksella pääsee tietysti paljon lähemmäs kaikkea kuin ison aluksen kannelta tai edes 6. kerroksen kävelykäytävältä.

Majakka ja kotkaretki Ketchikan

Pienen laivan kippari kertoi olevansa paljasjalkainen ketchikalainen ja olevansa tyytyväinen siihen, että siinä missä hänen isänsä ansaitsi vielä elantonsa kalastamalla niin hän saa viettää päivänsä rakastamissaan maisemissa meidän kanssamme.

Alkumatkasta tähyilimme kotkia ja näkyihän niitä useammankin puun latvassa.
Rannan monissa taloissa oli vene- tai autotallin näköisiä piharakennuksia, mutta useimmat niistä ovat täällä kuulemma vesitasoille tai helikoptereille, parhaimmillaan isossa hallissa on perheen veneet, vesitaso ja helikopteri! Auto on täälläkin vaan rajallisesti hyödyllinen, sillä tiestö ulottuu vaan kaupungin alueelle, jos muualle haluaa, niin auto on ajettava lauttaan.

Kotkia Ketchikan AlaskaKotkia Ketchikan Alaska

Ketchikanin alueella on myös paljon toteemeja ja ohitimme retkellämme pienen saaren, jolla oli aivan mahtava kokoelma niitä. Toteemeja oon vaan, mielestäni, tosi vaikea kuvata, ainakin jos haluaisi näyttää sekä niiden vaikuttavan korkeuden kuin monet yksityiskohdat.

Toteemeja Ketchikan Alaska Toteemeja Ketchikan AlaskaToteemeja Ketchikan Alaska Toteemeja Ketchikan Alaska

(Alimpien kuvien toteemit ovat Ketchikanin kaupungista, eivät veneretkellä ohittamaltamme saarelta.)

Valaita!

Kotkien jälkeen saavuimme majakalle, mutta mielenkiintoimme siihen lopahti melkein jo ennen kuin alkoikaan, sillä näimme ensimmäisten valaanpyrstöjen painuvan aaltoihin. Hetken päästä näimme muutaman valaan selän majakkasaaren rantavesissä ja vähän ajan päästä useamman valaan nousevan yhtä alkaa vauhdilla pintaan. Ryhävalaat harrastavat ainakin näillä vesillä ilmeisen yleisestikin tällaista bubble-net feeding -ilmiönä tunnettua yhteistyötä ravinnon hankkimiseksi: valaat uivat kalaparven alle puhaltaen yhdessä kuplia, jotka saavat kalat nousemaan pintaan ja sen jälkeen valaat nousevat ryhmänä pintaan suut valmiiksi auki keräten kalat avonaisiin kitoihinsa – kätevää! Onnistuimme näkemään parikin kertaa valasryhmön nousevan vauhdilla pintaan, mutta ilmiön vangitseminen kuvaksi oli silti haastavaa.

Valaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan AlaskaValaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan Alaska Valaita Ketchikan Alaska

Vähitellen päivän valo alkoi jo hiipua ja aikamme veneellä käydä vähiin, joten jouduimme sanomaan hyvästit niin valaille kuin majakalle ja palaamaan laivalle.
Alunperin emme olleet Alaskan risteilyllemme valinneet yhtään varsinaista valasretkeä, sillä olimme nähneet niitä aikaisemminkin mm. Azoreilla, mutta niin vaan pääsimme täälläkin niitä näkemään.

Alaska onkin ilmeisen varma paikka nähdä valaita, sillä jutellessani muutaman venenaapurini kanssa, jotka olivat olleet varsinaisilla valasretkillä, he kertoivat nähneensä runsaasti valaita ja myös tätä bubble-net feeding -saalistusyhteistyötä. Valasretkillä on myös takuu: saat retken hinnasta takaisin 100 dollaria, jos et näe valaita eikä kuulemma sitä ole kellekään viimeiseen viiteen vuoteen maksettu.

Niin, ja tuli siitä Guard Islandin majakastakin otettua pari kuvaa!

