Perjantaina, siis paikallisena sunnuntaina, lähdimme mekin suurkaupungista maaseudulle. Suuntasimme Ar Rimalin alueelle katsomaan kameleja. Aluksi ajattelin, että ok, meille näytetään muutama kameli ja tarjotaan mahdollisuutta ratsastaa niillä, mutta oppaan todetessa, että kierrämme kamelimarkkinoita autolla, ymmärsin, että niitä kameleita taitaakin olla vähän enemmän.
Jos ollaan ihan tarkkoja, niin Ar Rimalin alueen kamelimarkkinat eivät ole maailman suurimmat, mutta ehdottomasti suurimpien joukossa.
Maailman suurimmat kamelimarkkinatkin ovat Saudi-Arabiassa, Buraydahissa, mutta matkaa sinne olisi Riadista kertynyt turhan paljon ja hyvän käsityksen kamelimarkkinoista sai kyllä ehkä aavistuksen pienemmälläkin määrällä kameleita.
Ostaisinko kamelin?
Kamelimarkkinat? Ok, ymmärrän tarpeen myydä kameleita, jos niitä sattuu omistamaan, mutta kuka ostaa kameleita ja miksi? Kamelien omistaminen on Saudi-Arabiassa edelleen statusta, mitä enemmän ja hienompia kameleita, sitä parempi. Kalleimmat kamelit voivat huutokaupassa vaihtaa omistajaa yli miljoonan dollarin hinnasta. Kameleilla on sukutaulut kuten rotukissoilla tai -koirilla ja hinta määräytyy niin suvun kuin eläimen ominaisuuksien perusteella. Saudi-Arabian kamelit ovatkin nykyisin vähän kuin lemmikkejä – vaikkakin vähemmän arvokkaita kameleita ostetaan myös syötäväksi vaikka isommissa sukujuhlissa.
New York Timesin yhdessä artikkelissa (https://www.nytimes.com/2008/03/17/world/middleeast/17camels.html) kuvaillaan miten saudimiehet arvioivat kameleita kuten kauniita tyttöjä: Kauniilla kameilla on isot silmät, pitkät ripset ja pitkä kaula.
Kamelikilpailut ovat Saudi-Arabiassa nyttemmin painuneet jossain määrin maan alle, mutta muualla Lähi-idässä niillä kilpaillaan edelleen. Saudi-Arabiassa aiheeseen on liittynyt ikäviä tapauksia, kuten vaikka vauvan, ihmisen, sitominen kamelin vatsan alle kilpailussa, sillä vauvan kimeä huuto on piiskannut kamelin juoksemaan kovemmin. Kameli saattoi pärjätä kilpailussa, mutta vauva useimmiten kuoli. Muutenkin lajissa on käytetty pieniä lapsia kamelien ajajina, sillä he painavat vähiten. Lapsia on tätä varten tuotu köyhistä maista kuten esimerkiksi Afganistanista, Bangladeshista, Pakistanistaja Sudanista. Nyttemmin useimmat Persianlahden maat ovat kieltäneet alle 15-vuotiaiden ohjaajien käytön kilpailuissa, mutta maailma muuttuu hitaasti.
Viikonloppuasunto hiekalla
Matka Ar Rimaliin kestää suurkaupungin ruuhkissa hetken sunnuntainakin. Lähestyessämme aluetta tienvarsilla näkyy enemmän ja enemmän leirejä, jonne paikalliset lähtevät viikonlopuksi, kuten suomalaiset kesämökeilleen. Leirien keskellä on isompi teltta oleskelua varten ja sen reunoilla pienempiä makuutelttoja. Jopa kuninkaallisilla on kuulemma täällä omia telttaleirejään.
Näemme dyyneillä, kaukana tiestä, myös kamelikaravaaneja.
Markkinoita lähestyessämme ohitamme silloin tällöin pieniä kuorma-autoja, joiden kyydissä yksittäiset kamelit matkaavat markkinoille. Toki kameleita saapuu paikalle ihan omin jaloinkin.
Kameleita, kamelinhoitajia ja kamelinomistajia
Kamelimarkkinoille saapuessamme jatkamme ajamista. Tien kummallakin puolella on kameliaitauksia, joissa on kymmeniä kameleita. Oppaamme etsii tiettyä korttelia kaikkien näiden aitausten joukosta, sillä hän on sopinut tapaamiseen yhden kamelinomistajan edustustiloihin. Tiloihin, joissa myyjä ja ostajat voivat tavata miellyttävissä merkeissä ja tutustua kameleihin ennen huutokauppaa – tai sopia suoraan kaupoista.