Guard Island Lighthouse Ketchikan Alaska Guard Island Lighthouse Ketchikan Alaska

Bonuksena vielä hylkeitä

Paluumatkalla Ketchikanin keskustaan ja laivalle näimme vielä pienellä saarella hylkeitä valmistautumassa yöpuulle – vai nukkuvatkohan hylkeet edes ja jos, niin nukkuvatko ne luotojen rannoilla? Ehkäpä.

Ketchikan Alaska hylkeitä Ketchikan Alaska

Me kiipesimme kuitenkin nostosiltaa pitkin takaisin Norwegian Sunille ja pitkän päivän jälkeen jaksoimme enää tilata iltapalaksi huonepalvelusta pizzaa. Vaikkakin Norwegianin Freestyle Cruising -konseptin hengessä syömään olisikin voinut mennä vaikka retkivaatteissa, niin tällä kertaa ei buffet-ravintolan monet vaihtoehdot eikä edes oikeiden ravintoloiden tarjoiltu illallinen houkutellut.

Sewardista Vancouveriin

12 kommenttia artikkeliin ”Valaita Ketchikanissa

  1. Olen seurannut tätä teidän hienoa reissua kuvien kautta Facebookista. Huikeita juttuja olette saaneet kokea! Upeita kuvia valaista, voin vaan kuvitella miten monta kertaa hienompaa tuota on ollut todistaa paikan päältä. Toteemipaalut olivat myös hienoja!

  2. Ryhävalaat ovat lemppareitani valaista ja niiden näkeminen on aina iso riemu. Veden allakin olen niitä saanut ihailla, itse asiassa useamman kerran erään viiden päivän sukellusreissun aikana ja se on ollut yksi huikeimpia kokemuksia ikinä. Nyt on tullut muutaman vuoden tauko näiden kavereiden treffaamisesta, mutta onneksi muita valaita olemme kuitenkin päässeet katselemaan 🙂 Tuota bubble-net feeding puuhaa en ole vielä todistanut, taitaa näillä eri alueen valailla olla hieman kulttuurieroja touhuissaan.

    Alaska kiinnostaa erittäin paljon muutenkin ja valaat ovat kyllä kirsikka kakun päällä. Ihan ehdottomasti täytyy lähivuosina päästä noihin maisemiin! Olen itsekin miettinyt, että tuo Alaska-Hawaii -yhdistelmä voisi olla aika toimiva!

    1. Kiitos Henna! Emme mekään olleet tuosta bubble feedingistä ennen kuulleet, mutta jännä nähdö miten isot eläimet tekivät tällä lailla yhteistyötä. Alaskasta kösin Havaiji on jo lähellä, 6 tunnin lennon päässä, joten meistäkin yhdistelmä oli hyvä.

  3. mukava lukea reissupostauksia mielenkiintoisista paikoista, joihin ei itse tulisi koskaan lähdettyä (lämpimät tropiikkipaikat ovat omalla listalla). Oli varmaan upeaa katsella valaita!

    1. Kiitos anna! Meitä taas tropiikki ja kuumuus ei oikein innosta, vaikka toki joskus lämpimäänkin päädymme kiinnostavien kohteiden takia vaikkemme rantalomailijoita olekaan.

  4. Valasristeilylle olisi hienoa päästä! Bubble-net feedingiä olen joskus tainnut nähdä jossain luontodokumentissa. Olisi hauska nähdä sitä myös ihan elävässä elämässä. Nuo valaskuvat ovat upeita.

  5. Tämä Norwegianin risteily on ollut meilläkin suunnitelmissa. Alaskassa kyllä nuo maisemat ja luonto ovat niin upeita, vielä kun olisi vähän aurinkoakin. Olisi mielenkiintoista lukea sellainen yksityiskohtaisempi postaus myös tuosta laivasta.

    1. Kiitos Paula! Meitä laiva sinänsä risteilyllä kiinnostaa yleensä vähemmän muuten kuin ”hotellihuoneena” mutta lupaan harkita myös juttua Norwegian Sun -laivasta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.