Esittelytiloihin tutustumisen jälkeen matkaamme eteenpäin, syvemmälle kamelimarkkinoiden sydämeen. Paikallisoppaaksemme ilmestyneellä pakistanilaisella kamelinhoitajalla on suhteita yhteen jos toiseen kamelinomistajaan.
Vaikkakin osa kameleista näyttää ihan suloisiltakin, niin yritän pitäytyä lähikontaktista, sillä lähes ainoat Saudi-Arabiaan liittyneet terveysohjeet ovat käsitelleet MERS-CoV:tä ja niissä painotettiin pitäytymistä kontakteista kamelien kanssa.
Vastasyntynyt kamelivauva!
Vielä ennen huutokauppa-alueelle siirtymistä käymme katsomassa kamelivauvoja, jotka on sijoitettu omiin pieniin auringolta suojattuihin aitauksiinsa. Saapuessamme paikalle yksi kameli on juuri syntynyt. Se makaa hiekalla emonsa vierellä. Synnytys on vielä meneillään, pientä, vielä maassa makavaa kamelia kuvatessamme emo synnyttää vielä istukan.
Yksi seurueestamme huomaa, että olemme tässä maassa elämän ja kuoleman kysymysten äärellä. Riadissa osuimme teloituspaikalle hetki sen jälkeen kuin jonkun elämä oli siellä päättynyt, täällä osumme paikalle hetki sen jälkeen kun uusi kameli on tullut maailmaan.
Huutokauppa
Huutokauppa-alueella seuraamme hetken kamelien lastaamista autoista huutokauppa-aitauksiin. Kamelit on sidottu jaloistaan kuljetusten ajaksi ja ne nostetaan nostureilla autoista aitauksiin ja vapautetaan kuljetushihnoista vasta aitauksessa. Kamelit ääntelevät ja sylkevät tässä vaiheessa – nosturin nokassa roikkuminen ei taida olla niiden päivän kohokohta.
Ratsaille!
Vasta täällä meille tarjotaan myös mahdollisuutta kamelilla ratsastamiseen ja parikin, miestä, seurueestamme tarttuu tarjoukseen. Aikamoista menoa! En olisi kyllä halunnut ratsastamista kokeillakaan, mutta voi olla, ettei tarjous naisia olisikaan koskenut. Taisimmekin olla ainoat naiset alueella tuhansien ja taas tuhansien kameleiden ja niiden hoitajien ja omistajien keskuudessa. Sillä aikaa kun me kuvaamme elämään kamelimarkkinoilla paikalliset kuvaavat meitä.
Kameleiden hinnoista vielä sen verran, että yhdestä meille esitellystä kamelista omistaja kertoi sen arvon olevan miljoona rialia, eli n. 230 000 euroa.
Jos liikenteessä ajaa kamelin päälle, niin siitä joutuu maksamaan 100 000 rialia eli n. 23 000 euroa – jos yliajo tapahtuu päivällä. Öiseen aikaan tapahtuvissa onnettomuuksissa kamelinomistaja maksaa Sinulle.
Kaikkein kalleimpia kameleita ei meille esitellä – eikä niitä tänään, tavallisena sunnuntaina, taida alueella ollakaan. Ohitamme alueen, jossa aidat ovat korkeat, läpinäkymättömät ja oppaamme kertoo, että suurimpien kauppatapahtumien aikaan arvokkaimmat kamelit vaihtavat omistajaa tällä alueella, eikä kutsuvierastapahtumaan tarvita ulkopuolisia silmäpareja.
No, kun ei kunnollisia kameleita tänään ollut tarjolla, niin olkoon. Kukaan meistä ei halunnut ostaa yhtään kamelia ja jatkoimme matkaa tällä Riadin lentokentälle, suuntana Jedda Punaisenmeren rannalla.
Lento Jeddaan ilman SIM-korttia
Lentokentällä Lasse olisi halunnut ostaa paikallisen SIM-kortin, mutta osto tyssäsi sormenjälkitunnistuksen ongelmiin, syystä tai toisesta. Maahan saapuessamme meistä otettiin sormenjäljet ja taisivat yrittää saada sormenjälkiä osumaan yksiin niiden kanssa, mutta laitteiden (tai asiakaspalvelijoiden) toimimattomuuden takia jäi sitten SIM-kortti ostamatta tällä kertaa. No, Jeddassa kuten Riadissakin, hotellin wifit toimivat ihan hyvin ja tarvittaessa oppaamme jopa jakoivat wifin omasta puhelimestaan, jos sitä jotain tarkoitusta varten pyysimme.
Julkisten wifien käyttäminen Saudi-Arabiassa ei onnistunut missään, sillä tarvittavan salasana olisi aina saanut puhelimeen lähetettävänä tekstiviestinä ja ainakaan meidän suomalaisiin Moi-liittymiin niitä tekstiviestejä ei koskaan tullut perille.
Vauva ja teinikamelit on ihania. Täysikokoiset ei.
Egyptissä päästiin rapsuttelemaan sellaisia teinikäisiä kameleita, ja ne oli kyllä mahtavia persoonia. Hakivat kyhnytystä ja halusivat syödä mm. mun hatun. Silloin ei olut vielä mitä puhetta kameleiden levittämistä taudeista, joten paljonkin tuli paijailtua ja syötettyä.
Jordaniassa mut taas lastattiin selaisen täysikokoisen kamelin selkään, ja se vihas mua heti alusta asti ja yritti purra. Tosin mä vihasin sitä myös, joten tunne oli molemminpuolinen ja mä kostin puruyrityksen aina lyömällä sitä napakasti nenuun.
Noista kamelikilpailuista. Käyttävät nykyisinonneksi paljon robootteja. Eli pienen ihmisen mallinen kevyt robootti selkään ja kajari täysille. Voi huutaa kamelin korvaan just niin kimeitä komentoja/ääniä kun haluaa.
Kamelit huutaa myös juoksukilpailuissa. Ääni on ihan karsea. Oon sellaista kisaa seuraillut muutamassa paikassa, mutta ei kannata mennä liian lähelle rataa. Saa kaikki paskat ja hiekat päälle.
Kiitos Anna! Oppaamme ei, vielä, maininnut noista roboteista, mutta jäimme kyllä vähän sellaiseen käsitykseen, että Saudeissa nuo kisat ovat tätä nykyä vähän huonossa huudossa.
Kamelit vaikuttavat todella suloisilta mutta uskon, että suuttuessaan tai pelästyessään voivat olla myös pelottava kun tuota kokoakin niillä on melkoisesti.
Nuo kamelien hinnat kertovat sen, että ovat kyllä arvostettuja eläimiä. Kauhistuttu tuo kamelin vatsan alle sidottu ”kirittäjä”.
Upeaa päästä näkemään kamelivauvan syntymä.
Kiitos Marjo! Tuo kamelivauva, lähes kesken synnytyksen, oli kyllä pysähdyttävä näky!
Tämä sinun postauksesi oli melkoisen pysähdyttävä jo pelkästään siksi, että on vaikea kuvitella tuonlaisen olevan arkipäivää Saudi-Arabiassa, eikä pelkkää sirkushuvia. Opin tästä paljon uutta, ihailtavasti löydät aina mukaan paikallisten tavalliseen elämään! Se aina antaa eniten. :)
Kiitos Eveliina! Kameli ”lemmikkinä” on kyllä suomalaiselle aika outo ajatus, mutta maailmahan on täynnä erilaisia meille outoja (ja usein mielenkiintoisia) asioita.
Kiinnostava ja pysäyttäväkin postaus. Kamelit ovat itselleni vieraita tuttavuuksia, varmasti kyllä aavikkoseuduilla todella tärkeitä eläimiä.
Kiitos Anne! Tärkeydestä en enää nykyaikana ihan tarkkaan tiedä, mutta ainakin perinne elää tuolla vielä.
No nyt on kamelia kerrakseen! En tainnut edes tietää, että niitä voi olla erivärisiäkin, erityisesti nuo blondit yksilöt ovat mieleeni. :D Kerran Egyptissä yksin ollessani minusta tarjottiin yhteensä 38 kamelia. En kyllä tiedä mitä mahtaakaan paikalliskurssissa tarkoittaa, ja toisaalta en tiedä mitä vanhempani tuolla määrällä kameleita täällä Suomessa tekisivätkään. Mutta kiinnostava vierailu varmasti tuolla, muutenkin nämä Saudi-postaukset ovat olleet mieleeni, kun on niin tuntematon maa kyseessä!
Kiitos Anna-Katri! Kaikkea Sinäkin olet kokenut :-) Tuosta tuli mieleen Tansanian safarireissumme, jossa kiersimme luonnonpuistoja vajaa pari viikkoa, me ja sisarentyttäreni, tuolloin ehkä 14v, saman nuoren ja ihan mukavan safarioppaan kanssa. Kierroksemme päättyessä nuori mies kysyi, tosissaan tai vitsinä, että josko sisarentyttäreni haluaisi naimisiin hänen kanssaan. Tuli tytölle kiire varmistaa, että emmekö me olleetkin juuri nyt jo lähdössä koti-Suomeen – ei innostanut ajatus Tansaniaan jäämisestä!